Scrumin anatomiaa. Kuva: Sanna Moisala

Viime viikolla paneuduimme DriveTurku-ohjelmassa ketterään kehitykseen Codento Oy:n asiantuntijoiden vetämässä koulutus- ja työpajapäivässä. Turun uusia verkkopalveluita tullaan rakentamaan scrum-menetelmällä, joka – kuten koko ketterän kehittämisen malli – on kaupungille verrattaen uusi tapa toimia.

Scrum on julkisen sektorin eniten käyttämä ketterä menetelmä Suomessa, joten aivan uppo-outo asia se ei meille virkamiehillekään ole. Haasteeksi muodostunee juurikin ketteryyden ja Turun lähes 800-vuotisen byrokratian nivoutuminen joustavaksi toiminnaksi. Mutta jos moni muukin organisaatio siihen on taipunut, miksemme mekin?

Vesiputouksesta pyrähdyksiin

Perinteisesti verkko- ja muita IT-hankkeita on toteutettu niin sanotulla vesiputousmallilla, ja tavoiteltava maali eli valmis verkkopalvelu on määritelty nippuloita ja nappuloita myöten mahdollisimman tarkkaan etukäteen. Lopputulos ei pitkän rupeaman jälkeen välttämättä ole ihan sitä mitä haettiin, eikä vastaa enää matkan varrella muuttuneisiin tarpeisiin. Ketterässä mallissa raskaat vaatimusmäärittelyt ja dokumentaatio unohdetaan, sen sijaan sivustoa viilataan pikkuhiljaa valmiimmaksi osatavoitteiden kautta. Työtä tehdään nopeissa 2-4 viikon pyrähdyksissä, jonka aikana yksi osakokonaisuus viedään maaliin. Kokemuksia kerätään jatkuvasti, niistä opitaan ja tarvittaessa suunnitelmia muutetaan.

Tuntuu järkeenkäyvältä, sillä mistä tiedämme miten verkkomaailma makaa kahden tai viiden vuoden päästä? Ei siis kannata naulata digi-teesejä kaupungintalon oveen heti, vaan tehdään, opitaan ja kehitytään matkan varrella.

Mustelmia luvassa?

Wikipedian mukaan sanan scrum juuret juontavat vauhdikkaaseen pallopeliin nimeltä rugby ja sen aloitusryhmitykseen. Lajiin vihkiytymättömälle kentällä tapahtuva toiminta näyttää päämäärättömälle – ennen kaikkea rajulle ja väkivaltaiselle – säntäilylle. Todellisuus on jotain muuta; kuten rugbyjoukkueessa, niin myös scrumissa ryhmätyön toimivuus ratkaisee. Vauhti on kova, ja muuttuviin tilanteisiin tulee pystyä sopeutumaan nopeasti.

Rugbyssa etukentän raavaat rynnistäjät avaavat peliä ja takakentän tekniset nerot huolehtivat kauniista maaleista ja pallon hallinnasta. Pallon syöttäminen eteenpäin joukkuetoverille on kiellettyä. Eteneminen kentällä tapahtuu siis juosten, ja heittosyöttöjen tulee suuntautua aina taaksepäin. Myös verkkopalveluita rakentaessa tulee joskus osata luopua pallosta ajoissa ja taaksepäin. Ja mustelmiin kannattanee varautua.

Joukkue olemme me – ja te!

Agile manifesto määrittelee tiiviisti, mistä scrumissa on kyse. Scrumin periaatteet ovat hyvin ihmisläheiset. Yhteistyö, kasvokkaisviestintä ja toimiva lopputuote ovat scrumissa tärkeämpiä kuin projektin tarkka dokumentointi. Ketterässä kehityksessä ryhmä työskentelee usein jopa yhteisissä tiloissa. Siinäpä meille taas yksi haaste lisää; Turku tekee kilpailutusten myötä yhteistyötä parhaimmillaan reilun kymmenen eri toimittajan kanssa kehitettäessä mm. turku.fi-verkkopalvelua, kuntalaisasiointia, palvelukarttaa sekä kaupungin työntekijän digitaalista työpöytää. Kimppakiva on tärkeää myös siksi, että kaikki palvelut saadaan toimimaan saumattomasti rajapintojen yli.

Projektipäällikkö Minna Isotalo käyttäjätarinoiden kimpussa DriveTurku-ohjelman scrum-workshopissa. Kuva: Sanna Moisala

Yksi ketteryyden tunnusmerkeistä on käyttäjien vahva osallistaminen kehitysprosessiin. Olemme tehneet mm. käyttäjätestausta kesällä kauppatorilla, jossa on kysytty turkulaisten kommentteja nykyisestä turku.fi-sivustosta lähinnä palveluiden ja toimipaikkojen osalta.

Jossain vaiheessa ensi vuoden puolella pullautamme pihalle uuden ja uljaan turku.fi-betan, eli raakileen, jonka sisällöstä, toiminnoista ja käytettävyydestä kaipaamme teidän mielipiteitänne ja kehitysehdotuksianne.

Käyttäjätarinat ja -persoonat ovat scrumissa avainroolissa, ja niitä olemme työstäneet DriveTurku-ohjelmassa jo keväästä asti. Jotta tietäisimme paremmin, keitä te olette ja kenelle me näitä palveluja oikeasti rakennamme, kaipaamme siihen teidän apuanne.

Muistathan siis kertoa meille sinun tarinasi ja toiveesi joko täällä blogissa tai Twitterissä. Sana on vapaa!

Kirjoittaja: Harri Falck
projektisuunnittelija