Virtuaalikavereita yksinäisille – nuoret kehittivät digipalveluita Turussa

otsikkokuva-nuoret-blogi

Nuoret digitaalisessa Turussa -työpajoissa pohdittiin digitaalisia ratkaisuja esimerkiksi yksinäisyyteen liittyen. Kuva: Henriikka Eloluoto

Digitaalisten palveluiden kehittäminen -hanke järjesti syksyn aikana kolmiosaisen työpajan nuorille. Työpajojen tavoitteena oli tunustella nuorilta sitä, minkälaisia palveluita he tarvitsisivat. Nuorten toiveita kuunneltiin ja hahmoteltiin prototyypeiksi saakka palvelumuotoilun keinoin.

Työpaja 1: asiakasymmärrys

Ensimmäisessä työpajassa keskityttiin kuvitteellisten persoonien rakentamiseen. Osallistuneet 11–17-vuotiaat nuoret jakautuivat pienryhmiin, joissa luotiin kuvitteellisia henkilöitä. Henkilöt ominaisuuksineen syntyivät puhtaasti nuorten käsistä; ainoastaan tietyt raamit oli annettu etukäteen. Nuorten piti esimerkiksi pohtia sitä, minkälaisia kuvitteellisten henkilöiden perheet olivat ja mistä asiaosta henkilöy pitivät ja mitä inhosivat. Ensimmäisessä työpajassa nuoret myös kirjasivat ja kuvittivat ylös sen, miltä henkilön tavallinen päivä näytti.

Ensimmäisen työpajan anti käytiin työpajan jälkeen läpi järjestäjien toimesta. Syntyneiden hahmojen tarinoista oli havaittavissa monia yhteneväisyyksiä. Monille kuvitteellisille hahmoille oli kirjattu samoja ongelmia, vaikka ryhmät eivät tekovaiheessa olleet yhteydessä toisiinsa. Päällimmäisiä, moneen kertaan ilmenneitä huolia olivat esimerkiksi erilaiset ihmissuhteisiin liittyvät haasteet (huoltajuusongelmat, ihastuminen ja ero, ystävän menettämisen pelko), kiusaaminen (opettajat kiusaavat ja ottavat silmätikuksi, muut oppilaat kiusaavat, erilaisuus ulkonäön tai ominaisuuksien vuoksi, epäonnistumisen pelko koulussa, ulkonäköpaineet) ja terveysongelmat (läheisten päihteidenkäyttö, anoreksia).

Miksi valitsimme lähestymistavaksi kuvitteellisen persoonan? Kuvitteellinen persoona on hyvä menetelmä silloin, kun omat tunteet tai kokemukset haluaa ulkoistaa. Koska haasteista puhuminen voi olla vaikeaa, on niitä helpompi käsitellä jonkun muun kuin oman itsensä kautta.

 

luna-blogi

Yksi syntyneistä hahmoista oli Luna. Kuva: Henriikka Eloluoto

Työpaja 2: ideointi

Toisessa työpajassa kuvitteellisten henkilöiden ongelmiin pyrittiin löytämään erilaisia ratkaisuja. Pienryhmät kokoontuivat omiin pöytiinsä ja ongelmat kirjattiin ylös. Tämän jälkeen haasteita syvennettiin kierrättämällä papereita ryhmien välillä.

Ryhmät valitsivat sisällään haasteista mielestään keskeisimmät (ulkonäköpaineet, yksinäisyys, kiusaaminen). Näihin haasteisiin lähdettiin skenaariopohjaisesti ideoimaan ratkaisuja.

Ryhmille annetut skenaariot olivat menneisyys, tulevaisuus ja fantasiamaailma. Käytännössä ideointi tapahtui siis siten, että nuoret miettivät miten haasteita valitun skenaarion mukaisessa ympäristössä ratkaistaisiin.

Skenaariot olivat osittain haastavia, mutta toivat myös hienoja, ennakkoluulottomia ideoita. Haastavuus syntyi ideoinnin määrästä ja siitä, että ”menneisyys” ei avoimena käsitteenä ollut nuorille kovinkaan selkeä. Tulevaisuus ja fantasiamaalilta tuntuivat olevan nuoria lähempänä ja niiden sisällä ideoita syntyikin runsaasti.

Löydettyjä ratkaisuja olivat esimerksi ulkonäköpaineisiin geenimuuntelu (ihmiset saadaan näyttämään samalta), paineita muodostavan median poistaminen ja oman ulkonäön muokkaaminen itse. Yksinäisyyteen löydettiin ratkaisuiksi esimerkiksi omien virtuaalikaverien luominen, ilmainen matkustaminen ja robottiystävät. Kiusaamista ratkaistiin esimerkiksi aikamatkustamisella, mielenhallintapannalla ja sähköisellä koululla.

Miksi ideointia tehtiin skenaariopohjaisesti? Luomalla valmiit skenaariot pystyimme lähestymään samaa haastetta monesta eri näkökulmasta. Ideoiminen oli täysin vapaata, sillä missään vaiheessa ei pitänyt miettiä sitä, olisivatko ideat käytännöntason toteuttamiskelpoisia tällä hetkellä. Tässä nuoret olivat hyviä; ideointi oli estotonta.

stargate-blogi

Työpajojen aikana pyrittiin myös ”lepuuttamaan” aivoja kevyemmän puuhastelun parissa. Tässä tulevaisuuden kulkuneuvo foliosta muovailtuna. Kuva: Henriikka Eloluoto

 

Työpaja 3: Prototypointi

Viimeistä pajaa varten järjestäjät valitsivat yhden aiheen, jota tultaisiin prototypoimaan. Prototypoinnin aiheeksi valikoitui yksinäisyys, sillä aihe oli noussut vahvasti esille kahdessa ensimmäisessä työpajassa.

Kolmannessa pajassa osallistujat jaettiin uusiin ryhmiin siten, että alkuperäiset neljä ryhmää jaettiin uudelleen kolmeksi. Uudella ryhmäjaolla prototypointiosuuteen haluttiin uusia näkökulmia, joita kokemamme mukaan syntyi parhaiten silloin, kun ryhmän jäsenet eivät olleet liian tuttuja keskenään.

Ryhmät saivat valita prototypointitapansa kolmesta vaihtoehdosta: lisätty todellisuus, virtuaalitodellisuus tai mobiiliapplikaatio. Prototyypit toteutettiin kevytversioina esimerkiksi piirtäen, muovaillen tai näytellen.

Prototyyppien ideoinnin pohjalla toimivat edellisellä kerralla skenaariopohjiin luodut ratkaisumallit. Ideoita jatkokehitettiin nykyhetkeen sopivaksi.

Valmiita prototyyppejä syntyi kolme. Lisätyn todellisuuden versiossa kadulla kulkiessa saattoi tunnistaa muita HumanGo-sovellusta käyttäviä henkilöitä. Tällöin henkilön, johon oli sovelluksen kautta tutustunut, saattoi löytää myös todellisesta maailmasta.

Virtuaalitodellisuuteen keskittyvässä ratkaisussa kehitettiin VR-kamut-kaverimaailmaa. Maailmassa saattoi itse luoda ystäviä, tutustua jo valmiisiin ystäviin ja luoda tarinoita – tai vain osallistua niihin.

Mobiiliapplikaatio kehittyi perinteisen kirjekaveri-teeman ympärille. Penpal-sovelluksen prototyypissä saattoi hakea itselleen samanikäistä ja samoista asioista kiinnostunutta juttuseuraa. Sovelluksen avulla henkilön kanssa sai sovittua myös tapaamisia.

ar-proto-blogi

HumanGo-sovelluksen prototypoijat innostuivat videoimaan sovelluksensa käyttöä. Kuva: Henriikka Eloluoto

 

Entä sitten?

Nuoret palkittiin työpajojen jälkeen kunniakirjoilla ja leffalipuilla poppareineen. Kerätyn palautteen perusteella nuoret olivat työpajoihin sisältöineen erittäin tyytyväisiä. Järjestäjien näkökulmasta nuorten innokkuus ja ennakkoluulottomuus yllätti – toki osasimme aktiivisuutta odottaa, mutta emme pitäneet sitä itsestäänselvyytenä.

Jatkossa prototyyppejä ja niitä synnyttäneitä suurempia teemoja on tarkoitus viedä eteenpäin niille tahoille, jotka käytännön työhön pystyvät parhaiten vaikuttamaan. Lisäksi tämänmuotoista työtapaa on tarkoitus jalkauttaa laajemmaltikin.

Nuoret digitaalisessa Turussa -työpajat järjestettiin Vimmassa loka–marraskuussa 2016. Työpajoja oli kolme, yhden työpajan kesto oli 2,5 tuntia. Osallistuvia nuoria oli 15 ja he kaikki osallistuivat kaikkiin työpajoihin. Pajojen sisällöstä päävastuussa oli palvelumuotoilija Mari Lounavaara. Turun kaupungin puolesta käytännön järjestelyjä hoitivat Lotta Höglund ja Henriikka Eloluoto.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

ERROR: si-captcha.php plugin says GD image support not detected in PHP!

Contact your web host and ask them why GD image support is not enabled for PHP.

ERROR: si-captcha.php plugin says imagepng function not detected in PHP!

Contact your web host and ask them why imagepng function is not enabled for PHP.