Yleisötapahtumat ja korona-aika pelastuslaitoksen silmin

Helmikuussa 2020 suunniteltiin kovaa vauhtia tulevaa tapahtumakesää pitäen kokouksia tapahtumajärjestäjien sekä muiden viranomaisten kanssa. Merkillepantavaa oli, että tapahtumakesästä oli tulossa todella vilkas ja meidän toiminta-alueellamme tapahtumia olisi ollut kaikenlaisia. Tapahtumien pelastussuunnitelmia käsiteltiin lisääntyvissä määrin ja suurten tapahtumien järjestäjien kanssa oli palavereja sovittu.

Kuvassa näkyy väkeä festivaaleilla.

Sitten tuli maaliskuu ja maailma pysähtyi. Pysähtyi myös Suomi ja pysähtyi tapahtumien järjestäminen. Kaikki ennakkotyö valui roskakoriin ja alkoi korona-aika, täysin poikkeuksellinen ajanjakso maailmassa. Pelastuslaitoksen yleisötapahtumaryhmän sähköposti hiljeni totaalisesti ja kaikki tapahtumat peruutettiin. Siinä tilanteessa ei vaihtoehtoja ollut. Hyvä niin.

Kysyimme toisiltamme: mitä nyt? Kaikki kollegat olivat etätöissä ja normaalia ei enää ollut. Tässä tilanteessa ei kukaan ollut koskaan ennen ollut.

Mutta niin vain se päivä paistaa risukasaankin. Alkoi mietintä ja palaveeraaminen etänä. Miten voimme kehittää toimintaamme? Yhteistyön lisäämistä eri viranomaisten kanssa ja ohjeistuksien tarkistamista. Sekavuutena soppaan tuli se, mikä kuuluu kenellekin ja kuka tekee ja mitä.

Toukokuussa alkoi jo hieman näkyä valoa tunnelin päässä ja kesäkuussa tapahtumia olisi jo mahdollista järjestää. Mutta miten? Koronaohjeistus tuli valtakunnallisesti. Näillä mennään, mutta kuka vastaa ja mistä? Sekamelska oli valmis. Koitetaanpas miettiä tämä nyt. Ja mehän mietimme. Ja mietimme.

Sujuvaa viranomaisyhteistyötä

Onneksi meidän toiminta-alueellamme yhteistyö toimii eri viranomaisten kesken. Saimme poliisin, pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin kesken järjestettyä palaverin, jossa oli mukana tartuntataudeista vastaavat henkilöt. Näin meillä oli kesäkuussa linjaus, miten toiminta-alueellamme tapahtumia voitaisiin järjestää. Yhteistyössä aikaan saatu.

Kesäkuun puolivälin jälkeen tapahtumien saralla töitä onkin piisannut ja paljon. Korona toi lisämausteen, joka piti huomioida ja johon varautua. Varautuminen jatkuu edelleen. Ei pidä unohtaa, että korona on edelleen olemassa ja se meidän pitää huomioida jokapäiväisessä elämässämme.

Elokuussa järjestettiin suuriakin tapahtumia, joiden suunnitelmia kävimme heinäkuussa läpi. Ja olimme katsomassa, että tapahtumat oli järjestetty niin kuin suunnitelmissa on esitetty. Korona huomioiden. Vaikka koronaohjeistus ja sen valvonta ei virallisesti meille kuulukaan, niin halusimme (poliisi mukaan lukien) valvoa, että tapahtumajärjestäjät toteuttivat tapahtumansa niin kuin suunnitelmissa esittivät.

Epävarmuutta luvassa edelleen

Nyt olemme syyskuussa, jolloin suuria tapahtumia ei enää ole ollut ja korona koputtelee edelleen oven takana. Pieniä tapahtumia ja urheilukilpailuja edelleen järjestetään. Mutta mitä huominen tuo tullessaan? Tapahtumien osalta sitä ei kukaan tiedä.

Mitä jäi erilaisesta kesästä käteen? Ilman toimivaa viranomaisyhteistyötä olisi kesä ollut huomattavasti vaikeampi. Lisäksi yhteistyö tapahtumien järjestäjien kanssa oli luonnikasta ja hyvää. Tästä on hyvä jatkaa tulevaisuudessa. Pidetään yllä yhteistyön merkityksen tärkeys. Lähestymme näin tavoitettamme. Turvallisia yleisötapahtumia!

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa palotarkastaja Hannu Rantanen.

Terveisin, Hannu

 

Olen työskennellyt palotarkastajana vuodesta 2007 Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella, jossa kuulun yleisötapahtumaryhmään. Työ on mielenkiintoista eikä samanlaista päivää juuri ole. Harrastuksiin kuuluu jääkiekon parissa pyöriminen ”nuijana” 🙂, BMX-racing sekä lasteni harrastusten parissa oleminen.”

Savuhavainnosta suurpaloon

Siniset valot välkkyvät. Paloautoja etenee pölyisellä metsätiellä tasaisena virtana. Kuiva ilma on sakeana pölystä ja savusta. Metsään vedetään letkuja. Perustetaan vedenottopaikkoja. Ilmassa säksättää helikopteri. Pelastuslaitoksen tankkiautot ajavat täyttöpaikalle ja takaisin. Liikenteenohjaaja ohjaa liikennettä. Metsästä ilmestyy mönkijä, jonka kärryyn lastataan letkuja ja sammutuskalustoa. Palomestari kävelee paloalueen tuntumassa ja antaa ohjeita radioon. Sopimuspalokuntalaisten miehittämiä yksiköitä saapuu paikalle, ja yksikkötunnuksista voi nähdä, että paikalla on porukkaa eri puolilta Varsinais-Suomea.

Illan pimentyessä paikalle saapuu muonitusta. Sämpylöitä ja kahvia. Nokisia ihmisiä ilmestyy metsästä syömään ja nauttimaan kahvia. Paikalle kerääntyy myös uteliaita sivustaseuraajia. Metsästä ei näy enää liekkejä, mutta savun haju on yhä vahva. Myöhemmin lehdestä saa lukea, minkä verran metsää lopulta paloi. Jälkisammutus kestää pitkälle seuraavaan päivään. Tämä tarina on täysin kuvitteellinen, mutta se voisi yhtä hyvin olla totta. Tällaisia metsäpalot ovat sammutusväen näkökulmasta.

Kuvassa on palanutta metsää. Lue loppuun

Kohti toipumisvaihetta

Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen alkuvaiheissa tilanne pyritään saamaan hallintaan erilaisin toimenpitein ja keinoin. Poikkeusolojen osalta yksi esimerkki ovat valmiuslain tuomat lisätoimivaltuudet eri viranomaisille, kun ensin on todettu olevan poikkeusolot (valmiuslaki 1552/2011). Tilanteen hallinnan jälkeen edetään jatkuvuuden varmistamiseen ja lopulta toipumisvaiheeseen. Vaiheet eivät ole yksiselitteisen lokeroituja vaan voivat tapahtua osittain samanaikaisina ja eri pituisina vaiheina, kuten yksilöä kohdanneen äkillisen kriisin vaiheetkin.

Resilienssi edesauttaa toipumista

Toipumisvaiheella tarkoitetaan toimintakyvyn palautumista kriisin, häiriötilanteen tai poikkeusolojen jälkeen (Kokonaisturvallisuuden sanasto, TSK 50, 2017). Yksilön, organisaation ja yhteiskunnan kyky sietää kriisejä eli resilienssi on suorassa vuorovaikutuksessa toipumisvaiheen kanssa: Mitä parempi kriisinkestokyky on, sitä nopeammin ja sujuvammin toipumisvaihe etenee. Toisaalta taas mitä paremmin toipumisvaiheen toteutus on sujunut, sitä enemmän se kasvattaa resilienssiä ja parantaa kykyä kestää seuraavia kriisejä. Toipumisvaiheen pituuteen vaikuttaa myös ennakointi ja varautuminen. Mitä paremmin esimerkiksi valmiussuunnittelu ja ennakoivat toimenpiteet on toteutettu, sitä nopeammin yksilö, yhteisö, organisaatio tai yhteiskunta kykenee sopeutumaan uuteen normaaliin.

Lue loppuun

Suomen huoltovarmuus pähkinänkuoressa

Suomen huoltovarmuus on niin laaja asia, että siitä voisi tehdä yhtä hyvin 30-sivuisen tekstin. Tässä kuitenkin pyrin kertomaan lyhyesti sen pääkohdat varsinkin nyt, kun aihe on ajankohtainen ja elämme poikkeusoloissa.

Suomi on joutunut käymään läpi useita kipeitä tapahtumia historiansa valossa ja olemme oppineet, että meidän tulee varautua ikäviin, ennalta arvattuihin tai vähemmänkin arvattuihin tapahtumiin. Suomi on geopoliittisen sijaintinsa kannalta kylmä ja kaukainen Pohjolan maa ja etäisyydet muuhun maailmaan ovat pitkät, joten varautumista kaikkeen on tarvittu jo aikojen alusta lähtien. Suuri omavaraisuus onkin aina ollut hyveemme ja jopa ehdoton tarpeemme.

Mitä huoltovarmuus tarkoittaa?

Julkisuudesta olemme huomanneet, miten Huoltovarmuuskeskus (HVK) on toiminut tämän virusepidemian aikana. Varmasti lähes kaikki ovat kuulleet nimen Huoltovarmuuskeskus. Jos haluaisin olla hyvin yksioikoinen ja lyhytsanainen, toteaisin huoltovarmuuden tarkoittavan, että niin yksittäisten ihmisten kuin yritystenkin sekä liikelaitosten, viranomaisten, kuntien ja valtion tulee kaikessa toiminnassaan huolehtia siitä, että meistä jokainen ja koko yhteiskunta pärjää edes välttävästi, jos valtiotamme tai sen osaa kohtaa jokin suurempi onnettomuus, pitkäkestoinen häiriötilanne tai poikkeusolot. Avaan kuitenkin hieman tätä hämähäkin verkostoa hieman laajemmin. Yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy Huoltovarmuuskeskuksen sivuilta.

Lue loppuun