Keväällä 2014 erään palotarkastuksessa mukana ollut huoltomies ihmetteli minulle, miksi eräässä isossa autiossa ja pääosin rikotussa toimistorakennuksessa on vielä automaattinen paloilmoitin.
Kiinnostuin huoltomiehen puheista ja menimme heti katsomaan kohdetta. Kohde oli todella iso ”autiotalo”, yhteensä kahdessa kerroksessa noin 3000 m². Lähes kaikki, mitä voi rikkoa, oli tuhottu. Nuoret olivat hoitaneet rikkomisen ja ammattirikolliset vieneet metallit ym. kaupaksi kelpaavan.

Lavuaarissa on poltettu lehtiä. Lavuaarin vieressä on aulatila jonka lattialle oli levitetty kuivaa sahanpurua useita jätesäkillisiä.
Tilanne vaikutti aivan järkyttävältä ja siitä alkoi minulla pitkä prosessi. Ei voi puhua tunneista, vaan on puhuttava useista työpäivistä, jotka käytin asian hoitamiseen, ennen kuin rakennusta alettiin viimein purkaa keväällä 2015.
Itse olen mukana pelastuslaitoksen Tulipysäkkitoiminnassa (katso blogini 11.4.2014) sekä toimin vapaa-ajallani lasten ja nuorten tukihenkilönä. Tämän kautta tajusin vielä paremmin, mitä kaikkea voisi pahimmassa tapauksessa tapahtua.
Yleensä autiotalot noudattavat tiettyä kaavaa. Ensin siihen ilmestyy graffiteja, sitten rikotaan paikat ja kolmas vaihe on, että se poltetaan. Sama kaava näkyi tässäkin toimistorakennuksessa, mutta se ei ollut vielä palanut; yrityksistä huolimatta.
Vastuita on toki lapsilla ja nuorilla (myös alle 15-vuotias joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon), mutta niin on myös rakennuksen omistajilla ja rakennusvalvonnoilla. Saatuani tiedon rakennuksesta otin välittömästi yhteyttä rakennusvalvontaan ja rakennuksen omistajaan ja sovin yhteisen neuvottelupäivän. Neuvotteluissa sovimme välittömistä
toimenpiteistä ja siitä, että rakennus tullaan purkamaan vuoden 2015 loppuun mennessä. Lisäksi olin paikalliseen yläkouluun yhteydessä ja sovin luentotilaisuuden koko koululle ennen kesälomia 2014.
Toiminta vaan jatkui
Lapset ja nuoret oleilivat estotoimista ja luennoista huolimatta rakennuksessa, vaikka ikkunat levytettiin ja ovet lukittiin.
Tutustuin rakennukseen taas uudelleen. Löysin eräästä ikkunasta tekstin ”kuolen yksin”. Silloin kutsuin lähellä sijaitsevan alakoulun rehtorin, sosiaalityöntekijöitä, ja erään tutkijan, joka on Tulipysäkin luonut Suomeen. Silmät avautuivat kaikilla ja alettiin tehdä yhteistyötä. Myös poliisi oli mukana, mutta heille en voi isoa roolia antaa vaikka prosessin aikana lapsia saatiin myös kiinni huoltomiehen toimesta. Sosiaalitoimi teki työtä tahollaan ja rehtori toimi linkkinä koko kunnan opetustoimeen. Näin saatiin Wilma-viestiä koulusta vanhemmille, tietoiskuja syyslukukauden vanhempainiltoihin, luentoja oppilaille ja keskusteluja kiinni jääneille nuorille ja heidän vanhemmilleen.
Meille oli selvinnyt rakennusta tarkemmin yhdessä tutkimalla ja muiden tietolähteiden johdosta, että rakennus on lasten ja nuorten leikkipaikka pienistä alakoululaisista lähes täysi-ikäisiin.
Tutkija sai selville kirjoituksia ja graffiteja tarkemmin tutkimalla, että rakennus toimii mahdollisesti todellisena pelikenttänä Slenderman-nimiselle kauhupelille, jonka lopussa pelaaja aina kuolee. (Yhdysvalloissa kaksi tyttö puukotti kolmatta pelin johdosta.)
Lisäsin painetta rakennuksen omistajaan ja rakennusvalvontaan, jotka ovat avainasemassa, kun puhutaan, että rakennus ei ole terveellinen eikä turvallinen tai että se pitäisi purkaa.
Rakennuksen vaaroja
Rakennus oli monin tavoin erittäin vaarallinen ja sieltä löytyi myös verijälkiä rikottujen ikkunoiden läheisyydestä. Pelkkä kaatuminen oli vaaralista lasinsirujen takia. Vaaratekijöitä olivat myös ulkoikkunoissa tippumaisillaan olevat isot lasinkappaleet, sähkö, iso akkuhuone, jossa oli lähes kuivat verkkovirtaan kytketyt akut sekä mahdollinen nuorten sytyttämä tulipalo ja menehtyminen savuun sokkeloisessa rakennuksessa.
Todellisessa palotilanteessa pelastajat tuskin olisivat voineet mennä rakennukseen, joka on kauttaaltaan lasinsirujen peitossa. Letkut rikkoutuvat, ei tule vettä ja ei mene pelastajakaan.
Omistajalla on vastuu omistamastaan rakennuksesta ja samoin rakennusvalvonnoille kuuluu myös olemassa olevien rakennusten tilanne.
Rakennuksen omistajan pitää huolehtia rakennuksesta / rakennuksistaan, vaikka niissä ei olisikaan toimintaa. Valvontakamerat, vartiointi ja sen osoittaminen, että rakennuksesta välitetään, auttavat usein tilanteen hoitamisessa. Nämä kustannukset ovat pikkurahoja purkamiseen verrattuna, jos puhutaan isoista rakennuksista.
Rakennusvalvontojen pitäisi puuttua tiukemmin autioihin rakennuksiin ja niiden kuntoon tai purkamisen velvoittamiseen sekä valvonnan suorittamiseen projektin osalta. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 166§)
Kiitos kuuluu kaikille
Haluan kiittää aivan kaikkia tahoja, jotka olivat mukana viemässä prosessia eteenpäin.
Erityisesti haluan kiittää alakoulun rehtoria, sosiaalityöntekijöitä, tutkijaa ja rakennuksen omistajaa. Omistajalle purkaminen tulee maksamaan useamman satatuhatta euroa.
Lista eri tahoista, jotka liittyivät projektiin:
- Kyseisen kaupungin rakennusvalvonta, sosiaalitoimi, koulutoimi, lapset/nuoret ja heidän vanhempansa
- Poliisi, tutkija, jota konsultoi satanismin tutkija, omistaja, huoltoyhtiö, sähköyhtiö, purku-urakoitsija, pelastuslaitoksen operatiivinen sekä valvonnan yksiköt.
Huh huh, mikä urakka, mutta nyt se on toivottavasti tehty!
Hyvää kesää kaikille. 🙂
Moikka Erik !
Hyvä että asiaan vihdoinkin tartuttiin, silloin vain kun se palohälytin keskus oli minun hoidossani niin ketään ei korvaansa lotkauttanut. Voipi olla että osa syy oli että keskus oli minulla kun kiinteistö ja viereinen hyttitehdas oli toisella huoltomiehellä !
Hyttitehtaan paloilmoitin oli kyseisellä huoltomiehellä hoidossa, itse yritin ottaa asiaa useamminkin esiin mutta minua ei uskottu / kuunneltu.
Tämä ei ole vain katkeran entisen työtekijän kirjoituksia vaan tosi asia. ( kun Ticcs myytiin Penan kiinteistöhuollolle niin minä en kelvannut uudelle omistajalle ) Olemme kyllä tavanneet Piikkiön Tupasvillassa ja Vanamossa aikoinaan, nyt olen ollut jo runsas 2 vuotta ilman töitä. Hyvää kesän jatkoa sinulle ja tivottavasti sitä lämpöäkin saadaan muutenkin kuin tulipaloissa !
Kiitos kommentista ja kyllä minä taidan teidät muistaa. Olet omalta osaltasi tuonut asiaa silloin esille ja hyvä niin. Yleisesti ottaen niiden joiden pitäisi asioihin reagoida, eivät aina osaa nähdä asioita oikeassa valossa. Siksi asioiden eteneminen voi joskus tuntua haasteelliselta. Hyvää kesää. T: Eerik
Ihmisellä on luontainen uteliaisuus ja se on mielestäni parempi kuin kotona pelikoneen ääress änököttäminen tai kylillä ryypiskely. Kukaanhan ei kyseisessärakennuksessa loukkaantunut eihän? Jep, eli antaa lasten ja nuorten tyydyttää seikkailun haluaan eikä kielletä kaikkea missä teoriassa voisi jotain ehkä joskus huonolla tuurilla käydä. Samalla analogialla voitaisiin kieltää myös mm. patikointi ja kaikenlainen luonnossa liikkuminen sillä nilkan nyrjähdyksen riski on todellinen.
Kiitos näkemyksestäsi. Olen kanssasi siinä samaa mieltä, että ei liikaa saa kieltää ja asettaa rajoja. Seikkailu ja uteliaisuus kuuluu lasten ja nuorten elämään. Siinä on meillä aikuisilla haastetta saada suunnattua ne oikeaan suuntaan.
Lapset ja nuoret tarvitsevat rakkautta ja rajoja.
Lapselle tai nuorelle ei ole luontaista tai oikeaa käytöstä rikkoa paikkoja, kuten nyt oli tapahtunut. Tapahtumien johdosta rakennus ei ollut enää turvallinen, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Rakennuksessa oltiin leikitty myös tulella, joka ei ole oikeanlaista oppimista tulenkäsittelyyn. (Aikuisten pitäisi opettaa lapsille oikeanlaista tulenkäsittelyä ainaisen kiellon sijasta.) Rakennuksessa oleminen ei ollut sallittua koska se on toisen omaisuutta. (Mitä mieltä olisit, jos omistaisit rakennuksen?) Nuoret olivat myös nauttineet alkoholijuomia rakennuksessa, eli ei se ollut raitispaikka.
Toisaalta voisihan olla hyvä, jos jotkin tahot järjestäsi sellaisia luvallisia ja turvallisia seikkailutaloja missä ei ole sähköiskunvaaraa, putoavia lasinkappaleita tai muita vaaroja. Terveisin, Eerik.