Bloggaajat

harri_1000pix

Harri Palomäki

Olen kohta 28- vuotias ”nuorimies” jonka voidaan sanoa kasvaneen kiinni pelastuslaitokseen. Tulin pelastuslaitoksella lyhyeen sairaankuljettajan sijaisuuteen, kun valmistuin 19-vuotiaana lähihoitajaksi. Sijaisuus on aavistuksen venynyt ja jatko-opinnot edenneet siihen pisteeseen, että kohta on ensihoitaja (AMK)- paperit takataskussa.

Olen aina viihtynyt työssäni ja pyrkinyt kehittämään itseäni ja työyhteisöä. Tämä on vienyt minut mukaan moneen hommaan pelastuslaitoksen ensihoidossa. Toimin mm. Jaanin asemalla asemavastaavana, työsuojelutoimikunnassa, kalustotyöryhmässä ja Tehyläisten varaluottamusmiehenä.

Nyt elämä kuitenkin vie uusille urille, kun vuoden vaihteessa jouduin taas uuden haasteen eteen, tullessani pienen pojan isäksi. Nyt siis perhe-elämä, opinnot ja kunnallispolitiikka käyköön harrastuksista. Jos aikaa jää, niin käytän sen luonnossa viihtyen.

 Eeva-Leea Kaukinen

Eeva-Leea Kaukinen

Olen 26-vuotias turkulainen ensihoitaja, joka rakastaa matkustelua, leipomista, kirpeitä ja jauhoisia hedelmäkarkkeja sekä joulua. Varsinkin kevyt väsymystila aiheuttaa usein puheripulia sekä nauruherkkyyttä, joka varmasti ajoittain laittaa työparin korvat koetukselle.

Terveydenhoitoala alkoi kiinnostaa enenevissä määrin lukioaikoina ja pian löysinkin itseni opiskelemasta ensihoitajaksi Turun ammattikorkeakoulussa. Valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt pääasiassa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ja olen viihtynyt talossa erinomaisesti.

Vapaa-aikani kuluu suureksi osaksi kavereiden ja urheilun parissa. Ulkomailla asuminen on jättänyt kovan reissukipinän, joka vie tilaisuuden tullen milloin minnekin, useimmiten Kanadaan.

Jussi Leivo

Jussi Leivo

Olen 38-vuotias pienen tytön isä, onnellinen aviomies ja ylpeä koiranomistaja. Palomiehen karskin ammatin vastapainona olen vapaa-aikana maanläheinen pohdiskelija, joka viettää paljon aikaan perheen, koiranulkoilutuksen ja valokuvauksen merkeissä.

Olen ollut alalla jo 13 vuotta, joten työura on mielestäni parhaimmillaan: Ammattitaitoa on jo kertynyt, mutta terveys ja innokkuus ovat tallella. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella olen ollut vuodesta 2006 lähtien ja pääasiassa olen työskennellyt keskuspaloasemalla palomiehenä ja pelastussukeltajana.

Harrastuksista rakkaimmat on kuntoilu ja valokuvaus. Elämännuorana on: Jokaisella on muutama tärkeä perusasia, kuten terveys, parisuhde, perhe yms. Mieti joka päivä miten pystyisit niitä parantamaan ja tee niiden eteen koko ajan jotain. Työkaveri on monesti sanonut, että olen palokunnan filosofi ja uskon sen näkyvän myös blogiteksteistäni.

Markku Himanen

Markku Himanen

Olen katsellut ensihoitomaailmaa pelastuslaitoksella jo yli 15 vuoden ajan. Nykyisessä toimenkuvassa lääkintäesimiehenä teen sitä vuoroin kirjoituspöydän takaa, vuoroin ambulanssissa. Monipuolisuudessaan se on vallan mielekäs yhdistelmä! Edelleen opin jotain joka päivä, toivottavasti pystyn jotain samalla opettamaankin!

 

 

Maarit Auranen

Maarit Auranen

Olen 44-vuotias, Turusta vuoden 2014 tammikuussa forssalaistunut (sydämeltäni ja sielultani pysyn aina ylpeänä turkulaisena) avovaimo ja Romaniasta tulleen kahden rescuekoiran omistaja. Vapaa-aikani kuluu pääsääntöisesti koiran kanssa ulkoillessa ja eläinsuojelutyössä, jota teen hyvin aktiivisesti siinä määrin, että kaikki oheisharrastukseni liittyvät jollain tapaa lunnon ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseen

Koulutukseltani olen sairaanhoitaja – Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella olen työskennellyt sairaankuljettajana vuodesta 2008. Tätä ennen olin useamman vuoden töissä päihdepsykiatrian puolella. Pidän työssäni siitä, että saan olla päivittäin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, työni on vaihtelevaa ja oppimista riittää aina.

Blogeissani pyrin kiinnittämään huomiota sellaisiin seikkoihin, joilla pystytään parantamaan kansalaisen arjen turvallisuutta sekä ympärstön kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Hälsningar, Tobbe

Torbjörn Lindström

Mitt namn är Torbjörn Lindström. Jag är en gift 43 årig pappa till tre underbara flickor. Till familjen hör även en 10 årig katt och Labradorretriever Leia 11 veckor. Det är inte många lugna stunder hemma. 🙂

Min brandkårsbana började som 10 åring 1980 i brandkårens junioravdelning. Färden har fortsatt som brandman i en liten brandkår och efter befälsexamen först som vice brandchef och sedan som brandchef i Pargas.

Jag var med och startade räddningsverket 2004 och hade inledningsvis hand om Pargas resultatområde. Efter organisationsförändringen 2010 flyttade jag över till serviceområdet för stödtjänster och fick ansvaret att leda utvecklingsenheten. Utvecklingsenheten består för tillfället av två personer.

Sofia Ajo

Sofia Ajo

Kesällä 28 vuotta täyttävä turkulainen kirjoittelee blogitekstejä pieni pilke silmäkulmassa, joten vastuu ymmärryksestä jää lukijalle. 😉

Työskentelen pelastuslaitoksella ensihoitajana. Valmistumisesta tulee piakkoin viisi vuotta, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Vaikka ensihoidosta tykkäänkin, niin lähdin toteuttamaan yhtä toiveistani ja opiskelen tällä hetkellä vielä kätilöksi.

Olen täti viidelle rakkaalle lapselle, joiden kanssa vietän aivan liian vähän aikaa – lapset kun kasvaa niin kauheaa vauhtia. Vapaa-ajalla käyn treenaamassa ja tapaan ystäviäni. Rakastan matkustelua, mutta kotiinkin on kiva erakoitua telkkarin ääreen. Makeat jälkkärit ovat myös parasta maailmassa!

Eerik Virtanen

Kesäisin vapaa-ajalla pidän moottoripyöräilystä vaikka nyt ei peliä olekaan alla. Olen mukana myös Mannerheimin lastensuojeluliiton tukihenkilötoiminnassa. Pidän uimisesta ja käyn välillä myös salilla ja ryhmäliikunnoissa. Itse asustelen Salossa ja kohta tuo neljäkymppiä kolahtaa mittariin. Henkinen ikä onkin sitten paljon nuorempi. Elokuvat kiinnostavat kovasti ja popcorneista pidän erityisen paljon.

Omasta mielestäni olen suulas huumorimies, mutta pidän myös hiljaisista hetkistä. Toisia ihmisiä on ihan hyvä myös kuunnella.

Minulla on monta lempinimeä, mutta enimmäkseen minua kutsutaan vapaa-ajalla Eetuksi.

Otto Rinne

Isä, palomies. Edellä mainituilla sanoilla kuvailisin itseäni mieluiten.

Olen 34-vuotias, Rymättylästä alun perin kotoisin oleva, mutta 10 vuotta sitten turkulaistunut, yksi- ja kolmevuotiaiden tyttöjen isä.Kipinän palomiehen ammattiin sain entisiltä opiskelu- ja työtovereilta eräopashommissa. Työ vaikutti monipuoliselta ja haastavalta. Tietenkin jätkien puheissa oli mukana se pieni ylimääräinen annos glooriaa, mikä palomiehen hommaan liitetään.

Nyt kymmenennen työvuoden lähtiessä käyntiin työ vastaa edelleen odotuksia. Ja on sitä glooriaakin vielä jäljellä.

Aikaisemmat bloggaajat:

Knut Lehtinen

Knut Lehtinen

Jag är en 44-årig 3 barns pappa från Pargas. Barnen är mellan 17 och 12 år så man kan säga att små-barnstiden är förbi hos oss. På fritiden trivs jag bäst när jag får vara ute och göra något fysiskt så som skogsarbete, byggande, cyklande och allt möjligt annat grovjobb. Till Havet har jag ett speciellt förhål-lande, jag tycker om havets alla årstider och jag vill vara nära havet så mycket det går.

Min brandkårsbana började när jag var 10 år och anslöt mig till Pargas FBK:s junioravdelning. Som 18-åring jobbade jag min första sommar som brandman och sedan 16 år tillbaka har jag mera eller minder jobbat stadigvarande på räddningsverket. Mina uppgifter idag är projektarbete, brandutredning, jourha-vande brandmästare och riskhantering i olika former. Jag trivs med mitt jobb.

Kari Kummunsalo

Kari Kummunsalo

Kohta ikämiehen ikään pääsevä pienen tytön isä, jonka vapaa-aika kuluu suurimmaksi osaksi tytön kehittymisen ihmettelemisessä. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella olen työskennellyt vuodesta 2010 riskienhallinnan ja onnettomuuksien ehkäisyn yleismiehenä.

Aikaisemmassa elämässäni olen opiskellut itselleni kaupallisen tutkinnon ja työskennellyt alkoholiliikkeessä myyjänä. Sieltä lähdin pelastusopistolle opiskelemaan palopäällystön koulutusohjelmassa – sille tielle jäin. Hetkeäkään en ole valintaa katunut, vaan koko ajan on ollut tunne siitä, että alavalinta oli oikea.

Tulevaisuudessa tahdon kehittää lisää osaamistani niin, että voin todellakin sanoa olevani alan asiantuntija. Työtoverit kutsuvat minua jostain syystä Keljuksi ja itsekin siihen lempinimeen olen alkanut kiintyä.

Mika Lankinen

Mika Lankinen

Pienen tytön isä, aviomies, koiranulkoiluttaja, purjehtija ja ikuinen ”kesämies” omasta mielestään. Tullut taloon vuonna 1999.

Toimii tällä hetkellä paloesimiehenä Raisiossa ja päivystävän palomestarin sijaisena aina tarvittaessa. Tehtävänä on valvoa töitä ja keksiä niitä lisää, jos pääsevät loppumaan. Varmistaa, että homma toimii 24/7 asemalla ja keikoilla.

Mietelause: ”Töissä on melkein aina hauskaa, joskus vaan mukavaa.” Kan klara sig med det andra inhemska språket. Vapaalla viihtyy merellä ja meren läheisyydessä akselilla Hanko, Parainen ja Saaristomeri.

Yrittää aina pudottaa painoa ennen kevään kuntotestejä – huonolla menestyksellä. Kerrotaan lisää kuntotestien jälkeen. 🙂

Mika Kontio

Mika Kontio

Olen 43-vuotias salolainen perheenisä ja tehnyt pelastusalalla monenlaisia tehtäviä – palomiehenä, sairaankuljettajana, palotarkastajana, palomestarina, palopäällikkönä ja nyt pelastuspäällikkönä. Tällä hetkellä vastaan omalta osaltani mm. pelastuslaitoksen taloudesta, henkilöstöstä, hallinnosta, tekniikasta ja kehittämisestä.

Urani pelastusalalla alkoi Mikkelin VPK ry:n nuoriso-osastossa ollessani 12-vuotias. Monipuoliset pelastusalan ”urapolkuvaihtoehdot” saivat minut jäämään alalle ja viihdyn alalla edelleen erinomaisesti. Vapaa-aikaani vietän mieluiten golfaamalla.

Irma Vekurinmäki

Irma Vekurinmäki

Olen Raisiossa asusteleva, 6- ja 9-vuotiaiden, suloisten tyttöjen mamma. Oma ainoa tyttäreni on perustanut perheen ja vahvasti mukana aikuisuuden maailmassa. Numeroita on siis minullekin kertynyt, mutta naisen ikää voi vain arvailla ja parempi on olla kertomatta. Iho kertoo kaiken.

Ensimmäiseltä koulutukseltani olen kokki, en ole siis leivättömän pöydän ääressä työuraani aloittanut. Ruoka on kyllä maistunut erittäin hyvin muidenkin valmistamana. Moni ihmetteli myöhemmin päätöstäni lähteä opiskelemaan rakennusalalle. Kauha vaihtui vasaraksi ja sormi usein siniseksi ammattikoulun rakennuslinjalla. Ikimuistoiselta Turun tekulta valmistuin rakennusmestariksi -93. Tie on kulkenut Turun palolaitokselle vuonna 2002 ja siitä edelleen V-S pelastuslaitokselle.

Harrastukseni liittyvät tiiviisti sisustamiseen ja asumiseen uuden kodin omistajana. Vanha kuntosaliharrastus on nostamassa päätään – olen katsellut jo kuntosalille päin. Kävelysauvoista – ei siis vielä kävelykepeistä – on pyyhitty hämähäkin seitit.

Lapsenlapset ovat minulle todella rakkaita, ja heidän kanssa puuhastelu pitää mieleni virkeänä. Myös musiikki on elämässäni tärkeässä roolissa. Musiikin suhteen olen lähes kaikkiruokainen, mutta hiphophups ja tekno eivät ole käsityskykyni rajoissa. Nautin matkustelusta, mökkeilystä ja merestä rauhan kanssa kuin myös ystävien tapaamisista.

Johanna Arvo

Johanna Arvo

Kun oikein kovasti tekee hommia niin ehtii monenlaista. 🙂 Olen tullut pelastuslaitokselle töihin vuonna 2005 sairaankuljettajaksi ja siitä jossain kohtaa siirryin hälyttämään yksiköitä keikoille hätäkeskuslaitoksen palvelukseen. Nyttemmin teen edelleen töitä pelastuslaitokselle eli pidän pääasiassa Turun kaupungin työntekijöille suunnattuja ensiapukursseja.

Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja hätäkeskuspäivystäjä, mutta virkaa teen tällä hetkellä ihan muissa jutuissa. Viikonloppuisin päädyn melko usein myös putkaan, jossa toimin sairaanhoitajan nuorten selviämisasemalla. Olen yllytyshullu, intohimoinen kotileipuri sekä maailmanrauhasta haaveileva kaarinalainen, joka odottaa elämänsä seikkailua.

3 vastausta artikkeliin ”Bloggaajat

  1. Hienoa työtä teette, 2 kertaa teidät minun takia hälytetty,onneks ei mitää vakavampaa kummallakaan kerralla.. Pahoittelin turhaa hälytystä,,vastauksena sain ” mieluummin kerta turhaan ,kuin kerta liika myöhään”
    Kiitos

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*