Palokunta, pelastuslaitos vai parkkihalli? / Brandkåren, ett räddningsverk eller ett parkeringsgarage?
Vastaa
Aihearkisto: Jarkko Jääskeläinen
Uhri vai uhka – syrjäytyneen elämää paloriskiasunnossa
Tarkastukselle saapuessa sataa vettä, betoninen lähiö huokuu harmautta ja kosteutta. Tarkastan osoitteen ja menen rappuun odottamaan. Tarkastukselle on tulossa myös sosiaalityöntekijä sekä terveystarkastaja. Ennakkotiedot enteilevät huonoa. Paloriski-ilmoituksen on tehnyt ensihoitaja. ”Asunnossa ei mahdu kulkemaan. Tavaraa ja roskaa jokaisella vapaalla pinnalla. Tarvittiin lisäapua potilaan saamiseksi ulos asunnosta. Asunto täynnä palojälkiä ja palovaroitin puuttuu. Keittiössä haju on kuvottava”.
Kun kaikki ovat paikalla, suuntaamme ylös neljänteen kerrokseen. Rappukäytävässä laitamme muoviset jalkasuojat, kumihanskat sekä maskit. Soitan ovikelloa. Mitään ei kuulu. Soitan uudestaan. Pitkän ajan jälkeen kuuluu ääniä, kun asukas koettaa päästä ovelle. Kun ovi vihdoin aukeaa, on haju ensimmäinen, mikä iskee kasvoille. Haju on niin vahva, että joudun tekemään töitä, etten voi pahoin. Oven avaa keski-ikäinen mies. Vaatteet ovat likaiset, katse harhailee ja koko olemus huokuu väsymystä. Keskustelemme hetken ovensuussa, mistä on kyse. Olemme puhuneet puhelimessa, joten mies tietää, että olemme tulossa. Hän ei katso silmiin, ja vastaukset vaihtelevat välinpitämättömyydestä vihaan.
Turvallista tunnelmaa takkatulen loimussa
Kuuman kesän jälkeen viileä syksy valtaa jälleen ilmanalaa. Viilenevät ja pakkasen puolelle taittuvat illat saavat ihmiset tunnelmoimaan takkojen ääreen ja monessa kodissa nautitaankin tulen loimusta takan ääressä. Tuli ja sen tuoma lämpö on varsinkin suomalaisille sellainen peruselementti, joka saa pysähtymään ja rauhoittumaan. Olen itsekin monta kertaa jäänyt tuijottamaan takassa loimuavaa tulta ja aika tuntuu pysähtyvän liekkien liikehdintää seuratessa ja kuunnellessa puiden rauhallista poksuntaa.
Vaikka oikein käsiteltynä tuli onkin ihmiselle lähes alkukantainen turvallisuuden tunteen ja lämmön tuoja, liittyy tuleen aina riskinsä. Esimerkiksi vuonna 2020 arvioitiin 470 tulipalon syttymissyyksi tulisijaan liittyvä tapahtuma*. Talvea kohti mentäessä onkin hyvä käydä muutama turvallisuusseikka läpi koskien tulisijoja sekä lämmittämistä. Alla muutama vinkki viileneviin iltoihin. (*Nokipalo, Kipinä tai kekäle tulisijasta tai hormista, Vaurio tulisijassa tai hormissa)
Mökkivara vai mökkivaara – muutama vinkki mukavaan mökkeilyyn
Suomalaiset ovat siitä poikkeuksellista kansaa, että rakastamme mökkeilyä. Suurin osa suomalaisista viettää kesällä aikaansa mökkimaisemissa. Työkiireet nollataankin mieluiten vesistön äärellä ja mökin askareita nakerrellessa. Mökkejä on moneen lähtöön aivan niin kuin meitä ihmisiäkin. Osa ihmisistä viihtyy hyvinkin primitiivisissä oloissa ja toisilla taas mökiltä löytyy samat, ellei jopa paremmat mukavuudet kuin kotoa. Mutta vaikka vietämmekin pitkiäkin aikoja mökeillä karuissakin olosuhteissa, niin mitenkäs nuo varautumisasiat mökillä? Miten te olette varautuneet siihen, kun asiat eivät menekään, niin kuin on suunniteltu? Seuraavassa muutamia olennaisia asioita, jotka kannattaa vähintään huolehtia kuntoon mökillä.
Lastenvaunut tai muut tavarat rappukäytävässä – iso turvallisuusriski
Palotarkastajana toimiessani yksi yleisimmistä yhteydenotoista asiakkailta oli, että kerrostalon rappukäytävässä oli säilytyksessä tavaraa. Useaan kertaan olen keskustellut isännöitsijän tai asukkaan kanssa rappukäytävässä säilytettävistä tavarasta, kuten lastenvaunuista tai sähkökäyttöisistä kulkuneuvoista. Valitettavan usein keskustelukumppanin kasvoilta huokuu epäusko, kun kerron ettei rappukäytävässä tosiaan saa säilyttää oikeastaan mitään. Ymmärrän, että ajatus voi tuntua vieraalta ja jopa ”pilkunviilaamiselta”, mutta tähän on olemassa hyvinkin vakava ja turvallisuuteen nojaava peruste. Jo hyvinkin pieni ja vaarattomalta tuntuva esine, kuten esimerkiksi lastenvaunut, aiheuttaa palaessaan rappukäytävään hengenvaarallisen savupatsaan ja näin ollen estää turvallisen poistumisen kaikista rappukäytävän asunnoista.
Itsekin vanhempana olen hyvin perillä, miltä tuntuu kantaa ostoskasseja, pientä lasta, vaippoja ja muita epämääräisiä nyssäköitä rappukäytävästä kotiin ja samalla pitäisi vaunut saada joko sisälle ahtaaseen käytävään kodin sisäpuolelle tai ulkovälinevarastoon. Vähemmästäkin tätä taustaa vasten voi tuntua, että palotarkastaja nillittämässä vaunuista rappukäytävässä tuntuu, noh pikkumaiselta. MUTTA
Tavaran säilytystä rappukäytävässä ei kielletä ilkeydestä asukasta kohtaan
Palotarkastuksilla käydessäni hyvin suuri osa työstäni oli asioiden aukiselittämistä. Hyvänä esimerkkinä toimii juuri tämä lastenvaunut rappukäytävässä. Mikäli palotarakastajana ottaa kannan, että tämä on kiellettyä ja käskee vain poistamaan vaunut erilaisiin pykäliin vedoten, jää asiakkaalle varmasti kuva, miten sen nyt nätisti sanoisi, jäykkäselkäisestä virkamiehestä, joka pikkumaisuuttaan kieltää hyvin mitättömältä tuntuvan asian. Mutta mikäli haluaa, että asiakas ymmärtää, miksi vaunuja ei voi säilyttää rappukäytävässä, on syytä avata asiaa mahdollisemman kansantajuisesti ja ymmärrettävästi. Asiaa onkin kaikkein helpointa demonstroida esimerkillä. Niinpä kun avautui mahdollisuus kuvata purettavassa talossa, mitä oikeasti tapahtuu, kun vaunut sytytetään rappukäytävässä, tartuimme tilaisuuteen. Toivoisinkin, että tämän luettuasi katsoisit videon, jossa vaunut poltetaan käytävässä. Tämän jälkeen tuskin jää epäselväksi, miksi vaunuja ei rappukäytävässä voi säilyttää.
Hyvällä suunnittelulla apua säilytysongelmaan
Yksi tapa, miten esimerkiksi vaunujen säilytykseen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista, on suunnittelu. Onkin harmittavaa, että rappukäytävien säilytysongelmat jäävät asukkaan harmiksi, kun koko ongelma olisi helposti voitu ratkaista jo suunnitteluvaiheessa suunnittelemalla asuintaloon kunnolliset asukkaan tarpeisiin oikein mitoitetut ja palo-osastoidut säilytystilat. Tämä onkin yksi palotarkastuksilla esiin tuleva ongelma niin julkisissa rakennuksissa kuin asuintaloissa. Säilytystilan puute ajaa ihmiset säilyttämään tavaraa sellaisissa paikoissa, missä ne aiheuttavat ongelmia, joihin palotarkastaja sitten tarkastuksella joutuu puuttumaan.
Tällä kertaa blogia kirjoittaa palotarkastajamme Jarkko Jääskeläinen, joka tällä hetkellä toimii koulutussuunnitelijan sijaisena.
Terveisin, Jarkko
”Toimin palotarkastajana Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ja täytyy sanoa, että työ on erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Saa tutustua joka päivä uusiin asioihin ja ihmisiin. Olen joskus puolipakolla pohjoisesta Turkuun siirtynyt savolainen. Harrastuksia olisi enemmän kuin aikaa niitä toteuttaa. Tärkeimpinä mainittakoon rintamamiestalon ikuisuusremontti, VPK-toiminta ja kaikenlainen eräjormailu. Lomalla monesti löytää itsensä jostain metsiköstä joko kahden lapseni kanssa tai itsekseen. Tee-se-itse-henkisyys vahvasti läsnä kaikessa tekemisessä. Pihassa onkin monenlaista keskeneräistä projektia ja ”melkein” valmista viritelmää.”