Pelastussukelluskelpoisuutta mitataan vuosittaisessa kuntotestissä, joka tulee läpäistä kelpoisuuden saamiseksi. Testi ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan raskas puristus myös monelle ammattilaiselle.
Pelastuslautakunnan jäsenet Pilvi Heiskanen, Laura Palmunen ja Matti Niskanen aloittivat treenin kohti palomiestestiä helmikuussa ja testi järjestettiin 14.6.2018 Turun Paavo Nurmi -keskuksessa. Paikalla tsemppaamassa oli myös palomestari Mika Lankinen, joka oli koko kevään ajan mukana prosessissa.
Testi koostui kestävyys- ja lihaskunnon testaamisesta. Kestävyys arvioitiin polkupyörä-ergometrilla ja lihaskunto jakaantui penkkipunnerrukseen, istumaan nousuun, leuanvetoon ja jalkakyykkyihin.
Kuten jo otsikkokin kertoo, kukaan ei selvinnyt testistä läpi. Ehkä pettymystään lievittääkseen, lautakuntalaiset vakuuttelivat arvanneensa lopputuloksen jo aloittaessaan treenaamisen. Hauska puristus joka tapauksessa. Tässä vielä Pilvin ja Matin mietteitä taipaleesta.
Pilvi Heiskanen: Kootut selitykset, kiitos ja kumarrus…
Paavo Nurmi keskuksen alkutestistä oli kulunut lähes päivälleen neljä kuukautta kun kävelin kohti lopputestausta, eli näytönpaikkaa. Olin paikan päällä etuajassa ja ehdin hyvin pohtia, millä eväillä ja mietteillä lopputestiin nyt lähtisin. Päällimmäisenä tunteena oli varmaankin huono omatunto; tiedän, että olisi pitänyt ja olisin voinut treenata enemmän. Hyviä syitähän treenin välttelyyn löytyy aina: työkiireet, perheen arki ja ruuhkavuodet, pihatyöt, lomamatka jne.
Toisaalta kuitenkin olin treenannut enemmän kuin normaalisti, tietoisuus tulevasta testistä kun väijyi koko ajan takaraivossa, silloinkin kun makasin sohvalla katsomassa elokuvaa ja syömässä suklaata. Eli vaikka jo ennen testin alkua tiesin reputtavani, niin samalla tiesin myös saavuttaneeni henkilökohtaisesti lisäarvoa kuluneen matkan aikana.
Lisäarvo ei ollut vain lisääntynyt liikunta ja sen positiiviset vaikutukset, vaan itse matka kohti lopputestiä. Olen monella tapaa iloinen, että lähdin tähän mukaan, sillä kokemus on ollut pelkästään positiivinen. Kaikki tapaamani pelastustoimen työntekijät ovat olleet ystävällisiä ja erittäin kannustavia. Monet palomiehet olivat nähneet vaivaa järjestäessään meille treeniohjelmia ja osallistuessaan treeneihin kanssamme palolaitoksella. Kuntoilun ohessa ehti kuulla ja nähdä paljon asiaa myös aluepelastuslaitoksen toiminnasta. Uutena lautakunnan jäsenenä sain siis samalla hyvää perehdytystä luottamustehtävään. Eli summa summarum: Vaikken tavoittanut itse päämäärää, olen kuitenkin voittanut!
Lopputestissä jouduin jälleen nöyrtymään pyöräilyn edessä, aika parani 15 sekuntia, mikä tuntuu naurettavan vähältä, mutta edistystä sekin. Vatsoissa ja kyykyissä testi meni läpi jo helmikuussa, niihin sain hiukan vielä parannustakin. Helmikuussa penkki ja leuanveto olivat molemmat nollia, mutta lopputestissä sain 45 kg nostettua penkiltä jo kerran (Heh!) ja lisäksi kaksi leukaa! Henkilökohtaisesti pidän suurimpana saavutuksena leukoja, sillä ehdin jo menettää toivoni koko homman suhteen. Yllättäen kuitenkin vedin elämäni ensimmäiset puhtaat leuat itse lopputestissä ja se oli kyllä tuuletuksen paikka!
Koen olevani etuoikeutettu, kun sain olla mukana tällä matkalla. Kiitos tästä mahdollisuudesta Varsinais- Suomen pelastuslaitokselle ja erityiskiitokset pelastuspäälikkö Juha Virtolle, joka tarttui ideaan ja lähti toteuttamaan prosessia sekä palomestari Mika Lankiselle, joka kulki kanssamme matkan alusta loppuun.
Tästä on hyvä jatkaa kesäkunnossa kohti lomia!
Matti Niskanen: Kohti palomiestestiä ja sen jälkeen
Heti projektin alkaessa minulle tuli selväksi, että testiä kohti mentiin tosissaan, mutta hymy suupielissä. Väistin tehokkaasti kaikki yhteiset treenikerrat Turussa olemalla kiinni työtehtävissä Helsingissä. Harjoittelin kuntokoetta varten itse salilla ja toivoin, että se riittää.
Testipäivänä Paavo Nurmi -keskuksessa koitti totuuden hetki. Tiesin erityisesti kuntopyörän olevan minulle se heikoin lenkki ja hyydyinkin kaksi minuuttia alle tavoiteajan polkupyörän päälle. Ei auttanut muuta, kuin tsempata muissa osioissa. Lihaskunto-osio meni minulla hyvin; vatsat, penkkipunnerrus, leuanveto ja jalkakyykky – kaikki tavoitekuntotasossa. Tosin kyykkyjen kohdalla sain ansaittuja kommentteja jalkojeni jäykkyydestä.
Kuntotestitulokset kertoivat rehellistä kieltään – lihaskunnon osalta voisin hakea pelastusopistoon, mutta kestävyyden osalta on parempi, että jätän työt ammattilaisille. Projektista ja kokeista jäi kuitenkin hyvät muistot ja kokemus oli ainutlaatuinen! Lautakuntakollegat Pilvi ja Laura, sekä kirittäjänä toiminut palomestari Mika Lankinen olivat mahtavaa ja tsemppaavaa treeniseuraa. Lisäksi sain motivaatiopiikin harjoitella kyykkyjä ja tehdä polkupyörätreenejä.
Ensi kerralla sitten meneekin paljon paremmin!
Lue sarjan aikaisemmat osat:
Kohti palomiestestiä – treeni menee perille (20.4.2018)
Normikuntoilijasta pelastussukelluskelpoiseksi? (27.2.2018)
good work keep going