Ensihoitaja kohtaa jouluna monta yksinäistä

Useimmat meistä odottavat joulua. Vaikka palkkatyön ohella täytyykin juosta kaupassa, siivota ja tehdä kaikkea muutakin ”pakollista”, on kaiken yllä odotuksen tuntu. Aattoaamuna kotona leijuu kanelin ja riisipuuron tuoksu ja tehdään viimeisiä valmisteluja ennen kuin koko perhe istuu klo 12 kuuntelemaan joulurauhan julistusta Turusta.

Mitä jos kutsuisit joulunviettoon yksinäisen mummon, ystävän tai naapurin? (Kuva: Photo by Ben White on Unsplash)

Joulunaika ei silti suinkaan kaikille ole millään muotoa juhlaa, päinvastoin. Televisiot, kadunvarsimainokset, kaupat ja yhteisöt aloittavat joulumarkkinoinnin lokakuussa ja sitä kestääkin sitten aina aattoon saakka- ainakin. Kaikki ympäristössämme muistuttaa joitakuita siitä, mitä heillä ei ole. Ei ole rahaa eikä heitä, joiden kanssa joulua viettää. Jouluna ensihoitajat kohtaavat monta isovanhempaa, joiden pöydällä on joulutähti tai hyasintti sekä joulukortti: ”Lapset toivat, eivät ehtineet jäämään, niillä oli kiire viettämään joulua”. Isovanhemmalla on kaikenlaisia epämääräisiä oireita, on vatsa-, rinta- ja pääkipua. Löydöksiä ei ole, mutta isovanhempi toivoisi pääsevänsä osastolle eikä koe pärjäävänsä kotona. Surullisena mietin, miten yksinäinen ihmisen täytyy olla, että terveyskeskussairaalan vuodeosasto houkuttelee enemmän kuin oma koti. Sairaalassa on seuraa ja ruokaa, ei tarvitse tuijotella joulutähteä eikä kuunnella hiljaisuutta.

Yksinelävä nuorempikin ihminen voi olla yksinäinen, ei siihen ikää tarvita. Useat pubit ovat auki joulunaikaan ja järjestävätpä puurojuhlia ja lauluiltojakin. Asiakaskuntaa riittää joulurauhan julistamisen jälkeenkin. Yhtäältä, hyvä niin. Jouluhan on universaali yhteisön juhla. Kaikkien ei kuitenkaan ole helppo lähteä kodeistaan eikä kaikille pubi ole luonnollinen paikka viettää aikaa, saati sitten joulua. Ensihoidon potilaina on jouluna myös päihtyneitä, heitä, jotka ostivat itselleen joululahjaksi pari pulloa Koskenkorvaa sekä parikymmentä olutta – ja kaatuvat sitten niin, että saavat tikattavan haavan päähänsä.

Voimmeko me jotenkin helpottaa heidän oloaan, voimmeko tehdä heille joulusta helpomman? Jos sinulla on ystävä, joka on juuri eronnut ja viettää ensimmäistä jouluaan ilman lapsiaan, kutsu hänet luoksesi. Varmasti joulupöytään mahtuu yksi suu lisää. Jos ystäväsi haluaa olla yksin, jätä kaapinpäälliset pesemättä, käy hakemassa glögiä ja viettäkää ystävän kanssa rauhaisa hetki vanhoja kommelluksia muistellen. Hae mummo mukaan. Onhan mummo joskus rasittava iänikuisine neuvoineen, mutta myös hellyttävän onnellinen saadessaan höpöttää lapsenlapsensa kanssa. Sitä paitsi, onhan lapsenkin mukava muistella mummoa, joka oli mukana hänen elämässään, eikä siellä jossain kaukana ja tavattiin jouluna vartin ajan.

Useimmilla meillä on kaapit ja pöydät täynnä jouluruokaa, ei se yhden lisävieraan takia kesken lopu. Monet meistä haluavat viettää rauhallisen ja perhekeskeisen joulun. Voisiko perheen käsitettä laajentaa, voisimmeko me ajatella, miten haluaisimme itse tulla kohdatuksi ja kohdelluksi jouluna? Vai voisimmeko me saada iloa siitä, kun katselemme naapurin leskiherran loistavia silmiä, kun hän saa istua perheemme mukana jouluaattona. Voisimmeko me jättää pari lahjaa kauppaan ja laittaa ne rahat Pelastusarmeijan joulupataan ja samalla viedä sinne käyttökelpoiset vaatteet, joita emme itse enää tarvitse.

Pidetään yhdessä huoli, että kenenkään ainut vieras ei tänä jouluna ole ambulanssin henkilökunta.

Lämmintä joulua jokaiselle!

Terveisin, Maarit

 

Tutustu Maaritiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*