Hyvä työyhteisö tekee arjestakin erityistä – ensimmäinen vuosi ensihoitajana Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella

Tänään on sunnuntai. Aloitan työvuoroni kello kahdeksalta Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen keskusasemalla Eerikinkadulla. Aikaisen herätyksen tuntee vielä työvaatteita vaihtaessa. Pukuhuoneessa tulee vastaan tuttuja kasvoja, jotka toivottelevat maskin takaa hyvät huomenet. Ennen vuoronvaihtoa ehtii ottamaan kupin kahvia ja vaihtamaan kuulumisia työkavereiden kanssa sekä kuulemaan lähtevältä vuorolta yön tapahtumia. Pieni väsymys ehtii väistyä jo tässä vaiheessa.

Blogitekstin aiheeksi valikoitui tällä kertaa, millaista on työskennellä Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella, miten olen viihtynyt täällä sekä miten minut otettiin vastaan työyhteisössä. Pohdin tekstiä kirjoittaessani, mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, miten töissä viihtyy.

Kuvassa näkyy ambulanssissa työskentelevän ja suojavarusteisiin pukeutuneen ensihoitajan käsi

Hyvässä työyhteisössä kommunikoidaan avoimesti

Itselläni ylivoimaisesti suurin työviihtyvyyteen vaikuttava tekijä on työyhteisö. Työyhteisön merkitys korostuu ensihoitajan työssä, jossa kohdataan erilaisia ihmisiä sekä yllätyksellisiä tilanteita päivittäin. Mielestäni hyvässä työyhteisössä kommunikoidaan avoimesti hankalistakin asioista. Vakavistakin asioista on helpompi puhua huumoria apuna käyttäen.

Aloitin vajaa vuosi sitten ensihoitajan työt Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien minut otettiin vastaan työyhteisössäni positiivisesti. Tulooni oli valmistauduttu hyvin; koin olevani tervetullut koko pelastuslaitoksen työntekijöiden puolesta.

Hyvin nopeasti tunsin kuuluvani työyhteisöön. Esimiehet ovat osaltaan pitäneet huolta viihtymisestäni sekä pärjäämisestä uudessa työpaikassa. He ovat kyselleet, miten olen viihtynyt, sekä huolehtineet pärjäämisestäni kehityskeskustelujen avulla.

Voin todeta viihtyneeni erinomaisesti pelastuslaitoksella. Olen keskustellut myös muiden uusien työntekijöiden kanssa työssä viihtymisestä, enkä selvästikään ole ainoa, jonka kokemukset ovat olleet hyvin myönteiset.

Poikkeusoloissa työyhteisön merkitys kasvaa entisestään

Poikkeusolot ovat vaikuttaneet viimeisen vuoden aikana myös meidän arkeemme. Työyhteisön tuki tällaisissa tilanteissa on merkittävä ja auttaa jaksamaan työssä, joka saattaa aika ajoin olla raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Poikkeusolojen aikana töiden ulkopuolella tapahtuvat kontaktit ovat jääneet aiempaa vähemmälle tapahtumien peruuntumisien sekä rajoitusten myötä. Tämä tarkoittaa minulle ainakin sitä, että työkaverien merkitys kasvaa, sillä muut kontaktit saattavat jäädä vähemmälle.

Potilaiden kohtaamista ei opi kirjoista lukemalla

Vuoden aikana olen oppinut paljon uutta ja kerrannut jo opittua. Harjoittelujen pohjalta olin saanut hyvän kuvan siitä, mitä ensihoitajan työ tulee pitämään sisällään. Jo monta vuotta työtä tehneiltä on oppinut sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei koulusta opi. Esimerkiksi potilaiden kohtaamista ei voi oppia kirjoista lukemalla vaan siihen täytyy harjaantua kokemuksien kautta. On myös ollut ilo katsoa kokeneempien työntekijöiden työotetta, jonka myötä itsekin haluaa kehittyä jatkuvasti työssään.

Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviäkin. On etuoikeus tehdä töitä ihmisten kanssa, joita voi kutsua ystäviksi niin töissä kuin työn ulkopuolellakin.

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa ensihoitaja Loviisa Saario.

Kuvassa on ensihoitaja ambulanssissa.

Terveisin, Loviisa

”Olen 23-vuotias turkulainen ensihoitaja. Ensihoidon parissa olen ehtinyt työskentelemään reilut neljä vuotta, nyt viimeisimmän vuoden Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella hoitotason ensihoitajana. Vapaa-ajan käytän mielelläni ystävien ja perheen kanssa sekä liikuntaa harrastaen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.