Jokainen tie on koulutie

Varsin monessa kodissa eletään parhaillaan jännittäviä aikoja. Koulunsa aloittaa Varsinais-Suomen alueella reilut 4000 uutta ekaluokkalaista, eivätkä ne isommatkaan koululaiset vielä järin isoja ole.

Vasta vuonna 2010 oltiin synnytyslaitoksella, ja nyt metrin mittaisen pikkuihmisen pitäisi herätä kellon soittoon sekä kulkea yksin koulumatkansa, halliten kaikki liikennesäännöt ilman tutun aikuisen turvaa.

Moni vanhempi varmasti miettii, että mitähän siitä tulee?

Pian koulutiensä aloittaa Varsinais-Suomessa 4000 ekaluokkalaista. Huomioi liikenteessä pienet ja suuremmatkin koululaiset. Kuva: Liikenneturva

Sitten on vielä se suurin kysymysmerkki kaikista: mitä jos aikuiset eivät toimikaan liikennesääntöjen mukaan? Osa nuorista ja työikäisistä on ottanut ratissa ollessaan tavakseen katsoa kännykästä tuoreimmat somepäivitykset, vilkaista vähän sähköpostia ja lukea saapuvat tekstiviestit.

Liikenneturvan #KunAjatAja -kampanja kehottaa keskittymään ajotehtävään, sillä tutkimusten mukaan keskimääräinen ”nopea vilkaisu kännykkään” kestää noin viisi sekuntia. Sinä aikana taajamanopeutta ajava auto kulkee 70 metrin matkan. Miten opettaa lapselle, että lähestyvä autoilija ei ajaessaan välttämättä katsokaan sinua – vaan älypuhelintaan?

Kännykän käytöstä on hyvä toki sopia lapsenkin kanssa. Tuoreen simulaattoritutkimuksen mukaan älypuhelimiinsa keskittyneet lapset huomioivat heikosti lähestyvät ajoneuvot ja kulkevat herkästi liian lähelle ajoradan reunaa. Koulumatkoilla kännykän paikka on siis repussa, mutta jos kännykkää on pakko käyttää, pysähdytään turvalliseen paikkaan tekemään se. Lapsen ei myöskään tarvitse olla aina tavoitettavissa, eli kännykän voi hyvällä omallatunnolla jättää myös kokonaan kotiin koulupäivän ajaksi.

Näkemykseni mukaan yksi vanhemmuuden vaikeimmista askelista onkin antaa lapselle sopivasti itsenäisyyttä, tilaa toimia ja arvioida asioiden syitä sekä seurauksia itse – turvallisessa ympäristössä toki. Mitä mieltä Sinä olet?

Lohdutuksen sanoina on todettava, että koulutiensä aloittavien pienokaisten vanhempien huoli on myös monella lailla aiheeton.  Tilastojen valossa koululaisille sattuu koulumatkoillaan hyvin harvoin vakavia onnettomuuksia, ja tilastollisesti vaarallisin paikka alle 14-vuotiaalle lapselle on perheen auton takapenkillä.

Tyttäreni aloitti koulutiensä vuosi sitten, ja huoli oli koko edeltävän kesän valtava. Nyt jälkikäteen ajatellen tuo huoli lähinnä huvittaa, sillä lapsi on vuoden aikana mennyt ja oppinut liikenteestä monenlaista ilman apuani (ja siitä huolimatta). Reipas tokaluokkalainen murehtii lähinnä sitä, minkä repun ja penaalin ostaisi.

Tutustu Liikenneturvan #KunAjatAja-kampanjaan ja tee itsesi kanssa sitoumus: en käytä kännykkää ajaessani – kun ajan, ajan. Tiedät kyllä miksi.

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Tapio Heiskanen Liikenneturvasta.

Terveisin, Tapsa

”Tapio työskentelee Liikenneturvan yhteyspäällikkönä ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan ajoneuvojäsenenä Turusta käsin, mutta on useimmiten tien päällä Lounais-Suomen alueella.

Suomen nuorin keski-ikäinen, joka on huomannut aikaisempien kokemustensa tasoittaneen tietä myös kolikon kääntöpuolen kohtaamiseen liikenneturvallisuuden parissa. Tekniikka, viestintä ja ennakoiva työ ihmisten parissa on kuitenkin parasta.

Vapaa-aika kuluu yleensä merellä tai sen äärellä, mutta on havaittu joskus myös kahden pyörän päällä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*