Kaikki eivät ole pelastamisen ammattilaisia

Meillä pelastuslaitoksella työskentelee ihmisiä monissa eri tehtävissä. Kaikki työtehtävät eivät vaadi pelastajan tutkintoa kuten palomies, tai ensihoidon tutkintoa kuten ensihoitaja. Minä olen palotarkastaja ja monesti meillä palotarkastajilla ei ole pelastuspuolen koulutusta, vaan esimerkiksi rakennuspuolen koulutus. Lisäksi on toimistotyöntekijöitä ja erilaisia huolto- ja tukipalveluissa toimivia henkilöitä. Lähes kaikille meille on yhteistä virka-asu, jonka hihassa lukee pelastuslaitos. Moni meistä ajelee lisäksi punaisella virka-autolla, jossa on vilkut katolla.

Liikkuessamme virka-autolla ja virkapuvussa, yhdistävät ihmiset meidät helposti pelastusalan ammattilaisiksi, joilla on vankka kokemus erilaisista onnettomuustilanteista ja sairaskohtauksista. Mahdollisessa onnettomuustilanteessa tai sairaskohtauksessa ihmiset helposti tukeutuvat meihin koska heidän silmissä olemme ”pelastusalan ammattilaisia”. Varsinais-Suomen pelastuslaitos kouluttaa meitä ei-ammattiauttajia ensiapukoulutuksin sekä toimintaan liikenneonnettomuuksissa. On tärkeää, että koulutuksia pidetään säännöllisesti ja jokainen meistä huolehtii, että käy kyseiset koulutukset, sillä harjoittelemalla pienennetään virheiden määrää ja paniikkiin joutumista.

Pelastuslaitos kouluttaa henkilöstöään järjestämällä mm. ensiapukursseja.

Pelastuslaitos kouluttaa henkilöstöään järjestämällä mm. ensiapukursseja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itselleni kävi kerran näin. Olin menossa palotarkastukselle ja odotin valojen vaihtumista vihreälle. Katselin vastakkaisesta suunnasta tulevaa farmariautoa joka ajoi kovin risteystä kohti ja oli talvikeli. Hänellekin paloi punainen, ja vihreä oli poikittaisesta suunnasta tulevilla. Tajusin, että farmariauto ei ehdi jarruttamaan ja se ajoi suoraan kuorma-auton perävaunun akselien väliin. Kuorma-auton mennessä risteyksen ohi näin farmariauton ojassa nokka kohti tulosuuntaansa. Samassa minulle vaihtui vihreä valo. Pistin vilkut päälle ilman sireeneitä ja ajoin farmariauton lähelle ja näin naisen nousevan kuskin paikalta ja menevän takapenkille.

Mieleeni tuli, että takapenkillä on lapsi. Kelasin pienen lapsen elvyttämistä sillä pienen ihmisen rintakehää ei saa kaksinkäsin runnoa. Läheisellä jalkakäytävällä käveli teinejä ja yhdellä kännykkä korvalla. Kysyin heiltä mennessäni farmariautolle että ”soitatteko te hätänumeroon” ja vastaus oli ”kyllä”. Naiskuljettaja oli juuri avannut takaoven, kun tulin paikalle. Lapsi oli noin kolmevuotias ja itki sekä heilutteli molempia käsiään ja jalkojaan. Huokaisin helpotuksesta ja sanoin naiselle, että lapsella ei ole hengenhätää. Samassa nainen lysähti lumihankeen ja teinit lykkäsi kännykän korvaan sanoen että ”puhu sinä tuohon”. Keskustelin hätäkeskuspäivystäjän kanssa ja sen jälkeen rupesin auttamaan naista sieltä lumihangesta.

Pelastuslaitoksen henkilökunta harjoittelee ensiaputaitoja ensiapukurssilla.

Pelastuslaitoksen henkilökunta harjoittelee ensiaputaitoja ensiapukurssilla.

Avuntulo kesti vaikka olimme lähellä paloasemaa. Soitin uudelleen hätäkeskukseen ja puhuin hätäkeskuspäivystäjän kanssa. Jokin oli mennyt pieleen minulla, teineillä tai hätäkeskuspäivystäjällä. Kohta jossa olimme, oli 110-tien eräässä risteyksessä ja apu oli menossa 10-tien risteykseen. Nämä risteykset ovat tavallaan vastapäätä toisiaan ja niitä yhdistää noin 5 kilometrin pituinen tie. Sitten korjattiin virheellinen osoite ja kohta apuja tuli joka puolelta ja lapsi ja nainen vietiin tarkastettaviksi. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä eikä tilanne vaatinut suuria toimenpiteitä ennen ammattiapua. Teinejä ja kuorma-autonkuljettajaa lukuunottamatta ei paikalle pysähtynyt muita apua tarjoavia ”siviilejä”. Kokemukseni perusteella ihmiset tukeutuivat minuun asuni ja autoni perusteella.

Tarvittaessa onkin tärkeää pystyä ottamaan niin sanottu johtovastuu ja pyytää apuja ja jakaa tehtäviä muiden ihmisten kesken. Harjoittelu on myös meille virka-asuisille erittäin tärkeää jotka eivät ammatikseen pelasta ihmisiä. Itse näkisin asian imagon ja julkisuuden kannalta astetta muita kansalaisia tärkeämpänä osata näitä asioita. Autettavan kannalta on tärkeää, että hän saa apua ja siinä ei vaatteet paljon paina. Tosin on muistettava, ettei onnettomuuspaikalle osuva ammattilainen voi varmaan paljon enempää tehdä ellei ole välineitä. Muun muassa ensiapu- ja alkusammutustaidot ovat mielestäni niitä tärkeitä kansalaistaitoja joita jokaisen meistä tulisi osata ammattiin ja koulutukseen katsomatta.

PS. Hyvää kuluvaa liikenneturvallisuusviikkoa kaikille. 🙂

Terveisin, Eerik

Terveisin, Eerik

 

 

 

 

Tutustu Eerikiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*