Kirjavaa asumista

Televisiosta tulee tälläkin hetkellä useita siivottomuuteen ja hamstraukseen liittyviä ulkomaisia tosi-tv-sarjoja. Moni teistä joka niitä on katsonut, on varmasti samalla miettinyt, voiko niin oikeasti asua ja onko meillä Suomessa vastaavaa. Itse voin omasta kokemuksestani sanoa, että totuus on paljon tositelevisiotakin ihmeellisempää. Niin todellakin siis asutaan ja se on ennen kaikkea vielä paljon yleisempää kuin kukaan teistä uskoo.

Olen vuodesta 2011 kiertänyt Turun alueella ihmisten asunnoissa tarkastamassa niiden palovaara- ja onnettomuusriskejä. Yllätyn vieläkin viikoittain. Myönnettäköön, että en itsekään ole mikään maailman järjestelmällisin ihminen, mutta oma asuntoni ei edes poikamiesaikanani päässyt lähelle joitakin kiertämiäni asuntoja. Vaikka jos vaimoltani kysytään, niin aika kaatopaikkahan sekin oli.

hamstraus1_1000

Kuvailemani ongelma-asuminen ei ole yksin pelastuslaitoksen ongelma. Vielä enemmän näiden asioiden kanssa tekemisiin joutuu kunnan terveystarkastaja ja sosiaalityöntekijät, joille tieto näistä ongelmista tulee usein mahdollisten haju- ja muiden haittojen kautta. Terveystarkastajilla ja sosiaalityöntekijöillä on paremmat valtuudet puuttua näihin asioihin. Pelastuslaitos joutuu perustamaan määräyksensä pitkälti tavaran määrään sekä sen aiheuttamiin mahdollisiin onnettomuusriskeihin. Paras tulos näissä tapauksissa saadaan, kun useat eri viranomaiset tekevät yhteistyötä.

Minkälaisia ihmisiä tällaisissa olosuhteissa sitten asuu? On melkein mahdotonta sanoa mitään tiettyä ihmistyyppiä tai ryhmää – tapauksia löytyy kaikissa ihmisryhmissä. Yleistä kaikille on kuitenkin se, etteivät he edes ymmärrä ongelman olemassa oloa ja kieltävät sen. Silloin tarvitaan melkoisia neuvottelijan lahjoja, kun pyritään pääsemään asukkaan kassa yhteisymmärrykseen tilanteesta. Aina siinä ei onnistuta. Mietittäessä ongelmien laajuutta otan esimerkiksi sen, että näistä asioista on syntynyt viime vuosien aikana aivan uusi ammattiryhmä, ”ammattijärjestäjät”. Heidän tehtävänsä on auttaa henkilöä muun muassa organisoimaan tavaransa ja elämänsä kotona uudelleen. Mikäli ammattijärjestäjien toiminta kiinnostaa enemmän, voi asiaan tutustua oululaisen ammattijärjestäjän blogin kautta osoitteessa http://www.onneksi.fi/blogi/

hamstraus2_1000

hamstraus3_1000

Entä tiedättekö itse, miten esimerkiksi isovanhempanne tai lapsenne asuvat?  On yllättävän yleistä, että vaikkapa lapset eivät tiedä miten heidän vanhempansa elävät. Olen tarkastuksilla törmännyt useaan tapaukseen, jossa lapset eivät ole vuosiin käyneet äitinsä tai isänsä kotona sisällä, vaikka olisivat muuten olleet tekemisissä. Näissä tapauksissa vanhempi ei ole halunnut asunnossa käytävän, vaan on aina keksinyt tekosyyn estääkseen sen. Yllättävän usein myös nuorilla miehillä tuntuu olevan vaikeuksia elämänhallintansa kansa, eivätkä heidän vanhempansa tiedä minkälaisessa tilassa pojan asunto on. Halutessaan ihminen on varsin kekseliäs keksimään tekosyitä, ettei jäisi kiinni jostain asiasta. Olkaa siis kiinnostuneita, miten läheisenne asuvat.

Pelastuslaitos ja minä olemme omalta osaltamme valmiina auttamaan asioiden ratkaisemisessa.

Terveisin, Kari

Terveisin, Kari

 

 

 

 

Tutustu Kariin

2 vastausta artikkeliin ”Kirjavaa asumista

  1. Toinen näkökulma tähän on sen joka joutuu tällaisen kohteeksi.

    Syksyllä 2016 ovellamme oli yllättäen joukko tarkastaji nimilaput rinnuksissaan.

    Mitään tietoa tarkastuksesta emme olleet saaneet.

    Tieto oli kulemma lähetetty postitse mutta ei koskaan ollut saapunut perille.

    Vasta jälkikäteen erikseen sähköpostitse pyytäessäni saimme nähtäväksi tuon koskaan perille saapumattoman kirjeen pyynnöstä ja vasta jälkikäteen kysymällä sain tarkastusta tehneiden henkilöiden yhteystietoja (niitäkään emme olisi saaneet mistään, jos mukana ei olisi ollut isännöitsijä, jonka yhteystiedot meillä sattumalta oli muuten ennestään).

    Ja kun vielä kun kuukausia myöhemmin luin uudestaan tuon saapumatta jääneen kirjeen, huomasin yllätäen, että se oli oaoitettu vain toiselle huoneistossa asuneelle. Onko tällainen nyt enää edes laillista?

    Vuokranantajalta olisi viidessä minuutissa koska tahansa saatu kaikkien huoneistossa asuneiden nimet ja yhteystiedot eikä olisi vienyt viittä minuutia soittaa ja ilmoittaa, että tällainen kirje on tulossa tai ilmoittaa sähköpostitse että tällainen kirje on tulossa.

    Ja kun pyysin saada tämän paperin (jota tarkastajilla ei tainnut edes olla mukanaan!) sähköpostiin tarkastuistiulanteessa, niin sekin (vai oliko se nyt peräti itse pöytäkirja) ensin lähetetiin ensin jollekin kokonaan toiselle samannimelle henkilölle, kun sähköpostiosoitteen suullisesti ylös kirjanut tarkastukseen osallistunut henkilö kirjasi sen väärin.

    Onko tällainen tietosuojan rikkominen enää edes laillista tai minkään hyvän menettelytavan mukaista?

    Miten tällaista voi tapahtua?

    Saamatta jäänen tiedon takia menetimme 7 viikkoa aikaa regoida asiaan ja meitä kohdeltiin koko ajan sen mukaisesti kuin olisimme saaneet tiedon ja jättäneet siihen reagoimatta, vaikka mitään tietoa emme olleet saaneet.

    Eli meitä rangaistiin – ja mielestäni oikeudettomasti ja väärin – siitä, että asiaa hoitaneet virkahenkilöt hoitivat sitä huonolla ja kestämättömällä menettelyllä, vaikka viiden minuutin työllä asia olisi voitu hyvin ja sada järjestykseen 7 viikkoa aiemmin.

    Kuinka paljon yksin maksaa se turha ylimääräinen tarkastus, jota ei olisi tarvittu, jos tieto ensimmäiserstä tarkastuksesta olisi toimitettu perille luotettavalla tavalla ja varmasti?
    .
    Ja moninkertaisersti aikaa verrattuna siihen viiteen minuuttiin varmasti meni, kun jouduin nämä tosiasiat ao. virkahenkilöille moneen kertaan toistamaan.

    Sitten kyllä piti haastemieheltä hakea kuittauksen kansa joutavia lappuja, joita ei olisi myöskään koskaan tarvittu, jos alun perin tieto olisi toimitettu viidessä minuutissa löydettävissä olleilla yhteystiedoilla luotettavalla tavalla perille huoneiston kaikille asukkaille.

    Se viisi minuuttia ehti varmasti mennä jokaiselta asianosaiselta moneen kertaan kun tätä heille jouduin rautalangasta vääntämään.

    Miten voi olla mahdollista ettei edes puhelinta, sähköpostia tai sähköistä kirjettä käytetä tällaiseen eikä edes kaikkien asunnossa asuvien yhteystietoja selvitetä.

    Onko se edes lailölista, jos tieto lähetetään vain yhdenb huoneistossa asunen nimellä?

    Ja onko siinä m,itään järkeä, että tieto lähetetään vain yhtenä paperikirjeenä, kun viidessä minuutissa voitaisiin saada yhteys luotettavasti tai käyttää vahvalla tunnistuyksella toimivaa sähköistä kirjettä?

    Jos katsotaan että tietto on niin tärkeä tai arkaluontoinen, ettei sitä voi esim . sähköpostissa lähettää, niin olisi edes jollain luotettavalla tav alla ilmoitettu, että jokukin tärkeä virallinenb kireje on tulossa nytkyään täysin epäluotettavalla kirjepostilla.

    Silmätikuksi joutumista välttääkseni en ruvennut tästä enempää käräjöimään, mitä nyt itser asiassa kovasti kadun, koska joku oikeus pitäisi maassa olla.

    Jos samassa tilanteessa olisi ollut esim. yksin asuva dementoitunut vanhus (itse asiassa en tiedä, onko puolisoni sellainen vai ei, hän itse väittää kivenkovaan, ettei ole), niin tuo 7 viikkoa on kovin pitkä aika.

    Nyt kesällä 2018 harkitsin vakavasti oikeuskanslerille kirjoittamista, mutta sen määräaika 2 vuotta ehti jo mennä koska pidin edelleenkin tärkeämpänä saada töitäni tehdyksi.

    Ja vielä pöytäkirjoissakin käytettiin alentuvaa kieltä, ”puoliso sanoo” kun kerroin tehneeni kahta työtä lomaa pitämättä vuodesta 2012 ja opiskelevani tarkastuksen ajankohtana päätopimisesti toisella paikkakunnalla. Se oli totta ja olisi ollut vaikka itse tarkastustilaisuudessa asiakirjoilla osoitettavissa ilman tarvetta halveksuvaan ja vihjailevaan kielenkäyttöön.

    Miten voi olla mahdollista että tällaisista tärkeistä asioista lähetetään pelkkä paperikirje eikä edes lähetetä sitä kuin yhden asukkaan nimellä, vaikka kaikkien huoneistoissa asuvien nimet ja kaikki yhteystiedot olisivat olleet saatavissa vuokranantajalta viidessä minuutissa?

    Eikä edes käytetä sähköistä kirjettä.

    Turhaa työtä ja viivytystä tuli tästä täysin ammatitaidotomasta ja kaikkien osapuolten oikeusturvaa loukanneesta pelleilystä huomattavasti.

    Miksi ei käytetä järkeä edes sen verran että etsittäisiin kaikkien assunnossa asuvien tiedot, jotka eivät voi olla vuokranantajalta olla lköytymättä viidessä minuutissa, ja otettaisiin yhteyttä varmalla tavalla sen sijaan että järjetömästi käytetään paperikirjeitä, kun puhelin on ollut keksittynä yli sata vuotta, sähköposti monta kymmentä vuotta ja vahvalla tunnistuksella toimiva sähköinen kirje monta vuotta.

    Ja myös vuokranantajalla varmasti kaikki tiedot viidessä minuutissa saatavissa jo monta vuotta.

    Turhaa työtä tuli runsaasti kaikille aivan turhaan.

    Ja ajatellen palomiehen tai ensihoitajan työtä, avun saanti ja asiaan reagoiminen viivästyyy täysin turhaan ja turvallisuusriski pitkittyy täysin turhaan huonojen ja järjettömien menetelytapojen takia.

    Itse asiasssa oli täysin tuurista kiinni, ettei tämän huonon ja järjettömän menetelytavan takia tullut hengenmenetyksiä.

    Puolisoni on useamman kerran yrittänyt itsemurhaa, ja nyt olin kotona täysin sattumaltas äkillisen aikataulumuutoksen takia.

    Jos tarkastajat olisivat rymynneet sisään, kun en ollut kotona, ei o9le sanottu etteikö puolisoni olisi päätynyt vahingoittamaan itseään.

    Tuollaisen toiminnan laillisuus olisi pitänyt selvittää, muta kun oikeuskanslerilla on 2 vuoden määräaika niin se ei näköjään enää onnistu.

    Voitteko te ensihoidon palomiehenä pitää tuollaista menetelyä mitenkään järkevänä tai tarkoituksenmukaisena tai turvallisena tai millään tavalla minkään pelastus- tai tarkastustoiminnan tavoitteita edistävänä?

    Jos ette voi, niin odottaisin että asialle tehdään jotain.

    Kaikki menettelyt jolla asia olisi voitu hoitaa järkeväsyi, ovat olleet olemassa koko ajan.

    Ainoa syy väittää muuta on jos ei haluta myöntää tosiasioita.

    Ja vielä kustannustehoikkuus: Kuinka paljon enemmän se ylimääräinen turha tarkastus puolen tusinan henkilön kanssa tuli maksamaan?

    Luulisi edes taloudellisten perusteiden pakottavan hoitamaan asiat järkevästi.

    • Hei! Ilman tarkempia tietoja asiasta on vaikea sanoa, mutta meillä Varsinais-Suomen alueella tehdään noin 200-300 vastaavaa tarkastusta vuosittain.
      Ja koska tarkastukset tehdään yleensä toiselta viranomaiselta saadun riski-ilmoituksen perusteella, tulee jokaiseen tapaukseen asennoitua tarvittavalla vakavuudella.
      Hieman tapauksesta riippuen pyrimme aina ilmoittamaan kohteeseen noin 7-14 päivää ennen tarkastuksen suorittamista.
      Vaikka muitakin vaihtoehtoja on, olemme näissä tapauksissa huomanneet, että paras tapa tavoittaa asiakas on viedä itse ilmoitus palotarkastuksesta tai sitten käyttää normaalia postia, koska
      iso osa tapauksista on ikäihmisiä, jotka eivät käytä mitään sähköisiä palveluita. Vuokranantajaa ei sekoiteta alkuvaiheessa tilanteeseen, koska jos kyseessä on aiheeton käynti, niin
      mielestämme asia ei siinä tapauksessa vuokranantajalle kuulu. Vuodesta 2016 ainakin meidän alueellamme toimintaa on tehostettu ja myös vastaavia tarkastuksia tekevät tarkastajat
      ovat nyt erikoistuneet näihin.

      On valitettavaa, jos olette tunteneet tuolloin tulleenne kaltoin kohdelluksi ja asiat eivät ole menneet ihan putkeen, mutta toivottavasti asiat loppujen lopuksi saatiin kuntoon. Pitää kuitenkin
      muistaa, että kun pelastusviranomainen saa ilmoituksen palo- tai onnettomuusriskistä kohteeseen, meillä on virkavelvollisuus käydä toteamassa tilanne.
      Otamme palautteen vastaan ja mielelläni keskustelen asiasta henkilökohtaisesti teidän kanssanne lisää toimintamme kehittämiseksi.

      – johtava palotarkastaja Kari Kummunsalo

Vastaa käyttäjälle Anononymi kirjoittaja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*