Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen alkuvaiheissa tilanne pyritään saamaan hallintaan erilaisin toimenpitein ja keinoin. Poikkeusolojen osalta yksi esimerkki ovat valmiuslain tuomat lisätoimivaltuudet eri viranomaisille, kun ensin on todettu olevan poikkeusolot (valmiuslaki 1552/2011). Tilanteen hallinnan jälkeen edetään jatkuvuuden varmistamiseen ja lopulta toipumisvaiheeseen. Vaiheet eivät ole yksiselitteisen lokeroituja vaan voivat tapahtua osittain samanaikaisina ja eri pituisina vaiheina, kuten yksilöä kohdanneen äkillisen kriisin vaiheetkin.
Resilienssi edesauttaa toipumista
Toipumisvaiheella tarkoitetaan toimintakyvyn palautumista kriisin, häiriötilanteen tai poikkeusolojen jälkeen (Kokonaisturvallisuuden sanasto, TSK 50, 2017). Yksilön, organisaation ja yhteiskunnan kyky sietää kriisejä eli resilienssi on suorassa vuorovaikutuksessa toipumisvaiheen kanssa: Mitä parempi kriisinkestokyky on, sitä nopeammin ja sujuvammin toipumisvaihe etenee. Toisaalta taas mitä paremmin toipumisvaiheen toteutus on sujunut, sitä enemmän se kasvattaa resilienssiä ja parantaa kykyä kestää seuraavia kriisejä. Toipumisvaiheen pituuteen vaikuttaa myös ennakointi ja varautuminen. Mitä paremmin esimerkiksi valmiussuunnittelu ja ennakoivat toimenpiteet on toteutettu, sitä nopeammin yksilö, yhteisö, organisaatio tai yhteiskunta kykenee sopeutumaan uuteen normaaliin.
Nykyisen pandemian aikana emme ole vielä varsinaisessa toipumisvaiheessa, vaikka Suomessakin rajoituksia aletaan hiljalleen jo purkamaan. Epätietoisuus tilanteen jakokehityksestä ja jopa puhutusta toisesta aallosta on vielä olemassa. Kun oiotaan mutkia suoriksi, voidaan tilannetta karkeasti rinnastaa nykyaikaisen kenttälääkinnän yhden osa-alueen eli jo kaikille varusmiehillekin koulutettavan taisteluensiavun* toimintaan. Haavoittunut hätäsiirretään tulen alta (Care under fire) suojaisampaan paikkaan, jossa aloitetaan varsinaiset taisteluensiavun hätäensiavulliset toimenpiteet (Tactical field care). Toisin sanoen toimitaan tulelta suojatussa paikassa, jossa uhka on kuitenkin vielä olemassa. Paikka on väliaikainen ja asian saattamiseksi eteenpäin tarvitaan vielä tilanteen mukaisia jatkotoimia. Vapaasti muunneltuna tämä on vaihe, jossa yhteiskuntamme on nyt. Tarvitaan siis vielä runsaasti toimia sekä kykyä muuttaa tehtyjä ratkaisuja pandemian kehityksen luoman kulloisenkin tilanteen mukaisesti.
Metsä pitää erottaa puilta
Matkalla toipumisvaiheeseen ja sen aikana tarvitaan aktiivisia päätöksiä ja toimia, jatkuvaa tilanteen arviointia sekä ennakointia ja varautumista tilanteen muuttumisen tai uusien uhkien varalta. Pitkäkestoisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa eräs haasteita tuova asia on huomion ja toimintojen painottuminen joidenkin asioiden ja teemojen ympärille, kuten esimerkiksi nykytilanteessa koronavirusepidemian hoitamiseksi. Vaikka tämä onkin hyvin tarpeellista itse tilanteen ratkaisemiseksi, se voi samalla sokeuttaa muilta asiakokonaisuuksilta. Huonoimmillaan se voi aiheuttaa lisää haavoittuvuuksia yksilön, organisaation tai yhteiskunnan muissa kriittisissä toiminnoissa ja näin ollen hidastaa kykyä hallita kriisiä. Tällä on myös selkeä vaikutus toipumisvaiheen etenemiseen.
Edellisen selkeyttämiseksi otamme lääkinnästä seuraavan osa-alueen eli suojelulääkinnän. Muutenkin CBRN**-viittaus on soveltuva, sillä pandemia on biologinen (B) uhka. Haasteita aiheuttava tekijä on se, että painopiste liukuu liikaa pandemian puolelle ja kaikkia tilanteita katsotaan vain epideemisten silmälasien läpi. Se voi suojelulääkinnän silmin aiheuttaa sen, että kaikki hoito ja siihen liittyvät painotukset keskittyvät vain tämän biologisen uhan tuomien lisähaasteiden ympärille, minkä johdosta muut asiat, kuten konventionaaliset vammat eli sotavammat, jäävät taistelukentällä huomioimatta. Pahimmillaan potilas voi menehtyä ampumahaavan massiiviseen verenvuotoon, koska toimintatavat ovat painotettu väärin. Eli biologisen uhan ympärille. Esimerkki on luonnollisesti hyvin karkea kärjistys, mutta perusilmiö on sama, jossa ei niin sanotusti nähdä metsää puilta, vaikka hälytysmerkit olisivat selkeästi jo olemassa.
Yllä kuvattu esimerkki osoittaa, että perusasiat kantavat myös poikkeavissa tilanteissa. Yhteiskunnallisesti tai vaikkapa kunnan osalta tähän voidaan rinnastaa esimerkiksi kunnan kriittinen infrastruktuuri. Sen haavoittuvuuksien minimoiminen korostuu poikkeusolojen aikana.
Keskeistä on väestön toipuminen
Erilaiset yhteiskunnalliset kriisit kohdistuvat aina kuntiin ja niiden asukkaisiin. Usein ne kohdistuvat koviten niihin, joilla asiat eivät olleet jo ennen kriisiäkään hyvin. Toipumisvaihe kestää vuosia ja vaatii kaikilla tasoilla yhteistyötä sekä satsauksia. Keskeisessä roolissa on väestön toipuminen, joka edellyttää monen eri toimijan ja toimialan yhteistoimintaa. Lisäksi se vaatii pitkään paljon taloudellisia voimavaroja vielä kriisin akuuttivaiheen hoitamisen jälkeen. Häiriötilanteen tai poikkeusolojen aiheuttamat kustannukset kumuloituvat helposti isoiksi rahoitusta vaativiksi tarpeiksi, joka voi tuoda kitkaa toipumisvaiheen etenemiselle. Tämä nostaa esiin myös jo alussa mainitun valmiussuunnittelun ja ennakoivien toimenpiteiden merkityksen, jolla voidaan minimoida esimerkiksi taloudellisia tappioita. Ajoissa laadittu kriisibudjetti, jossa on arvioitu poikkeusoloissa aiheutuva menojen kasvu, voi osoittautua arvokkaaksi työkaluksi ja toimii vipuvartena myös toipumisvaiheeseen.
Viimeistään toipumisvaiheessa tulee arvioida, miten häiriötilanteen tai poikkeusolojen hallinta on sujunut. Arvioinnin tulee olla kriittistä, mutta samalla siinä tulee nostaa esiin ne keinot, jotka havaittiin toimiviksi. Parhaimmillaan siitä opitaan ja suunnitellaan. Hyvin onnistuneen jälkihoidon ja toipumisvaiheen tuloksena tuetaan yksilön, organisaation ja yhteiskunnan resilienssiä ja kansakunnallista eheyttä.
Emme ole toipumisvaiheessa vielä. Silti yhteistyön ja yhteistoiminnan merkitys on arvossaan pandemiankin aikana. Häiriötilanteet ja poikkeusolot voitetaan yhdessä tekemällä. Tuetaan toisiamme. Pärjätään.
Ja lopuksi – vaikka kirjoitus sisältää sotaisuuksia, tulee muistaa, että pelastuslaitosten tehtäviin sodan kaltaisissa poikkeusoloissa kuuluvat Geneven sopimusten mukaiset humanitääriset tehtävät, kuten esimerkiksi väestönsuojeluun liittyvät tehtävät.
*Taisteluensiapu on kotimainen termi Yhdysvalloissa taistelukentille kehitetylle Tactical Combat Casualty Care (TCCC) -menetelmälle, jossa huomioidaan samanaikaisesti haavoittuneen hoito sekä taktinen tilanne. TCCC:n toimintamalleja ja ohjeita kehitetään jatkuvasti kentältä tulevan tiedon ja tutkimustiedon nojalla.
**CBRN(E) -lyhenteellä tarkoitetaan kemiallisia (C), biologisia (B) ja radioaktiivisia (R) aineita sekä ydinaseiden (N) ja räjähteiden (E) käyttöä ja esimerkiksi näiden tuomia uhkia.
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen suunnittelija Mika Lehestö.
Terveisin, Mika
”Kirjoittajan työhistoria kulkee karkeasti pelastusalan, ensihoidon ja puolustusvoimien kautta Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen varautumisen yksikköön suunnittelijan tehtäviin. Koen varautumisen laajaksi ja mielenkiintoiseksi aiheeksi, jonka parissa riittää varmasti aina uutta hämmästeltävää.
Harrastuksiin kuuluu eriasteinen liikkuminen keskivartalon paisumisen ja omamassan lisääntymisen hidastamiseksi. Tasoittaakseni tilannetta harrastuksiini kuuluu myös erilaisten ruokien veivaaminen leivinuunissa. Perhettä myös yhdistää kamppailuharrastus, jossa myös perheen isää on jopa ajoittain nähty treenitamineet päällä.
Omakotitalo maalla, suurperhe ja lemmikit muodostavat Bermudan kolmion, johon todistetusti katoavat ainakin aika ja varallisuus. Siksipä sen voinee luetella ensisijaiseksi harrastusmuodokseni.”