Erilaiset tapahtumat voivat aiheuttaa kriisejä, joita koetaan tilanteesta riippuen yksilö- tai organisaatiotasolla tai yhteiskunnallisella tasolla. Isot ja laaja-alaiset kriisit kuten nyt käsissämme oleva pandemia poikkeusoloineen koskettavat kaikkia näitä tasoja. Kehitys- ja elämäntilannekriisit ovat sidoksissa normaaliin elämänkulkuun ihmisen arjessa. Niitä voivat aiheuttaa myös positiiviset hetket elämässä, kuten esimerkiksi toivotun lapsen syntymä. Traumaattisen kriisin voi aiheuttaa äkillinen muutos, mutta myös useamman samankaltaisen ja kuormittavan tapahtuman jatkumo. Tällaisena voidaan pitää vaikka tilannetta, jossa eristäydytään sosiaalisista kontakteista ajanjaksoksi, jonka kesto ei ole tiedossa. Nyt käsillä olevan pandemiakriisin voi tulkita myös äkilliseksi kriisiksi, vaikka sen muodostuminen on ollut jo ennakoitavissa.
Traumaattisen kriisin laukaisee usein epätavallisen voimakas ja epänormaali tapahtuma, johon liittyy suuri tunnejärkytys ja jonka kohtaamiseen eivät omat voimat riitä. Se, miten kukin kokee erilaisia vastoinkäymisiä ja kriisitilanteita, on erilaisten tekijöiden summa. Muutamia tähän kokonaisuuteen vaikuttavia asioita ovat oma persoona, elämänkokemus, koulutus, elämäntilanne, sosiaalinen verkosto ja oma elämänhallinta.
Resilienssi, eli kyky kestää kriisejä tai kyky selvitä paineen alaisena on asia, johon voidaan vaikuttaa ja jota voidaan oppia. Näin ollen se on sidoksissa ihmisen kognitiiviseen kykyyn oppia. Tulee silti myös muistaa, että meidän jokaisen sietokyvyllä ja kuormittumisella on rajansa.
Kriisiin kuuluvat shokki, reagointi, käsittely ja uudelleen suuntautuminen
Kriisin vaiheet ovat yksi malli selittää kriisin kokemista, vaikka osa ihmisistä ei koekaan vaiheita juuri näin systemaattisesti. Seuraavassa ihmisen kokemat vaiheet rinnastetaan myös yhteiskuntaa sekä ihmistä kohtaavaan äkilliseen kriisiin. Tulkinta on hyvin karkea ja soveltava. Jäsentely voi kuitenkin helpottaa asian tulkintaa ja sen ymmärtämistä. Traumaattisen kriisin vaiheet ovat shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe.
Shokkivaihe alkaa heti kriisiin johtaneen tilanteen jälkeen. Sen aikana ihminen ei pysty vielä ymmärtämään tapahtumaa. Kieltäminen ja erilaiset defenssimekanismit ovat joillain tapa käsitellä asiaa. Osa lamaantuu, osa keskittää toimintamallejaan tärkeänä pitämiinsä asioihin. Tämän vaiheen reaktioilla on tärkeä elämää suojaava merkitys, vaikka ne vaikuttaisivat pelottavilta. Ihmisen mieli ei kykene hahmottamaan järkytystä liian nopeasti. Traumaattisen kriisin kokemus on hyvin yksilöllinen, ja sitä on vaikeaa soveltaa yhteisölliseen kontekstiin. Äkillisen kriisin osalta tämä näkyy yhteiskunnallisesti kriisin aikana erilaisina kansalaisten reaktioina ja toisaalta taisteluhenkenä, joka voi olla yhteisen tavoitteeseen pyrkimistä tai kapinahenkeä sääntöjä ja ohjeita vastaan.
Reaktiovaiheen aikana ihminen alkaa muodostaa kuvaa tapahtumista ja kohdata eteen tullutta järkytystä hiljalleen. Reaktiovaiheessa oleva ihminen tarvitsee kuuntelijaa sekä ohjausta ja tukea arkeen. Puhuminen on erittäin tärkeässä roolissa. Ihmisen tarvitsee saada muodostettua tapahtumat sanoiksi, jotta mieli pystyisi käsittelemään asian paremmin. Tähän perustuu myös henkinen jälkipurku. Oudot tuntemukset ja tapahtuman kieltäminen ovat osa tätä vaihetta. Pelon ja ahdistuneisuuden lisäksi tässä vaiheessa voidaan kokea tarvetta hakea syyllisiä tapahtuneelle. Kun taas asiaa katsoo yhteiskunnan tasolla, se kertoo pandemian ja poikkeusolojen vaiheesta, jossa esimerkiksi kunnat, sairaanhoitopiirit, virastot ja hallitus syyttelevät toisiaan huonoista toimista.
Käsittelyvaiheessa tapahtumia ei enää kielletä vaan mieli yrittää ymmärtää kokonaisuuden. Koetut menetykset ja muutos koetaan todeksi. Kyseessä on valmisteluvaihe tulevaan. Yhteiskunnan osalta se tarkoittaa orientoitumista tulevaisuuteen, suunnittelua siitä miten yritys, kunta tai maa aikoo päästä tilanteessa eteenpäin.
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtuman kanssa pystytään tulemaan toimeen. Se on osa elämää, mutta elämässä on myös iloisia hetkiä. Tapahtuma ei enää dominoi omaa elämää, vaikka asia on tapahtunut. Suuntaus on selkeästi edessä olevaan tulevaisuuteen. Tästä esimerkkinä toimii sotien jälkeinen sotakorvauksien maksaminen ja jälleenrakennusvaihe.
Traumaattinen tai äkillinen kriisi voi johtaa jopa kasvuun ja kehitykseen, kun sen käsittely onnistuu. Hyvin suuri osa ihmisistä toipuukin lähteistensä, oman yhteisönsä ja itselleen toimivien arkisten selviytymiskeinojen avulla.
Pelko ja kauhu ovat eri asioita
Pandemiassa yksi pelkoa herättävä ja samalla myös mieleen vaikuttava asia on visuaalisen todellisuuden puute. On luonnollista pelätä uhkaa, jota ei voi omin silmin nähdä. Sama ilmiö esiintyy myös säteilyyn liittyvissä uhkatilanteissa ja onnettomuuksissa. Ei ole selkeää vihollista. On vain tilastoja ja uutiskuvia. Tulee kuitenkin muistaa tärkeä ero pelon ja kauhun välillä. Kauhu on hallitsematonta ja käsittelemätöntä. Pelko on hallittavissa, sille on osoitettavissa kohde tai tilanne, jossa ollaan esimerkiksi itselle tuntemattomassa ja hallitsemattomassa ympäristössä. Pelko tukee myös ihmisen selviytymistä.
Alussa mainitulla elämänhallinnalla on iso vaikutus resilienssiin. Kriisit osuvat pahiten niihin, joilla oli jo vaikeaa ennen kriisiä. Kaikki tapahtuu aina jonkun kunnan alueella, joten tässä tilanteessa kaikista kunnista löytyy niitä, joilla asiat eivät olleet hyvin ennen pandemiaa, ja niitä, joilta se vei esimerkiksi työpaikan tai yrityksen. Jos tämä johtaa omaisuuden menettämiseen tai ammatti-identiteetin särkymiseen, voi pudotus lähtötilanteesta olla liian kova ja johtaa oireiluun.
Tuen tarve asettaa kunnille ja kaupungeille haasteita
Kunnissa ja kaupungeissa on koteja, joissa kouluruoka on ollut lapsen tai nuoren ainoa lämmin ateria ja koulu ainoa paikka, jossa pääsee pakoon esimerkiksi aikuisten päihteidenkäytön täyttämää kotielämää. Kaikille yhteiskunnan jäsenille koti ei ollut turvallinen paikka ennen pandemiaakaan. Toisissa kodeissa pelätään päivittäin. Nyt tukea tarvitaan enemmän kuin koskaan. Se taas asettaa ylitsepääsemättömiä paineita nyt jo taloutensa kanssa taisteleville kunnille ja kaupungeille, joilla oli jo ennen tätä hoidettavana lainsäätäjien mukaan noin 600 säädöspohjaista tehtävää. Ne tuskin tästä vähenevät.
Paljon puhuttujen erityisryhmien lisäksi covid-19-kriisi iskee erityisen kovin teini-ikäisiin. Heillä tilanne osuu siihen kehitysvaiheeseen, jossa kaverien ja sosiaalisten suhteiden merkitys on tärkeä. Teini-ikäisen itsekkyys ja halu olla kavereiden kanssa on tärkeä osa kehitystä ja itsenäistymisprosessia. Koska nuoren aikakäsityskin on erilainen kuin aikuisilla, tilanteen käsittely voi olla hankalaa. Samalla kun aikuiset puhuvat vuosien menevän nopeasti, nuorelle kaksi viikkoa on pitkä aika.
Hyviä vinkkejä tilanteeseen sopeutumiseksi löytyy näinä aikoina monesta paikasta. Niiden lisäksi seuraavista voi olla hyötyä:
- Seuraa viranomaisten jakamaa informaatiota ja noudata viranomaisten ohjeita.
- Pidä mediatauko. Informaatiotulva faktoineen ja disinformaatioineen on valtava.
- Muista, että me olemme kaikki yhdessä tässä tilanteessa. Jos voimavarat riittävät, auta kaveria.
- Soita läheisille ja tuttaville. Kerro ääneen, jos sinua pelottaa tai ahdistaa.
- Jos perheessä on lapsia tai nuoria, on tärkeää kertoa myös siitä, että valtaosa tartunnan saaneista ihmisistä paranee. Sen tiedostaminen tukee meitä aikuisiakin.
- Sopikaa kotona ja työyhteisöissä yhdessä pelisäännöt tilanteessa pärjäämiseksi. Tilanne on varmasti kaikille hankala, joten kinaamalla asiat eivät parane. Toteamalla konkreettisesti ääneen: ”Koetetaan nyt kaikki olla käymättä toistemme hermoille” voi päästä yllättävän hyvään lopputulokseen.
Älä jää huolten kanssa yksin
Myös moni on ja kokee olevansa yksin. Tukea on tarjolla laajalti, eikä sen pyytämistä tarvitse epäröidä:
- PuhEet – Puhelin- ja verkkoauttajien eettisten periaatteiden neuvottelukunta
- Punaisen ristin lista avuntarjoajista
- Punaisen ristin auttava puhelin
Henkisen kriisinkestävyyden merkitys korostuu myös valtionjohdon toimissa. Valtioneuvosto käynnisti perjantaina 17.4.2020 Suomi toimii -kampanjan tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin johdolla. Kampanjan tarkoitus on tukea kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen ja kannustaa ihmisiä tekemään hyviä tekoja. Yhteisen päämäärän toteuttamiseen osallistuu useita järjestöjä ja yhdistyksiä.
Noudatetaan yhdessä pelisääntöjä ja pärjätään. Tehdään yhdessä. Kannetaan huolta toisistamme. Aikanaan olemme toipumisvaiheessa. Arvostamani ja kokenut jalkaväkimies Kapteeni Ari Korkeakoski ohjeisti joskus joukkoaan näin: ”Yhdessä mennään, yhdessä tehdään. Ja yhdessä lähdetään kotiin”.
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen suunnittelija Mika Lehestö.
Terveisin, Mika
”Kirjoittajan työhistoria kulkee karkeasti pelastusalan, ensihoidon ja puolustusvoimien kautta Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen varautumisen yksikköön suunnittelijan tehtäviin. Koen varautumisen laajaksi ja mielenkiintoiseksi aiheeksi, jonka parissa riittää varmasti aina uutta hämmästeltävää.
Harrastuksiin kuuluu eriasteinen liikkuminen keskivartalon paisumisen ja omamassan lisääntymisen hidastamiseksi. Tasoittaakseni tilannetta harrastuksiini kuuluu myös erilaisten ruokien veivaaminen leivinuunissa. Perhettä myös yhdistää kamppailuharrastus, jossa myös perheen isää on jopa ajoittain nähty treenitamineet päällä.
Omakotitalo maalla, suurperhe ja lemmikit muodostavat Bermudan kolmion, johon todistetusti katoavat ainakin aika ja varallisuus. Siksipä sen voinee luetella ensisijaiseksi harrastusmuodokseni.”
