Liikenneonnettomuuksien kovat kustannukset

On vaikea hahmottaa sitä inhimillisen tuskan määrää, mikä yksittäisestä liikenneonnettomuudesta aiheutuu sekä uhrille että hänen läheisilleen. Kun vakavin tapahtuu, voivat surun mustat lonkerot ulottua kauaskin.

Muistan takavuosilta erään tapauksen, jossa koulun opettaja menehtyi liikenneonnettomuudessa kesän aikana. Onnettomuuden vaikutuspiiriin kuuluivat myös koulun henkilökunta ja kaikki lapset. Miten selittää pienille lapsille, ettei opettaja, monille heistä läheisin aikuinen omien vanhempien jälkeen, tule enää takaisin syksyllä luokan eteen.

Raha maailmaa pyörittää?

Maailmassa, jossa elämme, puhuu viime kädessä vain raha. Liikennejärjestelmiin satsaaminen on politiikassa lähinnä panos/tuotos -ajattelua, koska tilastot ovat lopulta ainoa mitattava keino päästä kiinni onnettomuuskustannuksiin.

Jääkö jokin onnettomuus tapahtumatta, jos kunnan pääkadun rajoitus lasketaan 30 km/h? Vai hermostuvatko käyttäjät moiseen mateluvauhtiin?

Vastaava keskustelu on arkipäivää monessa kunnassa. Monesti rajoitus lasketaan vasta sitten, kun onnettomuus on jo tapahtunut. Toki liikennejärjestelmän parantaminen on paljon muutakin kuin vain nopeuksien laskemista.

Onnettomuudet tulevat rahallisesti valtavan kalliiksi. Enkä tarkoita ”tulipa lauantai-ilta vähän kalliiksi” -kalliista, vaan ihan oikeasti kalliista. Liikenneonnettomuuksien kustannukset ovat vuositasolla noin 1,3 mrd euroa ja tämäkin arvio on alakanttiin. Jos tämä lasku jaetaan suomen työssäkäyvän väestön kesken, se tarkoittaa että jokainen palkansaaja maksaa yhteiskuntamme onnettomuuskustannuksia noin 700 euroa vuodessa.

Ihannemaailmassa

Jos meillä ei olisi liikenneonnettomuuksia, voisimme lopettaa kiky-sopimuksen ja pitää sen päälle vartin verran ylimääräistä vapaata päivittäin. Tai voisimme korjata koko valtakunnan homekoulut ja -päiväkodit ja tarjota talkoissa jäätelöt opettajille.

Koko tieverkkomme vuosia kasvanut korjausvelka saataisiin kuitattua kokonaisuudessaan lähes vuoden aikana ja voisimme seuraavana vuonna ostaa kymmenen F35-hävittäjää vain ottamaan ilmakuvia kauniista uudesta tieverkostamme.

En minä, mutta ne muut – liikenteessäkin

On helppo sortua ajatukseen, että minä itse toimin esimerkillisesti liikenteessä, mutta muut hölmöilevät ja aiheuttavat onnettomuuksia. Mielenterveyden ongelmat pois lukien, meillä ei Suomessa tapahtunut viime vuonna yhtään liikenneonnettomuutta, jossa uhri olisi aamulla tiennyt joutuvansa liikenneonnettomuuteen. Pahin voi tapahtua kenelle hyvänsä meistä.

Väitän että jokainen meistä voi edistää liikenneturvallisuutta paitsi oman päänsä sisällä, myös omassa yhteisössään, eikä se välttämättä edes maksa mitään.

Koulujen uudessa opetussuunnitelmassa liikennekasvatusta on vuosittain vähintään neljä tuntia ja monien yritysten työsuojelu- ja henkilöstöorganisaatiotkin ovat ymmärtäneet millaisia säästöjä työmatkojen liikenneturvallisuudesta voidaan varsin yksinkertaisilla toimenpiteillä saavuttaa. Etätöiden edistämisellä voidaan saavuttaa merkittäviä ajankäytöllisiä ja turvallisuuteen liittyviä hyötyjä, kun aamulla ei sännätä kiireessä liikenteeseen ottamaan menetettyä aikaa kiinni.

Myös ikäjärjestöjen puheenjohtajat ovat ottaneet kiitettävästi yhteyttä Liikenneturvaan ja tilanneet meiltä tilaisuuksia, joissa on käsitelty ja annettu vinkkejä iäkkäiden turvalliseen liikkumiseen.

Tässä mainitsin vain muutamia esimerkkejä. Onko sinun työpaikallasi tai muussa yhteisössä toiminnassa joitain hyviä käytäntöjä? Vinkkaa!

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Tapio Heiskanen Liikenneturvasta.

Terkuin, Tapsa

”Tapio työskentelee Liikenneturvan yhteyspäällikkönä ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan ajoneuvojäsenenä Turusta käsin, mutta on useimmiten tien päällä Lounais-Suomen alueella.

Suomen nuorin keski-ikäinen, joka on huomannut aikaisempien kokemustensa tasoittaneen tietä myös kolikon kääntöpuolen kohtaamiseen liikenneturvallisuuden parissa. Tekniikka, viestintä ja ennakoiva työ ihmisten parissa on kuitenkin parasta.

Vapaa-aika kuluu yleensä merellä tai sen äärellä, mutta on havaittu joskus myös kahden pyörän päällä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*