On tavallinen marraskuinen lauantai-ilta, työvuoro puolivälissä: 12 tuntia takana ja 12 vielä edessä. Päivä on ollut melko kiireinen ja nyt on hetken rauha katsella snookeria ja juoda kupillinen iltakahvia. Ehdin nostaa jalat pöydälle, kun oven päällä syttyy lamppu – se siitä lämpimästä kahvista. Nousen tuolista ja vilkaisen ruutua, johon hälytys tulee tekstinä: rakennuspalo, keskisuuri. Osoite on jotenkin tuttu ja muistelen missä se on. En ole kuljettaja, mutta jotenkin tuntuu hyvältä, jos tietää heti, mihin ollaan menossa. Pelastuksen yksiköitä on hälytetty ruudun perusteella kuusi.

Kävelen lähimmälle tangolle, jota pitkin pääsen liukumaan alakerran kalustohalliin. Kävelen reippain askelin kohti pääaseman sammutusyksikköä T11:tä. Hallin täyttää VIRVE-radioiden piipitys. Hallissa kaikuu hälytysilmoitus hätäkeskuspäivystäjän kuuluttamana. Kuulutuksesta ei saa juuri selvää. Joka kerta ihmetyttää, että Kuussa on käyty 60-luvulla, mutta vuonna 2014 ei saada naapuritalosta tulevaa kuulutusta häiriöttömänä meille asti. Alan pukea sammutushaalareita päälle. Ensin huopavuoret jalkaan ja astun saappaisiin. Vedän haalarin alaosan ylös, ja kiristän valjaitten lannevyön. Takki roikkuu oven koukussa ja vedän sen päälleni. Nousen autoon, vedän oven kiinni ja huikkaan etupenkille: ”takapenkki valmis!” kun työpari istahtaa penkille samaan aikaan. Kuski laittaa vilkut päälle pihassa ja sireenit kun päästään Eerikinkadulle. On alkanut sataa lunta.

Kaivan rintataskusta VIRVE-radion hands-freen ja asettelen sen korvalle. Tarkistan vielä, että käytössä on oikea puheryhmä ja laitan kapulan taskuun. Oikeasta sivutaskusta kaivan alushupun, mikkihiiren, ja vedän sen päähäni. Pujotan paineilmalaitteen selkään ja kiristän sen kantohihnat. Kasvo-osan pujotan kaulalle roikkumaan ja laitan kypärän päähäni. Nappaan käsivalaisimen telineestään ja laitan pidikkeeseen takin rintamukseen. Tarkistus vielä, että hanskat roikkuvat koukussaan oikean reisitaskun päällä – varusteet kunnossa.

Matkalla hätäkeskus antaa lisätietoja ja kertoo kohteesta tulevan useita soittoja ja kertoo kerrostalohuoneiston ikkunasta näkyvän liekkejä. Päivystävä mestari Länsi P3 antaa yksiköllemme sammutus- ja pelastustehtävän, koska olemme ensimmäisenä paikalla. Ei ole tietoa, onko asunnossa ketään. Ajoaikaa on vielä muutama minuutti ja katselen ulos ikkunasta. Sinisten vilkkujen valo heijastuu hienosti taivaalta tippuvista isoista lumihiutaleista. Ulos näkee hyvin, kun hytissä sisällä on vain pienet punaiset valot. Saavumme kohdetalon pihaan ja auto jätetään hiukan sivuun, jotta nostolavalle jää tarpeeksi tilaa operoida. Vapautan paineilmalaitteen kiinnikkeistään, avaan oven ja laskeudun märälle asfaltille. Sitten hommiin.

Terveisin, Otto

Tutustu Ottoon