Ajamme sukellusautolla portista sisään ja merkistä saamme luvan kantaa sukellusvarusteet käynnissä olevaan Rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopteriin. Saaristossa on ajanut kuorma-auto jäätieltä sivuun ja vajonnut jään läpi. Jännittää. En ole saanut MIRG-koulutusta, enkä siksi ole ennen ollut helikopterissa. Kuorma-autossa olevan potilaan ainoa selviytymismahdollisuus on kuitenkin se, että saadaan sukeltaja paikalle mahdollisimman nopeasti, joten tulimme keskusasemalta hälytysajona Turun lentokentälle.
Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella työskentelee noin neljäkymmentä palomiestä, jotka on erikoiskoulutettu vesisukeltajiksi. Kuva Gyltön sukellusharjoituksesta vuodelta 2012.
Kun kaikki varusteet ovat kopterissa, joku ojentaa kuulosuojain-headsetin minulle ja näyttää käsielein, että pistäisin ne päähäni. Onko näistä tarkoitus kuulua jotain? Muut keskustelevat, mutta en yhtään tiedä mistä. Kohta kokenut paloesimies näkee harhailevan katseeni ja huutaa kuuloketta nostaen: “Viiveet ovat niin lyhyitä ja vesi niin kylmää, että FinHemsin lääkäri käski kuljettaa potilaan joka tapauksessa elvyttäen Tyksiin!”. Selvä. Sovimme sukellusparin kanssa jo etukäteen, että minä sukellan ja hän toimii pintamiehenä. Loppumatkan kertaan mielessäni, miten saamme mahdollisimman nopeasti perillä laitteet puettua.
Helikopteri laskeutuu leijuntaan jään pintaan, jotta saamme kannettua varustelaatikot jäälle. Helikopterin on pakko pitää turvallisuussyistä nostetta koko ajan ja se aiheuttaa valtavan ilmavirran ulkopuolelle. Kannamme liukastellen varusteita avannon lähelle. Olin pukenut kuivapuvun päälle jo ennen lentoon lähtöä, joten sukelluslaitteiden pukemisen pitäisi käydä nopeasti. Mutta jo painovyötä pukiessani kopteri lähtee nousuun, jotta pystyisimme rauhassa sukeltamaan. Ilmavirta kovenee entisestään ja työparini joutuu paloesimiehen kanssa pitämään minua pystyssä, etten kaadu kesken pukemisen.
Kohta helikopteri onkin jo kaukana ja varusteet puettu. Ollaan kolmestaan keskellä saaristoa ja on aivan hiljaista. Nopeasti varmistamme, että sukellusradio toimii ja menen kuorma-auton tekemästä avannosta veteen. Näkyvyys on yli viisi metriä, mikä on luksusta verrattuna tuttuihin Aurajoen pohjan olosuhteisiin.
Kuorma-auto näkyykin lähes heti ja se on onneksi renkaillaan pohjassa. Kuskinpuolen ikkunasta näen kuorma-auton hytissä olevan yhden potilaan ja ilmoitan siitä sukellusradiolla pintaan. Yritän kahvasta vetäen avata ovea, mutta se ei aukene. Otan puukon jalasta ja sen kahvassa olevalla nastalla lyön ikkunan rikki. Otan potilaan ikkunan kautta autosta ulos ja ilmoitan samalla pintamiehelle, että lähden tuomaan potilasta ylös. Avannon reunalla esimieheni ja pintamies ottavat potilaan avannosta vastaan ja helikopteri laskeutuu samalla. Helikopterin pintapelastaja nostaa paloesimiehen avustamana potilaan helikopteriin ja aloittaa ensihoidon. Sukellusparin kanssa varusteita takaisin helikopteriin kantaessa syke lyö kahtasataa.
Kopteri lähtee nousuun ja ehdin hiukan miettiä, koska minua ei tarvita heti ensihoidossa. Ajatukset harhailevat nopean sukelluksen onnistumisentunteesta huoleen siitä, oliko viivettä sittenkin liikaa. Joka tapauksessa potilas sai nopeinta mahdollista apua.
Lue lisää vesipelastuksesta ja sukeltajan tehtävistä
Terveisin, Jussi
