Yhteiskuntaa normaalioloissa ohjaava säädöspohja velvoittaa ja oikeuttaa viranomaisia erilaisin toimivaltuuksin. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää pelastuslakia (379/2011), jossa annetaan pelastustyön johtajalle toimivaltuudet eri tilanteiden johtamiseksi ja ratkaisemiseksi. Toisena esimerkkinä toimii nyt ajankohtainen tartuntatautilaki (1227/2016), johon perustuvat terveydenhuollon viranomaisten antamat ohjeet eristystoimenpiteisiin ja karanteeneihin. Lisää toimivaltuuksia voidaan asettaa valmiuslain (1552/2011) nojalla.
Valmiuslaki on voimassa oleva säädös, jonka käyttöä harkitaan silloin kun viranomaisten valtuudet eivät enää ole riittäviä tilanteen hoitamiseksi. Sen tarkoituksena on suojata väestöä sekä turvata sen toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys poikkeusoloissa. (Valmiuslaki 1552/2011, 1§). Poikkeusoloiksi lain 3§ mukaan määritellään:
- Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
- Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
- väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
- erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä
- vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.
Lisätoimivaltuuksia ei pidetä yllä pidempään kuin on välttämätöntä
Suomessa vallitsevien poikkeusolojen olemassaolon toteaa valtioneuvosto yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Toimivaltuuksien soveltamisesta päätetään valtioneuvoston asetuksella ja ne ovat määräaikaisia, korkeintaan 6 kuukautta kerrallaan. Lisätoimivaltuuksia ei myöskään pidetä tarpeettomasti yllä pidempään kuin tilanteen asianmukainen hoitaminen edellyttää. Ne on siis kumottava poikkeusolojen päättyessä. Poikkeusolot ja valmiuslain antamat lisätoimivaltuudet voidaan antaa myös koskemaan vain jotain osaa Suomesta.
Viranomaisille annetaan käyttöön vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia tilanteen hoitamiseksi. Niitä voidaan käyttää vain sellaisin tavoin, jotka ovat välttämättömiä lain tarkoituksen saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Lainsäätäjä ei siis mahdollista mielivaltaa tai ylitsevuotavia ja tarpeettomia toimivaltuuksia. Annetut lisävaltuudet eivät poista normaalia viranomaista ohjaavaa säädösperustaa, vaan ne tulevat tämän tueksi. Toisin sanoen viranomainen on edelleen velvollinen suorittamaan lakisääteistä tehtäväänsä, vaikka tilanne edellyttäisi tehtävien erittelemistä elintärkeisiin ja väistyviin tai myöhemmin suoritettaviin kiireettömiin tehtäviin. Poikkeusolojen toimivaltuuksia on kuvattu tarkemmin valmiuslain 1552/2011 toisessa osassa luvuissa 4–17.
Valmiuslaki on alkujaan luotu sotaa tai sodan uhkaa varten ja se on uudistuksissaan muovautunut aina aikaansa vastaavien tarpeiden mukaiseksi. Kun huomioidaan vielä muun säädöspohjan antamat toimivaltuudet viranomaisille, voidaan todeta terveen demokraattisen yhteiskunnan pyrkivän välttämään lisätoimivaltuuksien käyttöönottoa mahdollisimman pitkään. Tästä johtuen maaliskuu 2020 oli toinen kerta sotien jälkeen, kun valmiuslain tuomien lisävaltuuksien käyttöönottoa on valtakunnan päättäjien taholta edes harkittu. Sitä voidaan myös pitää viestinä siitä, että voimassa olevaan tilanteeseen suhtaudutaan vakavasti.
Oma-aloitteinen varautuminen auttaa pärjäämään häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa
Suomalaisen yhteiskunnan toiminta perustuu lakeihin ja asetuksiin. Nämä toimivat myös viranomaisia ohjaavana pohjana myös poikkeusoloissa ja erilaisissa häiriötilanteissa. Lainsäätäjän tarkoitusperä on suojata väestöä ja oikeusvaltiota. Niiden lisäksi myös kansalaisella olisi hyvä olla omatoimisuutta ja kykyä varautua. Kotivaralla tarkoitetaan väestön omaa varautumista poikkeusoloja tai häiriötilanteista varten. Oma-aloitteisella varautumisella valmistaudutaan pärjäämään arjessa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa sekä helpotetaan myös viranomaisten toimintaa tilanteissa, joissa viranomaisten resurssit ovat valtaosin käytössä. Suositus kotivarasta on vähintään kolmelle vuorokaudelle.
Hyviä ohjeita omakohtaiseen varautumiseen löytyy mm. seuraavilta sivuilta:
Keskeinen osa omakohtaista varautumista on myös medialukutaito ja oikeaan informaatioon luottaminen. Sosiaalisessa mediassa liikkuvan informaation ja huhupuheiden sijaan ajankohtaista tietoa kannattaa etsiä viranomaislähteistä, eli esimerkiksi koronavirukseen liittyvissä asioissa THL:n, oman sairaanhoitopiirin ja terveyskeskuksen sivuilta. Myös muut viranomaiset pyrkivät tuottamaan oikeaa ja eheää tietoa ja ohjeistuksia.
Varautuminen on monen toimijan yhteispeliä. Yhteisiä pelisääntöjä noudattamalla ja yhdessä tekemällä pärjätään.
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen suunnittelija Mika Lehestö.
Terveisin, Mika
”Kirjoittajan työhistoria kulkee karkeasti pelastusalan, ensihoidon ja puolustusvoimien kautta Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen varautumisen yksikköön suunnittelijan tehtäviin. Koen varautumisen laajaksi ja mielenkiintoiseksi aiheeksi, jonka parissa riittää varmasti aina uutta hämmästeltävää.
Harrastuksiin kuuluu eriasteinen liikkuminen keskivartalon paisumisen ja omamassan lisääntymisen hidastamiseksi. Tasoittaakseni tilannetta harrastuksiini kuuluu myös erilaisten ruokien veivaaminen leivinuunissa. Perhettä myös yhdistää kamppailuharrastus, jossa myös perheen isää on jopa ajoittain nähty treenitamineet päällä.
Omakotitalo maalla, suurperhe ja lemmikit muodostavat Bermudan kolmion, johon todistetusti katoavat ainakin aika ja varallisuus. Siksipä sen voinee luetella ensisijaiseksi harrastusmuodokseni.”
