Perustuu tositapahtumiin

”En kehtaa millään pyytää apua, mutta… ei tässä kai muukaan auta.”

Mietin tilanteita, joissa on varmasti ollut vaikea soittaa apua. Tilanne ei ole ollut äärimmäisen vaarallinen, mutta itse en pääse pois, enkä välttämättä ihan pienellä avustuksellakaan. Miten minä tämmöiseen olen joutunut, taas kerran.

On normaali ilta, ja menen viemään lehtiä taloyhtiön jätteenkeräyspisteeseen. Sylissäni on lehtiä ja avaimet. Kävelen kohti isoa paperinkeräysastiaa ja mietin niitä näitä. Avaan roskiksen kannen ja heitän lehdet astiaan, suljen luukun ja silloin tajuan heittäneeni roskikseen myös avaimeni. Muutama kirosana ja mietin vaihtoehtoja.

Avaan kannen ja katselen sisälle roskikseen, siinähän ne näkyvät päällimmäisenä. Taitavat tosin olla noin 2 metrin syvyydessä. No enköhän nuo tuolta onnistu saamaan. Hetkeä myöhemmin avaimet ovat kädessä ja ylös en pääse millään – mitä tehdä? Odottelen hetken, ketään ei kuulu, ilta on jo pitkällä.

Tapauksen autenttisuuden testaamiseksi kävin itse kokeilemassa, miten käy könyäminen ulos paperinkeräysastiasta. Ei se onnistu.

Tapauksen autenttisuuden testaamiseksi kävin itse kokeilemassa, miten käy könyäminen ulos paperinkeräysastiasta. Ei se onnistu.

Päätän huutaa apua. Huudan ensin hiljaa ja sitten niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Ketään ei kuulu. On edelleen hiljaista, yö jo pitkällä ja ulkona pimeää. Kelloni valotettu taulu kertoo sen olevan jo yli puolenyön. Kukaan ei vie lehtiä yöllä kierrätykseen, kaikki ovat nukkumassa. Tyydyn kohtalooni ja alan etsiä hyvää paikkaa, jossa istua ja sulkea silmät. Onneksi on varsin lämmintä ja olen pukeutunut ulkovaatteisiin. Nukahdan pian kaikesta huolimatta.

Herään – ulkona on jo valoisaa. Kuuntelen ääniä ja kaukaa kuuluu ihmisten ääntä. Huudan ”APUA, OLEN ROSKIKSESSA!” Mieshenkilö tulee muutaman huudon jälkeen ja avaa kannen. ”Miks sää olet sinne menny?” Vastaan ”Hain avaimeni ja olen ollut täällä koko yön.” Mies ei saa nostettua minua ylös, joten hän soittaa 112:een ja pyytää pelastuslaitosta apuun. Kuuntelen puhelua ”Joo täällä on äijä paperinkeräysroskiksessa, eikä saada pois. Ei ole humalassa, juttelee ihan fiksuja mulle.”

Pelastuslaitos saapuu ja laskee tikkaan osan, jota pitkin kiipeän ylös. Nyt pitäisi vielä saada vaimo uskomaan, mitä on tapahtunut. Pyydän palomieheltä todistusta, että olen viettänyt yöni paperinkeräysroskiksessa. Palomies nauraa ja sanoo, että voi tulla vaikka vaimolle sanomaan, että autettiin äijä ylös roskiksesta aamulla. Kyllä hävetti, mutta apua sain ja vaimokin uskoi tapahtuneen.

Näin pelastuslaitos auttoi, vaikka kyseessä ei ollutkaan suoranainen henkeä uhkaava tilanne. Pelastuslaitos auttaa aina. 🙂

Terveisin, Mika

Terveisin, Mika

 

 

 

 

Tutustu Mikaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*