Pienillä teoilla saa paljon aikaiseksi

Kovin usein kuulee puhuttavan, kuinka asiat ennen olivat paremmin. Kuinka asiat ovat menneet pelkästään huonoon suuntaan. Onko tosiaan näin?

mukit2

Pienelläkin eleellä voi ilahduttaa. Pyydä vaikka yksinäinen naapuri kahville tai auta pikkuinen koululainen tien yli.

Totta on, että maailmassa tapahtuu paljon asioita, jotka saavat mietteliääksi ja pohtimaan, minkälaisen maailman jätämme seuraavalle sukupolvelle. Ympäristömme on kovan rasituksen alaisena eikä helpotusta ole näköpiirissä. Myös omassa arjessamme joudumme pohtimaan valtiontaloudellisten ratkaisujen vaikutusta omaan toimeentuloomme.

Kaiken tämän keskellä meillä miltei kaikilla on joku, josta kannamme vastuuta. Joku, jonka hyvinvointi on meille tärkeää ja vaikuttaa siten meidän omaan hyvinvointiimme. Kun annamme lahjan meille tärkeälle ihmiselle, saamme antamisesta yhtä paljon iloa, kuin lahjan vastaanottaja. Voisimmeko tästä päätellä, että toisesta huolehtiminen on oleellinen osa elämäämme ja olemistamme? Me tunnemme pahaa oloa heidän puolestaan, jotka ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet lähtemään kotimaastaan. Me toivoisimme, että sademetsät jäisivät myös jälkipolvien ihasteltavaksi. Huolehtiminen toisesta ja meitä ympäröivistä silloinkin, kun itsellä ei ole niin hyvä olla, on vaikeaa. Antaminen on helppoa silloin, kun itsellä on yllin kyllin.

Me voimme kuitenkin tehdä paljon hyvää kanssaihmisillemme, vaikkemme olisikaan rahallisesti rikkaita tai vaikka itse kamppailisimme vaikeiden asioiden kanssa.

Me voimme tarkistaa naapurin mummon palovaroittimen paristot, antaa ylimääräiset liinavaatteemme niitä tarvitsevalle ja vaihtaa kuulumisia yläkerran yksinäisen miehen kanssa. Meillä on mahdollisuus tarjoutua vahtimaan pihan lapsia, jotta yksinhuoltajaäiti pääsee käymään rauhassa kaupassa. Me voimme tervehtiä ystävällisesti ihmistä, joka on pakolaisena maassamme ja me voimme auttaa pienen lapsen turvallisesti tien yli.

Ja kuinka ollakaan, olemalla ystävällinen, auttamalla, me alamme itse voida paremmin. Me emme keskity negatiiviseen, vaan huomaamme hymyilevämme herkemmin ja hengittävämme vapaammin. Kantamalla vastuumme toisistamme, me emme ainoastaan anna, vaan me myös otamme vastaan.

Kun nyt yhteiskunnassamme on paljon muutoksia ja saattaa tuntua, että asiat tosiaan olivat paremmin ennen, muistakaamme, että kehityksen ja yhteisvastuun ansiosta meillä on yhteiskunta, joka kaiken muun ohessa tarjoaa meille ammattitaitoista apua vuoden ja vuorokauden jokaisena hetkenä ja joka kantaa vastuuta meidän hyvinvoinnistamme. Kantakaamme mekin vastuumme läheisistämme: niistä, joita tapaamme liikennevaloissa, kaupan kassajonossa, työpaikan taukotilassa ja kotona.

Paula Sainion sanoin: ”Kun kannamme vastuuta kaukana olevista, heistä tulee meille läheisiä”.

Terveisin, Maarit

Terveisin, Maarit

 

Tutustu Maaritiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*