Koronaviruksesta johtuvat poikkeusolot ovat nyt kestäneet parisen kuukautta ja tilanne alkaa tuntua melko normaalilta, niin töissä kuin vapaallakin. Virukseen liittyvää uutisointia ei pääse karkuun minnekään. Lehdet, televisio ja internet ovat täynnä asiallista ja asiatonta uutisointia koronaviruksesta. Vapaa-ajan rientoja ja työntekoa on monessa paikassa rajoitettu. Onko työ ensihoidossa sitten muuttunut jotenkin? On ja ei.
Työ on samaa kuin ennenkin, tavoitteena on auttaa ihmisiä pienempien tai suurempien vaivojen ja murheiden kanssa. Edelleen poliisi, pelastus ja sosiaalitoimi auttavat tarpeen vaatiessa. Edelleen ihmiset saavat samaa hoitoa kuin ennenkin. Potilaatkin ovat pääasiassa samanlaisia kuin ennen.
Mikä on muuttunut?
Ennen kohteeseen menoa jokaisen tehtävän ilmoittajalle pyritään soittamaan ja kysellään tarkemmin, mitä oireita on. Jos potilaalla on hengitystieinfektion oireita, niin tehtäville pukeudutaan suojatakkiin, suojalaseihin/-visiiriin, hengityssuojaimiin (filtterillä tai ilman riippuen siitä, onko viitteitä koronaviruksesta) ja suojakäsineisiin. Pelastuslaitoksen Youtube-kanavalta löytyy video suojainten käytöstä.
Haasteita tehtävään valmistautumisessa tuo se, jos ilmoittaja ei vastaa tai on tilansa vuoksi kykenemätön antamaan selkeitä vastauksia. Aina ilmoittajan kanssa ei myöskään ole yhteistä kieltä, jolloin esitietojen saaminen on lähes mahdotonta. On myös tilanteita, joissa ilmoittajan vastaukset eivät olekaan pitäneet paikkaansa ja potilaalla onkin hengitystieinfektion oireita. Kaikkeen ei aina pysty ennalta varautumaan.
Työparin toiminta on muuttunut. Nyt vain toinen ensihoitaja menee potilaan lähelle toisen pysytellessä etäämpänä. Tällä tietysti pyritään välttämään turhaa altistumista ja altistamista. Hätätilapotilaiden kohdalla toki molemmat hoitavat potilasta entiseen tapaan.
Poikkeustila-arkeen on totuttu, mutta vaikutukset kestävät vielä pitkään
Arki töissä rullaa aika lailla normaalisti. Normaalit viikoittaiset rutiinit tehdään siinä määrin, kuin se on mahdollista. Alkuun muutokset tuntuivat suurilta. Joka suunnasta tuli ohjetta monta kertaa päivässä. Sairaanhoitopiiri antoi ohjeitaan pelastuslaitoksen ja Turun kaupungin lähetellessä omia ohjeitaan. Aina ei ollut ehtinyt edellistä lukea, kun seuraava jo kilahti sähköpostiin. Vapailta palatessa oli saattanut tulla toistakymmentä uutta koronavirusta koskevaa ohjeistusta, joita piti lähteä kahlaamaan läpi järjestyksessä, kun ei tiennyt, mikä ohje oli korvannut minkäkin aiemman. Nyt viimeiseen pariin viikkoon ohjeet eivät enää juuri ole muuttuneet ja hiljalleen ne alkavat jopa pysyä muistissa.
Asemarakennusten käytävät ovat tyhjiä, kun toimistotyöntekijät tekevät etätöitä kotoaan käsin. Asemilla ei ensihoitajien, pelastajien ja siistijöiden lisäksi nyt juurikaan muuta väkeä liiku. Poikkeustilan julistamisen jälkeen työntekijöiden oikeudet kapenivat aika lailla ja alkuun tuntuikin, että nyt ollaan töissä aina kuin työnantaja niin vain haluaa. Toistaiseksi mitään muutosta ei kuitenkaan ole tullut työvuoroihin. Kesälomat tosin jakautuvat nyt pidemmälle ajalle, kun koetetaan varmistaa riittävä määrä henkilöstöä joka vuoroon. Sinänsä pitää olla tyytyväinen, kun saa olla töissä normaalisti ja palkka kilahtaa tilille säännöllisesti.
Suojaimien vähyydestä on kirjoitettu paljon julkisuudessa. Itse en ainakaan ole törmännyt tilanteeseen, jossa suojaimet olisivat päässeet loppumaan. Vähissä ne usein vaikuttavat olevan, mutta lisää tulee samaa tahtia kuin niitä kuluu.
Tilanne tuntuu sen verran normalisoituneen, että nyt lienee jokaisen syytä terästäytyä ja muistaa, että koronaviruksen vaikutukset tuntuvat vielä pitkään. Rajoitusten suhteen ei tule ottaa yhtään sen rennommin. Nyt siis jäitä hattuun ja huomioidaan rajoitukset, jotta tilanne pysyykin rauhallisena.
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitaja Matias Raunio
Terveisin, Matias
”Reilu kolmekymppinen miehenalku, jonka työura on edennyt sekavia reittejä päivystyksestä tutkimushoitajan ja kenttäsairaanhoitajan kautta ensihoitajaksi Varsinais-Suomen pelastuslaitokselle. Täällä on nyt tullut työskenneltyä reilut kuutisen vuotta. Kotona on pari pienehköä lasta ja puoliso, joiden kanssa työn ulkopuolinen aika kuluu. Jos omaa aikaa joskus sattuu olemaan, niin koetan golfata, kalastaa tai maata sohvalla.”
