Särkyvää – koveta mielesi, että jaksat

Olen monesti miettinyt lämmöllä entisiä kollegoitani hätäkeskuksessa ja toivonut heille jaksamista kiireen ja etenkin median myllytyksen keskellä. Hätäkeskuspäivystäjät, kuten monet muutkin ammattilaiset, ovat vaitiolovelvollisia, eivätkä voi kommentoida esimerkiksi lehtien palstoilla joskus virheellisiäkin tulkintoja erilaisista tapahtumista. Ainoa kommentti, jota itsekin olen monesti käyttänyt on: ”Enpä ota kantaa, koska en ole kuullut tallennetta tapahtuneesta. Ja vaikka olisinkin kuullut, en voisi henkilön yksityisyyden suojaamiseksi kommentoida asiaa.” Sisällä kiehuu ja harmittaa. Ehkäpä yllätyksenä monelle: kyllä päivystäjillä löytyy ne tunteetkin. Joskus asiat eivät mene monen tekijän summana ollenkaan toivotulla tavalla. Riippumatta siitä, mitä hätäkeskuspäivystäjä, poliisi, sairaankuljettaja tai palokunta tekee, lopputulos voi olla  jotain ihan muuta kuin toivottu. Ja kyllä − ne keikat jäävät joskus vaivaamaan mieltä kokeneemmallakin päivystäjällä.

(Kuva: Hätäkeskuslaitos)

(Kuva: Hätäkeskuslaitos)

Arkea

Hätäkeskuspäivystäjät tekevät pääasiallisesti 12 tunnin vuoroja, eli tarvitaan hyviä istumalihaksia ja runsaasti kärsivällisyyttä. Vuorossa työtehtävä voi vaihdella hieman riippuen salin suunnitelmasta sekä vuoron vahvuudesta, viikonpäivästä tai siitä onko päivä- vai yövuoro. Sen lisäksi, että hätäkeskuksessa tehdään se yleisölle tuttu osuus eli vastataan 112-puheluihin, on työvuoroissa muitakin rooleja päivystäjälle. Hätäpuheluihin vastaamisen sijaan päivystäjä saattaa hoitaa tehtävänseurantaa poliisin, pelastuksen ja ensihoidon olemassa oleville tehtäville tai vastata ilmoitinlaitetestaus-linjalle.

Hätäkeskuksessa puheluihin vastaa Pelastusopistosta valmistunut hätäkeskuspäivystäjä tai poliisitaustainen päivystäjä. Poliisin koulutus antaa pätevyyden työskennellä hätäkeskuksessa, mutta heille annetaan lisäkoulutusta mm. pelastustoimen ja ensihoidon saralta, ennen kuin he ovat valmiita vastaamaan 112-puheluihin. Sen lisäksi, että päivystäjät ovat saaneet peruskoulutuksen omaan työhönsä, on jatkuva lisäkoulutus tarpeen. Uutta opitaan jatkuvasti ja vanhoja asioita kerrataan. Onnistuneita, ja myös ei niin onnistuneita, puheluita seurataan jatkuvasti ja puhelunkäsittelyyn panostetaan jatkuvasti. Virheistä opitaan takuulla.

Valtiovallan tehdessä päätöksiä ei yksittäisen hätäkeskuspäivystäjän arki helpotu. Kehtaan väittää, että kansalaisen ollessa närkästynyt hätäkeskusten yhdistymisistä ja peloissaan palveluiden heikentymistä, on päivystäjällä todellinen haaste pysyä mukana kaikissa muutoksissa ja hoitaa edelleen työnsä moitteettomasti.

Tilastotietoa hätäkeskuksen arjesta

(Kuva: Hätäkeskuslaitos)

(Kuva: Hätäkeskuslaitos)

Mitä käteen jää

Muistan omien päivystysaikojen huonetauluni, jota kyllä sarkastiseksikin naurettiin. ”Kärsivällisyys on hyveeni, nöyryys intohimoni.” Saa nauraa. Mutta tähän päivystäjät totuttautuvat, eikö? Nöyränä päivystäjä ottaa vastaan kaiken sadattelun, pahan olon purkautumisen ja ***ttuilun yrittäen samalla kärsivällisesti auttaa puhelimen toisessa päässä olevaa ilmoittajaa. Päivystäjä tietää, että suurin osa soittajista ei pysty hädän hetkellä käsittelemään tapahtunutta järkevästi, jolloin pelko ja ahdistus purkautuvat päivystäjän korville. Puheluissa kuullaan koko elämän kirjo niin hyvässä kuin pahassakin − on ryöstöjä, raiskauksia, tulipaloja, elvytyksiä, sairauskohtauksia, onnettomuuksia ja vaikka mitä kamalaa. Harvassa ovat ne iloiset puhelut, mutta onnistumiset toki auttavat jaksamaan. Onnistunut elvytys tai päivystäjän ohjeistuksella rajattu tulipalo ja siitä saatu kiitos kannustavat.

Puhelun päätyttyä päivystäjä kokoaa tehtävän valmiiksi, antaa sen jatkokäsittelyyn tehtävän seuraajalle ja vastaa jo seuraavaan puheluun. Olipa edellinen tehtävä päättynyt miten tahansa, on seuraavaan puheluun kyettävä vastaamaan neutraalisti ja vastaanottavaisesti − ymmärtäväisenä ja rauhallisena. Voin kertoa kokemuksesta, että se ei aina onnistu. Vaikka moni kokenut päivystäjä kertoo, että puheluiden haukkumisia tai muuta asiatonta sisältöä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, uskon ettei kukaan voi kovettaa itseään niiltä täysin. Arvostan ja kunnioitan siis suuresti teitä, jotka edelleen teette tuota työtä. Osaatte työnne, arvostatte ihmistä, vastaatte jokaiseen puheluun niin, että soittaja tietää saavansa avun. Toivottavasti myös me avun tarvitsijat osaisimme sanoa kiitoksen teille silloin, kun se olisi paikallaan.

Katso miltä näyttää työpäivä hätäkeskuksessa

Terveisin, Johanna

Terveisin, Johanna

 

 

 

 

Tutustu Johannaan

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*