Säteileekö?

Turun Sanomissa oli kuluvan kuun kymmenes päivä uutinen, jossa kerrottiin Ranskan ydinturvaviranomaisen epäilevän Venäjällä tai Kazakstanissa tapahtuneen syyskuussa jonkinlaisen ydinonnettomuuden. Epäilyjen takana oli ilmasta havaitut, joskin häviävän pienet, radioaktiivisen aineen pitoisuudet, jotka oli rekisteröity myös kotoisessa Säteilyturvakeskuksessamme. Sen tukena toimii liuta muita toimijoita, joista yksi esimerkki on pelastuslaitokset. Ajattelin koettaa tehdä hieman selkoa meidän roolistamme tässä kokonaisuudessa. Tekstissä vilahtelevia käsitteitä avataan lopussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maan tärkein viranomaistaho säteilyvalvontaan liittyen on siis Säteilyturvakeskus eli STUK, joka jatkuvan valvontaohjelmansa puitteissa seuraa muun muassa pinta- ja juomavesien sekä elintarvikkeiden radioaktiivisuutta. Lisäksi STUK valvoo ulkoisen säteilyn annosnopeutta valtakunnassa automaattisen valvontaverkkonsa noin 260 mittausaseman avulla ympäri vuorokauden ja vuoden. STUK:n ohella säteilyä mittaavat myös Puolustusvoimat ja Ilmatieteenlaitos. Pelastuslaitos puolestaan tarjoaa tilat STUK:n mittausasemille ja tekee tarvittaessa varmistusmittaukset.

Mikäli annosnopeus ylittää määrätyn rajan, antaa mittausasema hälytyksen Säteilyturvakeskukseen ja kyseisen alueen hätäkeskukseen. STUK aloittaa omat toimensa ja hätäkeskus kilauttaa paloaseman kongia. Palokunnan hommana on tällöin tehdä varmistusmittaus, jolla selvitetään annosnopeuden nousun todenperäisyyttä. Mittaus tehdään kannettavalla käsimittarilla hälytyksen antaneen mittausaseman läheisyydessä.

Varmistusmittauksen tultua tehdyksi pelastuslaitos yhteyden Säteilyturvakeskukseen, joka saadun tuloksen perusteella ohjeistaa jatkotoimista. Jos hälytys osoittautuu oikeaksi, ryhtyy pelastuslaitos suorittamaan varmistusmittauksia kyseisellä mittausasemalla kerran päivässä. Tällainen tehostettu valvonta voidaan Sisäministeriön päätöksellä laajentaa koskemaan myös muita automaattisia mittausasemia, eli toisin sanoen laajempaa maantieteellistä aluetta.

Suurimmalle osalle väestöä ulkoisen annosnopeuden nousu ei vielä välttämättä tarkoita mitään erityistoimenpiteitä, sillä sisälle suojautumista vaativa ohjeellinen annosnopeus on 100µSv/h. Tarpeen vaatiessa suojautumiskehotus annetaan toki jo pienemmilläkin arvoilla. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Tshernobylin onnettomuuden aikana suurin Suomessa mitattu annosnopeus oli 5µSv/h. Sisälle suojautumisen tarkoituksena on vähentää hengittämällä ja ihon kautta saatavaa säteilyaltistusta.

Useimmiten – ja silloinkin perin harvoin – annosnopeuden nousu mittausasemalla aiheutuu jostakin muusta kuin ”kovasta” tilanteesta. Esimerkiksi vuonna 2016 STUK kertoi ulkoisen säteilyn valvontaverkon mittausasemien hälyttäneen kolme kertaa, jotka kaikki olivat vääriä hälytyksiä. Tarkennan sen verran, että laitteisto itsessään toimi oikein, mutta varsinaisena syynä annosnopeuden nousuun oli esimerkiksi radonpitoisuuden nousu lähellä maanpintaa rankan sadekuuron myötä.

Kuten kirjoituksen kimmokkeena toimineesta uutisestakin saimme lukea, säteilyturvallisuuteen liittyvä viranomaisvalvonta siis pelaa Suomessa. Tämä tietysti on suotavaa, sillä toisin kuin vaikkapa tulipaloa, ei ionisoivaa säteilyä voi aistein havaita. Kansalaisen murheeksi jää näin ollen ensisijaisesti oikeaoppinen suojautuminen tarvittaessa. Siitä ja STUK:n toiminnasta löytyy lisää tietoa tekstiin ripoteltujen linkkien takaa.

Säteilyyn liittyviä käsitteitä

Annoksella kuvataan säteilystä koituvaa terveydellistä haittaa. Annoksen yksikkö on sievert tai lyhennettynä Sv. Koska yhden sievertin annos on suuri, ilmoitetaan annos yleensä millisieverteinä (mSv), joka siis on sievertin tuhannesosa. Keskimäärin suomalaiset saavat vuoden aikana noin neljän mSv annoksen.

Annosnopeus puolestaan tarkoittaa annosta, joka kertyy tietyn ajan kuluessa. Suomessa ulkoisen säteilyn annosnopeus vaihtelee tavallisesti välillä 0,05 – 0,3 mikrosievertiä tunnissa (µSv/h). Mikrosievert puolestaan on sievertin miljoonasosa.

Ulkoinen säteily on säteilyä, joka kohdistuu ihmiskehoon sen ulkopuolelta. Ulkoinen säteily on peräisin muun muassa maaperän ja rakennusmateriaalien sisältämistä radioaktiivisista aineista.

Blogissamme vilahtelee myös vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa palotarkastaja Ville Koitto.

Työnantajasta huolimatta kirjoittajan maakuntaidentiteetti on vahvasti satakuntalainen. Läheiset pitävät mielenkiinnon suuntautumista varautumiseen epäilyttävänä, esimies suotavana. Harrastuksiin kuuluu lukeminen ja autolaulanta, jossa kirjoittaja kokee kuuluvansa kantatie 41:n parhaimmistoon. Nauttii kahvinsa mieluiten mustana valkoisesta posliinikupista, jonka alla pitää olla tassi näön vuoksi.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*