Savuhavainnosta suurpaloon

Siniset valot välkkyvät. Paloautoja etenee pölyisellä metsätiellä tasaisena virtana. Kuiva ilma on sakeana pölystä ja savusta. Metsään vedetään letkuja. Perustetaan vedenottopaikkoja. Ilmassa säksättää helikopteri. Pelastuslaitoksen tankkiautot ajavat täyttöpaikalle ja takaisin. Liikenteenohjaaja ohjaa liikennettä. Metsästä ilmestyy mönkijä, jonka kärryyn lastataan letkuja ja sammutuskalustoa. Palomestari kävelee paloalueen tuntumassa ja antaa ohjeita radioon. Sopimuspalokuntalaisten miehittämiä yksiköitä saapuu paikalle, ja yksikkötunnuksista voi nähdä, että paikalla on porukkaa eri puolilta Varsinais-Suomea.

Illan pimentyessä paikalle saapuu muonitusta. Sämpylöitä ja kahvia. Nokisia ihmisiä ilmestyy metsästä syömään ja nauttimaan kahvia. Paikalle kerääntyy myös uteliaita sivustaseuraajia. Metsästä ei näy enää liekkejä, mutta savun haju on yhä vahva. Myöhemmin lehdestä saa lukea, minkä verran metsää lopulta paloi. Jälkisammutus kestää pitkälle seuraavaan päivään. Tämä tarina on täysin kuvitteellinen, mutta se voisi yhtä hyvin olla totta. Tällaisia metsäpalot ovat sammutusväen näkökulmasta.

Kuvassa on palanutta metsää.Metsäpalon sammutus on vaativaa

Metsäpaloja tapahtuu vuosittain Suomessa tuhansia. Metsäpalot ovat luonteeltaan pitkäkestoisia ja sitovat kerralla paljon pelastuslaitoksen resursseja vakinaisista palomiehistä sopimuspalokuntalaisiin. Sammuttaminen on vaativaa työtä ja monesti jo itse palopaikalle pääseminen on sijainnin vuoksi haastavaa. Metsäpalon roihutessa arki kuitenkin jatkuu muualla maailmassa normaalisti, ja pelastuslaitoksen on hoidettava myös kaikki muut sille kuuluvat hälytystehtävät tavalliseen tapaan.

Muun muassa näistä syistä pyrimme ennaltaehkäisemään metsäpalojen syntymistä. Pelastuslaitos jakaa maakunnan asukkaille tietoa turvallisesta tulenkäytöstä ja metsäpaloriskeistä, jotta mahdollisimman moni metsäpalo voitaisiin välttää etukäteen.

Tietoisuuden lisääminen on tärkeää, sillä metsäpalojen syttyminen johtuu hyvin usein ihmisen toiminnasta. Tämä ei tarkoita, että palot olisivat aina tahallaan sytytettyjä, vaikka sitäkin tapahtuu. Useimmiten palon taustalta löytyy kuitenkin huolimattomuutta ja tietämättömyyttä. Luontoon heitetty savuke, varomaton risujen poltto, nuotiosta lentänyt kipinä tai vaikkapa hallinnasta karannut kulotus ovat yleisiä metsäpalojen taustasyitä.

Asenneongelmia ja tietämättömyyttä

Omassa työssäni kohtaan paljon ihmisiä, ja työhöni kuuluu tarkastusten lisäksi turvallisuusviestintää ja neuvontaa. Törmään aika ajoin myös asenneongelmiin, jotka johtavat paloriskien vähättelyyn ja omien taitojen yliarvioimiseen. Pahimmissa tapauksissa jätetään esimerkiksi tietoisesti noudattamatta avotulentekokieltoa metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikaan.

Monille tulee yllätyksenä, että kuivaan maastoon tehty nuotio voi aiheuttaa metsäpalon vielä senkin jälkeen, kun tulen päälle on kaadettu runsaasti vettä ja nuotio näyttää päällisin puolin sammutetulta. Pintamaan sisään kytemään jäänyt tuli voi kerätä voimaa jopa useita päiviä, ennen kuin se lopulta leviää ympäröivään maastoon ja kehittyy tulipaloksi. Palon sytyttäjä saattaa sillä hetkellä istua jo kotisohvallaan autuaan tietämättömänä tekemästään virheestä.

Avotuli herättää kysymyksiä

Yksi kysymyksiä herättävä aihe on avotulen käsite. Avotulen sytyttäminen on kielletty metsä- tai ruohikkopalovaarana ollessa voimassa, ja siksi aihe herättää myös paljon kysymyksiä. Lähtökohta on, että mikäli tuli voi levitä ympäristöönsä maapohjan tai kipinöinnin kautta, on kyseessä avotuli.

Vaikka ohjeistus on periaatteessa selkeä, saan silti palotarkastajana säännöllisesti yhteydenottoja avotulen tiimoilta. Kysyjät haluavat monesti tietää, onko tulen sytyttäminen varoituksen aikana sallittua heidän esittämässään tapauksessa.

Toivoisin, että ihmiset eivät näissä tilanteissa ajattelisi, että kaikki sellainen tulenkäyttö on sallittu, mitä ei ole erikseen kielletty viranomaisen toimesta. Jos maasto on kuivaa tai sää on tuulinen, voi risujen polton tai nuotion tekemisen voi jättää väliin myös omalla harkinnalla. Liian varovainen ei voi olla.

Metsäpalon jälkeen

Palataan alussa esittelemääni kuvitteelliseen metsäpalotilanteeseen. Seuraavan päivän iltana palopaikalla on jo paljon rauhallisempaa. Metsän siimeksessä on yksi sammutusyksikkö suorittamassa jälkivartiointia. Illan viilentyessä paikalle saapuu myös toinen paloauto. Käydään lyhyt keskustelu ja kerrataan, missä päin paloaluetta on nähty savuavia pesäkkeitä. Tapahtuu vahdinvaihto.

Työt jatkuvat pitkään palon sammuttua. Seuraavana aamuna paikalle saapuu pakettiautoja peräkärryineen. Metsään vedetyt letkulinjat kerätään takaisin. Kuomukärry täyttyy nokisista letkuista ja muista välineistä. Letkut viedään pestäväksi ja huollettaviksi eri paloasemille. Kalustoa huolletaan ja moottorisahoja, pumppuja, mönkijöitä sekä autoja tankataan. Vedenottopaikat puretaan ja haalarit pestään.

Kalusto ja välineet palautuvat pikkuhiljaa paikalleen ja jäävät odottamaan seuraavaa koitosta.

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa palotarkastajamme Jarkko Jääskeläinen.

Terveisin, Jarkko

”Toimin palotarkastajana Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ja täytyy sanoa, että työ on erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Saa tutustua joka päivä uusiin asioihin ja ihmisiin. Ikää mittarissa on 40 vuotta. Joskus puolipakolla pohjoisesta Turkuun siirtynyt savolainen. Harrastuksia olisi enemmän kuin aikaa niitä toteuttaa. Tärkeimpinä mainittakoon rintamamiestalon ikuisuusremontti, VPK-toiminta ja kaikenlainen eräjormailu. Lomalla monesti löytää itsensä jostain metsiköstä joko kahden lapseni kanssa tai itsekseen. Tee-se-itse-henkisyys vahvasti läsnä kaikessa tekemisessä. Pihassa onkin monenlaista keskeneräistä projektia ja ”melkein” valmista viritelmää.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.