Sodankäynnistä, väestönsuojelusta ja tulevaisuudesta

Olen viime päivinä iltalukemistona selaillut viimeisimmän Remeksen kaverina Jari Rantapelkosen toimittamaa ja Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemaa Tuleva sota -nimistä kirjaa. Teos koostuu useammasta artikkelista, joissa eri kirjoittajat pyrkivät luotaamaan nyt käsissään olevaan tietoon perustuen tulevaisuuden sodankäyntiä. Mukana ovat luonnollisesti tekstit tulevaisuuden maa-, meri- ja ilmasodasta, mutta yhtä lailla kirjassa pohditaan sitä, miltä yhteiskunta tai sodankäynnin informaatioulottuvuus voisivat näyttää vuonna 2030 ja sen jälkeen. Kirjasta on luettavissa, että megatrendit kuten kaupungistuminen, digitalisaatio ja maailman moninapaistuminen muuttavat ihmiskuntaa ja sen tapaa käydä sotaa keskenään.

Hätäisempi voi kummastella, miten sodankäynnin tulevaisuusluotaus pelastuslaitoksen blogiin liittyy. Varrotkaas nyt. Olkoonkin vähälle huomiolle jäänyt, mutta linkki on olemassa. Pelastustoimen pottiin kuuluu mahdollisen konfliktin syntyessä joitakin Geneven sopimusten ensimmäisessä lisäpöytäkirjassa mainittuja väestönsuojelutehtäviä, jotka ainakin allekirjoittanut kokee ikään kuin vastatoimina sodankäynnille. Sammutus- ja pelastustoiminnan ohella palokunnalla on roolinsa evakuoinneissa, hälytystoiminnassa ja suojista huolehtimisessa. Roolitus ja käytännöt ovat, ja ovat olleet, varmaankin aika toimivat. Sotaväen propellihattujen esittämien tulevaisuuden kuvien pohjalta olen fundeerannut, että noinkohan asiain hyvä laita pysyy ennallaan tulevaisuudessa.

Tulevaisuus on tuntematon

Jos sodankäynti tosiaan siirtyy yhä enemmän kaupunkeihin, kuinka käy kansalaisten elinmahdollisuuksien kyseisen myllyn keskellä? Mitä tämä tarkoittaa pelastustoimelle? Olemmeko kykeneviä hoitamaan tehtävämme? Minkälaisia suorituskykyjä meillä pitäisi olla? Kuinka kansalaisten omatoiminen varautuminen pitäisi järjestää? Miten pelastustoimi vastaa tilanteeseen, jossa taistelukenttä laajenee ihmisten korvien väliin?

Väestönsuojan ilmanvaihtolaitteisto

Keskeisin teesi kirjassa lienee se, että emme tiedä tulevaisuudesta. Voi olla, että tulevaisuudessa tapellaan siviilien keskellä vielä nykyistä enemmän. Voi olla, että tällöin ihmisten asemasta mittaa toisistaan ottavat älykkäät robotit. Voi myös olla, että kvanttimekaniikassa, tekoälyssä ja muilla tieteenaloilla otetaan odottamattomia harppauksia tuhoisin seurauksin. Tai sitten voi olla, ettei mitään edellä mainittua tapahdu. Pitäisi oikeastaan olla valmis kaikkeen, mutta miten tähän päästään? Yksi menetelmä pohtiessamme pelastuslaitoksen poikkeusolojen aikaisia järjestelyjä voisi olla Tulevan sodan kaltaisten kirjojen pohjalta viriteltävä keskustelu. Tavoitteena voisi pitää, että jatkossakaan eivät palomieheltä lopu konstit kesken.

Blogissamme vilahtelee myös vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa palotarkastaja Ville Koitto.

Terveisin, Ville Koitto

”Työnantajasta huolimatta kirjoittajan maakuntaidentiteetti on vahvasti satakuntalainen. Läheiset pitävät mielenkiinnon suuntautumista varautumiseen epäilyttävänä, esimies suotavana. Harrastuksiin kuuluu lukeminen ja autolaulanta, jossa kirjoittaja kokee kuuluvansa kantatie 41:n parhaimmistoon. Nauttii kahvinsa mieluiten mustana valkoisesta posliinikupista, jonka alla pitää olla tassi näön vuoksi.”

Yksi vastaus artikkeliin ”Sodankäynnistä, väestönsuojelusta ja tulevaisuudesta

  1. Tarpeellista ja asiallista pohdintaa. Pelastustoimen uudistushankkeessa on kehitetty teemaan keskittyvää riskianalyysimallia sekä siihen liittyviä pelastuslain säännöksiä. Toivottavasti pääsemme ensi vuonna pilotoimaan yhteistyöviranomaisten kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*