Suomen huoltovarmuus pähkinänkuoressa

Suomen huoltovarmuus on niin laaja asia, että siitä voisi tehdä yhtä hyvin 30-sivuisen tekstin. Tässä kuitenkin pyrin kertomaan lyhyesti sen pääkohdat varsinkin nyt, kun aihe on ajankohtainen ja elämme poikkeusoloissa.

Suomi on joutunut käymään läpi useita kipeitä tapahtumia historiansa valossa ja olemme oppineet, että meidän tulee varautua ikäviin, ennalta arvattuihin tai vähemmänkin arvattuihin tapahtumiin. Suomi on geopoliittisen sijaintinsa kannalta kylmä ja kaukainen Pohjolan maa ja etäisyydet muuhun maailmaan ovat pitkät, joten varautumista kaikkeen on tarvittu jo aikojen alusta lähtien. Suuri omavaraisuus onkin aina ollut hyveemme ja jopa ehdoton tarpeemme.

Mitä huoltovarmuus tarkoittaa?

Julkisuudesta olemme huomanneet, miten Huoltovarmuuskeskus (HVK) on toiminut tämän virusepidemian aikana. Varmasti lähes kaikki ovat kuulleet nimen Huoltovarmuuskeskus. Jos haluaisin olla hyvin yksioikoinen ja lyhytsanainen, toteaisin huoltovarmuuden tarkoittavan, että niin yksittäisten ihmisten kuin yritystenkin sekä liikelaitosten, viranomaisten, kuntien ja valtion tulee kaikessa toiminnassaan huolehtia siitä, että meistä jokainen ja koko yhteiskunta pärjää edes välttävästi, jos valtiotamme tai sen osaa kohtaa jokin suurempi onnettomuus, pitkäkestoinen häiriötilanne tai poikkeusolot. Avaan kuitenkin hieman tätä hämähäkin verkostoa hieman laajemmin. Yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy Huoltovarmuuskeskuksen sivuilta.

Lähdetään liikkeelle tällä kertaa alhaalta ylöspäin, koska kaikki tapahtuu jonkin kunnan alueella, vaikka viime kädessä saattaakin koskettaa suurempaakin väestönosaa –pahimmassa tapauksessa koko valtiota. Hyvänä esimerkkinä toimivat parhaillaan elämämme koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot.

  1. Yksittäisen kansalaisen osalta huoltovarmuus tarkoittaa, että jokaisen ihmisen tulisi ennakolta varautua niin, että meillä riittää elämisen kannalta välttämättömiä tarpeita 72 tunniksi. Tarvikkeista on olemassa erilaisia listoja, mutta ne ovat vain ehdotuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa ruokaa, juomaa, lääkkeitä ja muuta, mitä tarvitsemme päivittäin. Kolmen vuorokauden varautumiskehotus koskee siis sellaisia tilanteita, joissa yhteiskunnan palveluiden toteuttaminen on hankalaa tai jopa mahdotonta näinä kolmena päivänä. Käytännössä tällaisia tilanteita voivat olla vesihuollon ongelmat, sähkönsaannin ongelmat tai vaikkapa niin runsas lumentulo, että joudutaan odottamaan aurausta pari kolme päivää, ennen kuin taas päästään kauppaan.
  2. Jokainen meistä asuu jossakin kunnassa. Kunnille onkin annettu velvollisuus suunnitella, miten kunta selviää häiriötilanteista ja poikkeusoloista kaikissa olosuhteissa. Tätä suunnittelua kutsutaan kunnan valmiussuunnitelmaksi. Suunnitelmassa jokainen kunnan sektori on miettinyt toimenpiteet ja resurssit, joilla se pärjää. Tällaisia osa-alueita ovat muun muassa sosiaali- ja terveystoimi, sivistystoimi, tekninen toimi jne. riippuen kunnan koosta. Pelastustoimikin kuuluu alueellisesti kunnan toimintoihin, koska alueen kunnat omistavat sen maksuosuuksiensa mukaisesti. Pelastustoimellakin on oma valmiussuunnitelma, jolla pyritään siihen, että pystymme tuottamaan oman alamme palvelut kaikissa olosuhteissa. Viimeistään tässä kohden tullaan siihen, että yksin ei kukaan pärjää, ja siksi tuleekin luoda verkostoja ja hyviä yhteyksiä muiden toimijoiden kanssa. Nyky-yhteiskunnan kompleksisuus astuu tässä myös esiin, kun kunnat ovat yksityistäneet, liikelaitostaneet tai muuten luovuttaneet toimintaansa vapaammille markkinoille. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikissa lakisääteisissä tehtävissä säilyy viimeinen vastuu aina kunnalla. Tämä taas edellyttää sitä, että ulkoistetuilla toimijoillakin tulee olla suunnitelmansa siihen, miten pärjätä kaikissa yhteiskunnan valmiustilanteissa – myös poikkeusoloissa. Usein liikelaitoksista puhuttaessa käytetään nimitystä jatkuvuudenhallinta.
  3. Alueellinen taso: Huoltovarmuudesta (valmiussuunnittelu) vastaavat aluehallintovirastot (AVI) sekä Elinkeino-, liikenne  ja ympäristökeskukset (ELY). Myös esimerkiksi työ- ja elinkeinoasioista vastaava virasto (TE-keskus) kuuluu valtion virastoihin, jotka kaikki vastaavat omaan toimialaansa liittyvistä varautumissuunnitelmista. Mainittakoon lisäksi vaikkapa pelastusosasto, Väylävirasto, sote-osasto, sivistysosasto, liikenneasiat, vesi- ja ympäristöasiat jne. Edellä luetellut valtion virastot ja viranomaiset suunnittelevat toimintansa mahdollistamista kuntien ja kuntien viranomaisten kesken yhteistyössä. Tässä kohden on hyvä korostaa, että valtion ja kuntien viranomaisten sekä kuntien ja valtion välillä on sellaisia yhteistyötahoja, joiden kanssa tulee keskustella valmiusasioista ja huoltovarmuudesta. Tällaisia viranomaisia ovat muun muassa poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli, maahanmuuttoviranomaiset ja Puolustusvoimat. Unohtaa ei pidä myöskään maakunnan roolia, koska maakunnalle kuuluu laaja joukko yhteisiä asioita kuten kaava-asiat, maankäytön suunnittelu sekä osin myös ympäristöön liittyvät asiat. Kuten nyt jo huomaamme, alkaa kokonaiskuva ja hämähäkin verkko olla melkoisen suuri. Siirrytään kuitenkin eteenpäin.
  4. Valtionhallinnan taso: Kuten edellä huomataan, jokainen osa-alue muodostaa aina laajemman yhtenäisen kokonaisuuden ja yhteistyöverkoston. Kun puhumme valtion tasolla näistä asioista, tulemme sellaisiin käsitteisiin kuin kansliat ja ministeriöt. Ministeriöitä ovat muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö, puolustusministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Näilläkin on jokaisella velvollisuus suunnitella oma toimintansa niin, että muiden viranomaisten ja tahojen kanssa yhteistyössä tehdyn suunnittelun pohjalta pärjätään kaikissa olosuhteissa ainakin välttävästi ja kaikkea ihmiselämää ja siihen liittyvää suojellen. Täältä yläkäsitteestä löydämme sitten vihdoin ja viimein sen Huoltovarmuuskeskuksenkin. Huoltovarmuuskeskus samoin kuin esimerkiksi Onnettomuustutkintakeskus ovat täysin itsenäisesti toimivia valtion omistuksessa olevia virastoja. Nämä virastot suorittavat niille annettuja tehtäviä toimeksiantojensa perusteella oman budjettinsa mukaisesti.

Mitä Huoltovarmuuskeskus tekee?

Hyvin lyhyesti varsinaisesta Huoltovarmuuskeskuksesta: keskuksen tehtävänä on luoda valtion tasolla yhteydet ja sidonnaisuudet kaikkiin tarvittaviin huoltovarmuuden kannalta isoimpiin ja tärkeimpiin yrityksiin ja elinkeinoelämään sekä luoda kontaktit ja hankintakanavat globaalin maailman tarpeita vastaaviksi. Nyt päällä oleva pandemiatilanne on osin näyttänyt, miten toiminta vaikeutuu huomattavasti, kun koko maailma on tulessa ja kaikki kaipaavat tiettyjä tarvikkeita samaan aikaan. HVK jakautuu pooleihin, joita ovat esimerkiksi rakennuspooli, energiapooli ja elintarvikepooli. Näihin pooleihin kuuluvat oikeastaan kaikki yhteiskunnan kannalta tärkeät osa-alueet, jos mietitään, miten yhteiskunta tulee toimeen jonkin laajan kriisin seurauksena.

Poolit ovat HVK:n operatiivinen nyrkki ja ne levittäytyvätkin maakuntien alueille siten, että niiden tehtävänä on luoda toimivat yhteistyökanavat mm. alueiden ja paikallisten viranomaisten välille. Lisäksi tärkeä tehtävä on luoda yhteistyöverkosto alueen yritysten ja elinkeinoelämän välille. Tämä siksi, että valtiolla ei ole tarpeeksi rahkeita yksin hoitaa laajoja häiriötilanteita tai poikkeusolojen aikaisia tehtäviä. Niinpä tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä ja pitkälle vietyjä yhteistyösopimuksia mahdollisimman monen tahon kesken. Poolit järjestävät yhteisiä koulutus- ja harjoitustilaisuuksia viranomaisten, elinkeinoelämän sekä kuntien kesken.

Lähde: Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017, Turvallisuuskomitean verkkosivut (turvallisuuskomitea.fi)

Kuten aluksi jo mainitsin, huoltovarmuus on varautumista kaikkeen ikävään siten kuin parhaiten osaamme ja kykenemme. Joskus onnistutaan paremmin ja joskus vähän huonommin. Näytetään maailmalle, että Suomi on kärkiviisikossa myös tämän pandemian torjumisessa ja pidetään huolta toisistamme.

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen suunnittelija Heikki Niemi.

Terveisin, Heikki

Olen tällainen grand old man perusbrankkari Luonnonmaalta. Olen aloittanutpalokuntaurani Turun Palolaitoksen pullukkana vuonna 1977. Palomiehen, sairaankuljettajan, pelastussukeltajan, palotarkastajan, apulaispalopäällikön, palomestarin virkanimikkeiden jälkeen päädyin eri vaiheiden kautta nykyiseen suunnittelijan toimeen Varsinais-Suomen aluepelastuslaitokselle, Luolalan paloasemalle, Naantaliin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.