”Yks asia, mikä tulee nyt syksyl on gynttilät. Mun kauhukuva on just se ko jengi ostaa jotain muovisii koristehärpättimii ja tekolunta ja sit ne tunkee ne tuikkukynttilät sinne samaan kippoon. Se on varma exodus koko asuintalol.”
-Nenna Muurinen, palotarkastaja
Tämä teksti on suora lainaus eräästä aamuisesta Teams-keskustelusta. Ilmeisesti lause oli niin filosofinen, että se haluttiin tämän kirjoituksen avaukseksi. Keskustelu sai alkunsa Turun Sanomien julkaistua jutun steariinin sytyttämästä keittiöpalosta (TS 07.10.2020). Jos joku on joskus pohtinut, puhuvatko viranomaiset aina viranomaiskieltä myös keskenään, niin vastaus kysymykseen on tämän lainauksen myötä varmasti aika selvä. Jatkossa voitte kuitenkin edelleen odottaa meiltä normaalia kapulakieltä.
Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on tuoda esiin huomioitavia asioita kynttilöiden poltossa ja muissa syksyisiin askarteluihin liittyvissä asioissa.
Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen arkisto
Kuten sanottu, aika harva koristehärpätin, varsinkaan muovinen, sopii yhteen kynttilän kanssa. Itse asiassa en keksi äkkiseltään yhtäkään, jonka uskaltaisin laittaa kynttilän lähelle.
Tarkista pakkausten merkinnät
Usein ihmiset mieltävät tuikkukynttilät turvallisiksi, koska niissä on se pieni alumiinikuori. Moni on kuitenkin unohtanut tuikkukynttilän alkuperäisen yleisnimen, joka on vähemmän yllättäen lämpökynttilä. Tästä voi vetää aika suoran johtopäätöksen kyseisen kynttilän lämpöä tuottavista ominaisuuksista. Pakkauksissa on kyllä yleensä selkeät merkinnät siitä, miten ja missä lämpökynttilöitä voi polttaa.
Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi nämä:
- Kynttilää poltetaan aina ainoastaan palamattomalla alustalla.
- Etäisyys palaviin materiaaleihin (kuten verhot, viherkasvit) on riittävä. Mitään tarkkaa senttimäärää ei tässä ole olemassa, vaan kynttilän sytyttäjän täytyy arvioida se itse.
- Kynttilöitä ei kannata sijoittaa hyllylle, jonka yläpuolella on toinen hyllylevy tai jonka etäisyys kattoon on pieni.
- Jos olet hankkinut esimerkiksi roikkuvan tuikkukipon, niin tarkkaile sitä ensimmäisillä käyttökerroilla. Joissakin roikkuvissa malleissa on riskinä, että kannattimet menevät lämmön vaikutuksesta poikki ja tuikku putoaa lattialle.
- Kynttilät tulee sijoittaa niin, etteivät lemmikit tai lapset pääse niihin käsiksi (tai tassuiksi, heh).
- Kynttilöiden välinen etäisyys tulee olla riittävä, tuikuilla yleensä noin 3 cm. Tämä siksi, että jos ne ovat kiinni toisissaan, voi syttyä ”allaspalon” tyyppinen palo, jossa kaikkien tuikkujen steariini syttyy palamaan. Tässä tilanteessa lämmöntuotto on jo hyvin voimakasta ja vahingot voivat nousta suuriksi.
- Kynttilää ei koskaan saa jättää vartioimatta.
Myös takkasytykkeiden askartelu on ennen talvea usein suosiossa. Sytykkeet valmistetaan peruspiirteittäin niin, että kananmunakennoista muotoillaan ruusuja ja nämä ruusut kastetaan sulaan steariiniin. Steariinia lämmittäessä täytyy olla todella tarkkana, ettei sen lämpötila nouse liikaa, ainakaan yli 90 asteen. Jos seos kiehuu, on vaara ilmeinen. Mikäli lämpötila on liian kova, steariini syttyy helposti.
Älä sammuta steariinia vedellä
Steariinin sulatukseen kannattaa suhtautua samalla varauksella kuin munkkien paistoon – kattilankansi sekä sammutuspeite valmiiksi lähettyville.
Steariinin sammutuksessa vesi on suunnilleen yhtä hyvä vaihtoehto kuin rasvapalon sammuttamisessa, eli erittäin huono. Steariini voi vedellä sammutettaessa roiskua ympäröiville pinnoille ja pahentaa tilannetta.
Koitetaan siis kaikki päästä syksyisiin tunnelmiin ilman, että aiheutamme ”exoduksen” omalle asunnolle. Ne, jotka eivät tiedä, mitä exodus tarkoittaa tai kuka oli sanaa usein käyttänyt Kylmälehto, voivat aloittaa syysiltojen vieton katsomalla niin kutsuttua Maalaiskomedia-sarjaa ja asia selviää nopeasti.
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa palotarkastaja Nenna Muurinen.
Terveisin, Nenna
”Olen palotarkastajanalku, jonka asemapaikka on Naantalissa Luolalan paloasemalla. Oman tarkastusalueen lisäksi teen poistumisturvallisuusselvityksien arviointeja sekä toimin turvetuotantoalueiden vastuutarkastajana. Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä keskenään, mkä tuokin työhön mukavasti vaihtelua.
Minulla on Laurean ammattikorkeakoulusta turvallisuuden ja riskienhallinnan tradenomikoulutus, jonka suoritin kaverini yllyttämänä englanniksi. Olen kuitenkin ollut valintaani tyytyväinen, sillä se on mahdollistanut minulle niin paljon. Vaihto-oppilasajan opiskelin Alankomaissa Saxion UAS:sa, jossa lukukauden opintojen pääpaino oli kriisinhallinnassa.
Vapaa-ajan vie pääosin urheilu ja ulkoilu. Viime aikoina olen pitänyt itseni kiireisenä myös saaristolaivurikurssin ja vapaaehtoistyön ja -toiminnan parissa. Minulla ei ole 5- tai 10-vuotissuunnitelmaa, kuten monilla ikätovereillani. Minulla kuitenkin on 50-vuotissuunnitelma, joka tähtää siihen, että omistan vanhempana keltaisen purjeveneen, jolla voin reissata pitkin saaristomerta muistellen antoisia työvuosia turvallisuuden parissa.”
