Harjoitteluni ensihoidossa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella

Pohdiskelin, kuinka saisin kirjoitettua kiinnostavan blogitekstin ja ajattelin, että jospa keskittyisin johonkin yksittäiseen muistoon harjoitteluajaltani – kaikkein parhaaseen muistoon. Sitten tajusin, että en voi millään valita vain yhtä, koska nämä yhdeksän viikkoa olivat kokonaisuudessaan niin upeat.

Aivan aluksi pitää selventää, että ensihoitopalvelut ovat todella erilaiset kuin meillä kotona. Ensinnäkään teidän asemanne ei ole sairaalan tai terveyskeskuksen yhteydessä, ja se oli melkoinen yllätys, mutta positiivisella tavalla. Vähän kuin näyttelisin jossain Hollywood-elokuvassa, missä ensihoitajat ja palomiehet ovat samassa rakennuksessa.

Kuva: Esko Keski-Oja

Lue loppuun

Hätänumero on vain hätätilanteita varten

Tämä on jatkoa muutaman vuoden takaiselle blogitekstilleni. Kirjoitin, miksi on hyvä, että ambulanssi on asemalla vapaana. Ensihoitoresurssin käyttö on edelleen kasvanut. Syitä on väestömäärän lisääntymisen ohella useita, ja osa niistä on ehkä seurausta yhteiskunnan toimintojen tehostamisestakin. Sellaisiin syihin yksittäisen kansalaisen on käytännössä mahdotonta vaikuttaa. Se, mihin jokainen puolestaan voi vaikuttaa turvatakseen ensihoitojärjestelmän tarkoituksenmukaisen käytön, on oma toiminta.

Lue loppuun

Ihmisiä töissä

Palomiehet ja ensihoitajat ovat ihmisiä. Siinä mielessä he ovat monesta muusta ryhmästä poikkeavassa asemassa, että heidän työhönsä kuuluu vaihtelevalla säännöllisyydellä, mutta jatkuvana ja pysyvänä ”uhkana” muiden ihmisten hädän, kivun, tuskan ja kuoleman kohtaaminen. Työkaverimme Jussi on muutama vuosi sitten kirjoittanut aiheesta hienosti, tämä teksti toimikoon siihen jatko-osana valottaen vähän defusingin eli purkuistuntojen taustaa.

Muiden ihmisten kärsimysten konkreettinen näkeminen kuuluu meillä työnkuvaan. Alalle hakeutuneet ovat lähtökohtaisesti kokeneet pystyvänsä työskentelemään sellaisessa toimenkuvassa ja alalla pitempään pysyneet todennäköisesti myös pystyvät. Perustyöarkeen kuuluvat ikävät asiat ja tapahtumat osataan käsitellä joko yksin tai työyhteisön tuella. Ne käsitellään muun päivittäisen toiminnan ohella epävirallisesti tai tarvittaessa hiukan hallitummin purkuistunnoissa.

Kuva: Arto Väätti/ Varsinais-Suomen pelastuslaitos

Lue loppuun

Ambulanssi tulee, alta pois – vinkit väistämiseen

Ambulanssien eli oikeammin ensihoitoyksiköiden kuljettamiseen liittyvät vaatimukset ja vähäinen koulutus ovat olleet tapetilla viime vuosina. Tähän ongelmaan onkin monin paikoin vastattu koulutuksella, niin myös Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella. Hälytysajoneuvon nopea ja turvallinen eteneminen ei kuitenkaan ole yksin hälytysajoneuvon kuljettajan käsissä, vaan sujuvuus ja turvallisuus edellyttävät jokaiselta tiellä liikkujalta yhteispeliä.

Kuva: Esko Keski-Oja

Lue loppuun

Valmistuvan lääkärin tunnelmia ensihoitoyksikön matkassa

Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoidon palveluyksikkö ovat tehneet jo usean vuoden ajan yhteistyötä mahdollistamalla lääketieteen opiskelijoiden tutustumisen ambulanssin toimintaan osana anestesiologian ja tehohoidon valinnaisopintoja. Kurssilla osallistutaan ensihoitoyksikön toimintaan yhteensä 20 tunnin ajan. Muistan kuulleeni tästä mahdollisuudesta neljännen opiskeluvuoteni alussa ja olleeni jo tuolloin asiasta todella innoissani. Käytännön kokemus potilastyöstä oli kuitenkin vielä melko rajallinen ja muut kurssit veivät mennessään, joten asia jäi ajatuksiin muhimaan. Mahdollisuus tuli uudelleen mieleeni valmistumisen jo lähestyessä, ja päätin selvittää, olisiko kurssi vielä mahdollista suorittaa. Tutustumispäivät saatiinkin pian sovittua, ja jäin mielenkiinnolla sekä pienellä jännityksellä odottamaan, mitä päivät toisivat tullessaan.

Saavuin ensimmäisen päivän aamuna klo 8 pelastuslaitokselle, jossa minua oltiin jo vastassa. Sain nopeasti työvaatteet ylleni sekä kypärän ja suojaliivin käsiini. Sen jälkeen löysin itseni hallista, jossa päivävuoroon tulleet ensihoidon ammattilaiset kulkivat jo ambulanssirivistön seassa tarkistaen jokaisen laatikon ja repun sisällön sekä tietokoneen ja monitorin toiminnan, jotta kaikki olisi valmista ja kunnossa päivän töitä varten. Puheensorina oli iloista ja leppoisaa, huumori herkässä ja yhteishenki selvästi hyvä. Löysin oman yksikköni ja tervehdin kokenutta ensihoitajatyöparia, jotka toimisivat ohjaajinani. Totesin pian, että pari päivää tässä porukassa tulisivat olemaan varmasti todella antoisat ja mukavat.

Kuva: Esko Keski-Oja

Lue loppuun