Matka kohti palomiestestiä etenee hitaasti mutta varmasti. Viimeisessä blogitekstissä Pilvi kertoi ajatuksiaan alkutestauksesta, jossa viimeistään meille molemmille valkeni, mihin sitä tulikaan lähdettyä. Projekti käynnistyi puolivakavasta aluepelastuslautakunnassa käydystä keskustelusta ja huomasimme, ettei keskustelu jäänyt vain kauniiksi teoriapuheeksi vaan oikeasti ryhdyttiin sanoista tekoihin.
Kaikille on luultavasti sanomattakin selvää, että palomiesten on pidettävä kunnostaan hyvää huolta, jotta pystyvät suoriutumaan fyysisesti välillä erittäin vaativista työtehtävistä turvallisesti. Yksi raskaimmista tehtävistä on pelastussukellus (esim. savusukellus). Pelastussukelluskelpoisuutta mitataan vuosittaisessa kuntotestissä, joka tulee läpäistä kelpoisuuden saamiseksi. Testi ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan raskas puristus myös monelle ammattilaiselle.
Kuva: Arto Väätti
Mutta miten nopeasti normikuntoilijan on mahdollista treenata pelastussukelluskuntoon? Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnan jäsenet Pilvi Heiskanen ja Laura Palmunen päättivät haastaa itsensä ja toisensa – helmikuun 16. päivä alkoi heidän matkansa kohti palomiestestiä Turun Paavo Nurmi -keskuksesta. Naiset suorittivat fysioterapeutti Miikka Pesolan ohjeistuksella pyöräily- sekä lihaskuntotestit, jonka jälkeen alkoi kova treenaus toukokuussa 2018 järjestettävään kuntotestiin, jossa selviää pelastussukelluskelpoisuus. Lautakuntalaiset treenaavat sekä itsenäisesti, että palomiesten mukana paloasemalla kevään ajan, ja kertovat matkastaan pelastuslaitoksen blogissa. Bloggauksen aloittaa Pilvi Heiskanen, joka kertoo fiiliksistään lähtötestauksen jälkeen.
Turun keskuspaloasema on seissyt jykevästi paikallaan sata vuotta. Vuosien aikana sen porteista on kulkenut monta palomiessukupolvea. Moni asia on vuosien varrella muuttunut, muuta perustavoite on pysynyt samana: autetaan ihmistä hädän hetkellä.
Turun keskuspaloasema on seissyt samalla paikalla sata vuotta. (Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitos)
Millaista palomiehen arki oli 1950-luvulla? Annetaan pelastuslaitoksen veteraanien Pentti Turjaksen ja Jaakko Rannan kertoa. Turjas aloitti Turun keskuspaloasemalla kesäpoikana 1949 ja Ranta aloitti työt Turun palokunnassa 1956.
Monesti palomies kuulee vapaa-ajallaan kysymyksiä kuten: “Jääkö ne keikat pyörimään mieleen?” tai “Te näette varmaan kaikenlaista hirveää?”. Palomiehen ja sairaankuljettajan työssä tosiaan näkee paljon inhimillistä hätää ja kärsimystä ja jokainen joutuu käsittelemään niitä jollain tavalla mielessään.
Kuormittava keikka vaatii jälkipuintia. Mieltä painavat asiat voidaan käydä läpi defusing-tilaisuudessa. Monesti keikkojen jälkipuintiin riittää työkavereiden kanssa keskustelu. Kuva: Jussi Leivo. Malleina: Jenika Ylikauppila ja Mika Pukari.
Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle blogilleni ja tarkoitukseni on avata ehkä vaativimpaan työtehtävääni, savusukellukseen, liittyviä asioita. Kyseessä on täysin kuvitteellinen tapahtuma.
Saavuttuamme kohdetalon pihaan, esimies toistaa vielä mestarilta saadun käskyn: Sammutus- ja pelastustehtävä. Työvuoron alussa jokaiselle palomiehelle on määrätty paikka ja työtehtävä. Nykyisillä minimivahvuuksilla sammutusautossa on yleensä kuljettaja, esimies ja yksi savusukelluspari. Sammutustehtävän alkaessa jokainen mies tietää tehtävänsä etukäteen.
Savusukeltajat työssään