Kuuman kesän jälkeen viileä syksy valtaa jälleen ilmanalaa. Viilenevät ja pakkasen puolelle taittuvat illat saavat ihmiset tunnelmoimaan takkojen ääreen ja monessa kodissa nautitaankin tulen loimusta takan ääressä. Tuli ja sen tuoma lämpö on varsinkin suomalaisille sellainen peruselementti, joka saa pysähtymään ja rauhoittumaan. Olen itsekin monta kertaa jäänyt tuijottamaan takassa loimuavaa tulta ja aika tuntuu pysähtyvän liekkien liikehdintää seuratessa ja kuunnellessa puiden rauhallista poksuntaa.
Vaikka oikein käsiteltynä tuli onkin ihmiselle lähes alkukantainen turvallisuuden tunteen ja lämmön tuoja, liittyy tuleen aina riskinsä. Esimerkiksi vuonna 2020 arvioitiin 470 tulipalon syttymissyyksi tulisijaan liittyvä tapahtuma*. Talvea kohti mentäessä onkin hyvä käydä muutama turvallisuusseikka läpi koskien tulisijoja sekä lämmittämistä. Alla muutama vinkki viileneviin iltoihin. (*Nokipalo, Kipinä tai kekäle tulisijasta tai hormista, Vaurio tulisijassa tai hormissa)
Suomalaiset ovat siitä poikkeuksellista kansaa, että rakastamme mökkeilyä. Suurin osa suomalaisista viettää kesällä aikaansa mökkimaisemissa. Työkiireet nollataankin mieluiten vesistön äärellä ja mökin askareita nakerrellessa. Mökkejä on moneen lähtöön aivan niin kuin meitä ihmisiäkin. Osa ihmisistä viihtyy hyvinkin primitiivisissä oloissa ja toisilla taas mökiltä löytyy samat, ellei jopa paremmat mukavuudet kuin kotoa. Mutta vaikka vietämmekin pitkiäkin aikoja mökeillä karuissakin olosuhteissa, niin mitenkäs nuo varautumisasiat mökillä? Miten te olette varautuneet siihen, kun asiat eivät menekään, niin kuin on suunniteltu? Seuraavassa muutamia olennaisia asioita, jotka kannattaa vähintään huolehtia kuntoon mökillä.
Palotarkastajana toimiessani yksi yleisimmistä yhteydenotoista asiakkailta oli, että kerrostalon rappukäytävässä oli säilytyksessä tavaraa. Useaan kertaan olen keskustellut isännöitsijän tai asukkaan kanssa rappukäytävässä säilytettävistä tavarasta, kuten lastenvaunuista tai sähkökäyttöisistä kulkuneuvoista. Valitettavan usein keskustelukumppanin kasvoilta huokuu epäusko, kun kerron ettei rappukäytävässä tosiaan saa säilyttää oikeastaan mitään. Ymmärrän, että ajatus voi tuntua vieraalta ja jopa ”pilkunviilaamiselta”, mutta tähän on olemassa hyvinkin vakava ja turvallisuuteen nojaava peruste. Jo hyvinkin pieni ja vaarattomalta tuntuva esine, kuten esimerkiksi lastenvaunut, aiheuttaa palaessaan rappukäytävään hengenvaarallisen savupatsaan ja näin ollen estää turvallisen poistumisen kaikista rappukäytävän asunnoista.
Itsekin vanhempana olen hyvin perillä, miltä tuntuu kantaa ostoskasseja, pientä lasta, vaippoja ja muita epämääräisiä nyssäköitä rappukäytävästä kotiin ja samalla pitäisi vaunut saada joko sisälle ahtaaseen käytävään kodin sisäpuolelle tai ulkovälinevarastoon. Vähemmästäkin tätä taustaa vasten voi tuntua, että palotarkastaja nillittämässä vaunuista rappukäytävässä tuntuu, noh pikkumaiselta. MUTTA
Tavaran säilytystä rappukäytävässä ei kielletä ilkeydestä asukasta kohtaan
Palotarkastuksilla käydessäni hyvin suuri osa työstäni oli asioiden aukiselittämistä. Hyvänä esimerkkinä toimii juuri tämä lastenvaunut rappukäytävässä. Mikäli palotarakastajana ottaa kannan, että tämä on kiellettyä ja käskee vain poistamaan vaunut erilaisiin pykäliin vedoten, jää asiakkaalle varmasti kuva, miten sen nyt nätisti sanoisi, jäykkäselkäisestä virkamiehestä, joka pikkumaisuuttaan kieltää hyvin mitättömältä tuntuvan asian. Mutta mikäli haluaa, että asiakas ymmärtää, miksi vaunuja ei voi säilyttää rappukäytävässä, on syytä avata asiaa mahdollisemman kansantajuisesti ja ymmärrettävästi. Asiaa onkin kaikkein helpointa demonstroida esimerkillä. Niinpä kun avautui mahdollisuus kuvata purettavassa talossa, mitä oikeasti tapahtuu, kun vaunut sytytetään rappukäytävässä, tartuimme tilaisuuteen. Toivoisinkin, että tämän luettuasi katsoisit videon, jossa vaunut poltetaan käytävässä. Tämän jälkeen tuskin jää epäselväksi, miksi vaunuja ei rappukäytävässä voi säilyttää.
Hyvällä suunnittelulla apua säilytysongelmaan
Yksi tapa, miten esimerkiksi vaunujen säilytykseen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista, on suunnittelu. Onkin harmittavaa, että rappukäytävien säilytysongelmat jäävät asukkaan harmiksi, kun koko ongelma olisi helposti voitu ratkaista jo suunnitteluvaiheessa suunnittelemalla asuintaloon kunnolliset asukkaan tarpeisiin oikein mitoitetut ja palo-osastoidut säilytystilat. Tämä onkin yksi palotarkastuksilla esiin tuleva ongelma niin julkisissa rakennuksissa kuin asuintaloissa. Säilytystilan puute ajaa ihmiset säilyttämään tavaraa sellaisissa paikoissa, missä ne aiheuttavat ongelmia, joihin palotarkastaja sitten tarkastuksella joutuu puuttumaan.
Tällä kertaa blogia kirjoittaa palotarkastajamme Jarkko Jääskeläinen, joka tällä hetkellä toimii koulutussuunnitelijan sijaisena.
Terveisin, Jarkko
”Toimin palotarkastajana Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ja täytyy sanoa, että työ on erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Saa tutustua joka päivä uusiin asioihin ja ihmisiin. Olen joskus puolipakolla pohjoisesta Turkuun siirtynyt savolainen. Harrastuksia olisi enemmän kuin aikaa niitä toteuttaa. Tärkeimpinä mainittakoon rintamamiestalon ikuisuusremontti, VPK-toiminta ja kaikenlainen eräjormailu. Lomalla monesti löytää itsensä jostain metsiköstä joko kahden lapseni kanssa tai itsekseen. Tee-se-itse-henkisyys vahvasti läsnä kaikessa tekemisessä. Pihassa onkin monenlaista keskeneräistä projektia ja ”melkein” valmista viritelmää.”
Kaikki ovat varmaan kuulleet jo vähän kuluneetkin fraasit ”palovaroitin on halpa henkivakuutus”, ”vain toimiva palovaroitin pelastaa” tai ”testaa palovaroittimesi”. Helposti syntyy kuva, että totta kai meillä on palovaroitin ja totta kai meillä kotona on asiat hyvin. Vaan kun ei ole. Kun ihmisiltä on kysytty palovaroittimista, niin hiukan lähteistä riippuen noin 90–95 prosenttia on sitä mieltä, että kotona on toimiva palovaroitin. Varsinais-Suomen alueella vain 32 prosentissa niistä asunnoista, joihin on jouduttu sammutustehtäviin viimeisen parin vuoden aikana, on ollut toimiva palovaroitin. Luku on todella pieni siihen nähden, mitä ihmiset vastauksissaan kertovat. Kun jotain siis kotona sattuu, sattuu se hyvin usein talouksissa, joissa ei ole palovaroitinta tai se ei ole toiminut.
Notre Damen valitettavan tapahtuman johdosta on pelastuslaitokselle tullut paljon kyselyjä, miten Suomessa ja ennen kaikkea Turussa on varauduttu, ettei vastaavaa tragediaa pääse tapahtumaan. Otimme palotarkastaja Eemu Hyvösen kanssa yhteyttä ylivahtimestari Maria Routiin sekä jo eläkkeellä olevaan Asko Etelään, joiden kanssa pääsimme tutustumaan Turun tuomiokirkon saloihin. Turun tuomiokirkko on jokaiselle turkulaiselle tuttu maamerkki. Tuomiokirkon historian alkutaipaleilla kirkko on palanut noin 20 kertaa. Suurin osa Tuomiokirkon paloista sai alkunsa salamaniskusta. Tässäkin asiassa on Tuomiokirkko ollut edelläkävijä Suomessa, asennettiinhan kirkkoon Suomen ensimmäinen ukkosenjohdatin vuonna 1791. Tämän jälkeen ei kirkko ole salaman sytyttämänä palanut.
Kuinka Tuomiokirkossa on sitten otettu huomioon kirkon erityinen asema ja varauduttu onnettomuuksiin? Vastaus tähän on, että erittäin hyvin. Kirkko kätkee sisäänsä paljon nykyaikaista tekniikkaa, joka ei ehkä päällepäin ole havaittavissa. Kirkkoon on asennettu kattavat palonehkäisyyn tarkoitetut järjestelmät. Sprinklerijärjestelmä aktivoituu automaattisesti havaittuaan palon, jolloin se alkaa suihkuttaa vettä alkavan palon kohdalle sekä ilmoittaa palosta hätäkeskukseen. Lisäksi kirkossa on kaksi erillistä sammutuskaasujärjestelmää, jotka hoitavat kohdesuojauksen erityistä huomiota vaativissa kohteissa. Oli ilahduttavaa huomata, että Tuomiokirkkoa suojaavien järjestelmien testauksia ja määräaikaistarkastuksia ei ollut nähty välttämättömänä pahana vaan testauksia oli suoritettu jopa enemmän kuin mitä laki vaatii.
