Turun keskuspaloasemalla päivystää 24/7 jatkuvassa lähtövalmiudessa 44 metrin korkeuteen yltävä puomitikasauto, tunnukseltaan T16. Autossa on pääsääntöisesti yhden hengen miehistö. Tavallisimpia tehtäviä, joihin puomi hälytetään, ovat erilaiset tulipalot sekä ihmisten pelastamiset korkeista paikoista. Koriin on asennettu vesitykki, joten monenlaisten palojen sammuttamiseen saa tältä yksiköltä apua. Isommissa paloissa korista voidaan tehdä kattoon reikä turvallisesti kuumien savukaasujen poistamiseksi. Jos kerrostaloasunnossa syttyy tulipalo, saattaa pelastautuminen parvekkeelle olla ainoa tapa päästä savua pakoon. Parvekkeelta pääsee kuitenkin harvoin pois omin avuin ja silloin puomitikasauto on ainoa apu.
Avainsana-arkisto: pelastustehtävä
LänsiP3, JokiP3, ItäP3.. – mitä ne tarkoittavat?
Päivystävä palomestari (myöhemmin P3) johtaa yleensä operatiivisia tilanteita, joissa on kaksi tai useampia yksiköitä. P3 voi olla mukana myös tehtävissä joissa on vain yksi yksikkö. P3 toimii tilannepaikanjohtajana keskisuurissa onnettomuuksissa, joihin lasketaan omakotitalon palot, huoneistopalot, useamman auton liikenneonnettomuudet, vaarallisten aineiden suuremmat onnettomuudet, isommat maastopalot, laajemmat öljyhavainnot, ihmisen pelastustehtävät, pitkäkestoisemmat eläinpelastustehtävät ja tarvittaessa osallistuu kaikkiin hälytystehtäviin harkintansa mukaan.
Merellä apu voi tulla luoksesi ylhäältä
Aurinko paistaa mukavasti, kevään poikkeuksellisen lämpöiset päivät ovat käsillä. Hiki valuu otsastani lentokentän kuumalle asfaltille ja oloni on hieman tukala. Vedän kuitenkin hupun päähäni ja pelastautumispukuni vetoketjua kiinni.
Päälläni on asemapalveluvaatteet, pelastautumispuku, kokovaljaat, märkäpuvun huppu ja hansikkaat, pelastusliivit, kypärä ja lisäksi vielä varustekassi. Täydellinen varustus kuumaan helikopteriin, kun lennetään meren päällä. Kopterin miehistö on tottunut varustukseen, sillä he joutuvat käyttämään pintapelastuspukua aina, kun meriveden lämpötila on alle 12 astetta, eli lähes koko kauden. 🙂 Omaa hikeä ei ainakaan helpota, kun tietää, että kohta roikutaan vaijerissa matkalla liikkuvan alukseen…
Tältä tuntui, kun olin nousemassa ensimmäisen kerran Rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopteriin ja tarkoituksena oli siirtyä kopterista alukseen vinssaamalla. Harjoitus kuuluu MIRG- ryhmässä toimimiseen, missä yleensä onnettomuusaluksille siirrytään helikopterilla. Jos kyseessä on pieni alus, kohteeseen päästään ainoastaan vaijerilla laskeutuen.
Perustuu tositapahtumiin
”En kehtaa millään pyytää apua, mutta… ei tässä kai muukaan auta.”
Mietin tilanteita, joissa on varmasti ollut vaikea soittaa apua. Tilanne ei ole ollut äärimmäisen vaarallinen, mutta itse en pääse pois, enkä välttämättä ihan pienellä avustuksellakaan. Miten minä tämmöiseen olen joutunut, taas kerran.
On normaali ilta, ja menen viemään lehtiä taloyhtiön jätteenkeräyspisteeseen. Sylissäni on lehtiä ja avaimet. Kävelen kohti isoa paperinkeräysastiaa ja mietin niitä näitä. Avaan roskiksen kannen ja heitän lehdet astiaan, suljen luukun ja silloin tajuan heittäneeni roskikseen myös avaimeni. Muutama kirosana ja mietin vaihtoehtoja.
Avaan kannen ja katselen sisälle roskikseen, siinähän ne näkyvät päällimmäisenä. Taitavat tosin olla noin 2 metrin syvyydessä. No enköhän nuo tuolta onnistu saamaan. Hetkeä myöhemmin avaimet ovat kädessä ja ylös en pääse millään – mitä tehdä? Odottelen hetken, ketään ei kuulu, ilta on jo pitkällä.