On tavallinen marraskuinen lauantai-ilta, työvuoro puolivälissä: 12 tuntia takana ja 12 vielä edessä. Päivä on ollut melko kiireinen ja nyt on hetken rauha katsella snookeria ja juoda kupillinen iltakahvia. Ehdin nostaa jalat pöydälle, kun oven päällä syttyy lamppu – se siitä lämpimästä kahvista. Nousen tuolista ja vilkaisen ruutua, johon hälytys tulee tekstinä: rakennuspalo, keskisuuri. Osoite on jotenkin tuttu ja muistelen missä se on. En ole kuljettaja, mutta jotenkin tuntuu hyvältä, jos tietää heti, mihin ollaan menossa. Pelastuksen yksiköitä on hälytetty ruudun perusteella kuusi.
