Mikko Kuustonen lauloi Aurorasta jo 90-luvulla. Syyskuussa järjestetyssä AURORA22-valmiusharjoituksessa oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Kyseessä oli Lounais-Suomen aluehallintoviraston ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen yhteistyönä järjestämä, kaikille Varsinais-Suomen kunnille suunnattu valmiusharjoitus, jonka tarkoituksena oli kehittää kuntien väestönsuojelua ja toimintakykyä vakavassa häiriötilanteessa.
Väestönsuojelusta nousee usein ensimmäisenä mieleen taloyhtiöiden väestönsuojat, joita löytyy esimerkiksi kerrostaloista häkkikellarien muodossa, tai liikuntapaikkana toimiva iso kalliosuoja. Osalle väestönsuojelu ei taas soita kelloja lainkaan. Kyseessä on kuitenkin siviiliväestön suojaamiseksi tarkoitettu laaja kokonaisuus, jota määritellään sekä pelastuslaissa (379/2011) että valmiuslaissa (1552/2011). Kokonaisturvallisuuden sanasto (2017) määrittelee väestönsuojelun seuraavasti:
”Aseellisen hyökkäyksen johdosta tapahtuva toiminta, jonka tarkoituksena on siviiliväestön suojelu hyökkäyksen vaaroilta ja auttaminen selviytymään hyökkäyksen välittömiltä vaikutuksilta sekä välttämättömien edellytysten luominen eloonjäämiselle”.
Olen viime päivinä iltalukemistona selaillut viimeisimmän Remeksen kaverina Jari Rantapelkosen toimittamaa ja Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemaa Tuleva sota -nimistä kirjaa. Teos koostuu useammasta artikkelista, joissa eri kirjoittajat pyrkivät luotaamaan nyt käsissään olevaan tietoon perustuen tulevaisuuden sodankäyntiä. Mukana ovat luonnollisesti tekstit tulevaisuuden maa-, meri- ja ilmasodasta, mutta yhtä lailla kirjassa pohditaan sitä, miltä yhteiskunta tai sodankäynnin informaatioulottuvuus voisivat näyttää vuonna 2030 ja sen jälkeen. Kirjasta on luettavissa, että megatrendit kuten kaupungistuminen, digitalisaatio ja maailman moninapaistuminen muuttavat ihmiskuntaa ja sen tapaa käydä sotaa keskenään.
Hyvinkin tarkkaan 31 vuotta sitten Suomessa havaittiin normaalista poikkeava säteilyn annosnopeuden nousu. Varmuudella säteilylähdettä ei tiedetty, mutta syyksi arveltiin jonkinlaista päästöä ydinvoimalan reaktorista ilmassa leijuvien aineiden perusteella. Muutamaa päivää myöhemmin johtopäätös osoittautui oikeaksi. Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto ilmoitti onnettomuudesta ukrainalaisessa Tshernobylin ydinvoimalassa. Vaikka annosnopeus ei maassamme noussutkaan välitöntä suojautumista vaativalle tasolle, synnytti tapaus meillä ja muualla huhuja, pelkoa ja muuta inhimillistä sekä taloudellista vahinkoa. Huolimatta tapahtumaa edeltäneistä varautumisen ja väestönsuojelun valistuspyrkimyksistä, tuntui oikeaa tietoa olevan tarjolla liian vähän ja liian myöhään.
