Pandemia ja valmiuslaki – mistä on kysymys?

Yhteiskuntaa normaalioloissa ohjaava säädöspohja velvoittaa ja oikeuttaa viranomaisia erilaisin toimivaltuuksin. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää pelastuslakia (379/2011), jossa annetaan pelastustyön johtajalle toimivaltuudet eri tilanteiden johtamiseksi ja ratkaisemiseksi. Toisena esimerkkinä toimii nyt ajankohtainen tartuntatautilaki (1227/2016), johon perustuvat terveydenhuollon viranomaisten antamat ohjeet eristystoimenpiteisiin ja karanteeneihin. Lisää toimivaltuuksia voidaan asettaa valmiuslain (1552/2011) nojalla.

Valmiuslaki on voimassa oleva säädös, jonka käyttöä harkitaan silloin kun viranomaisten valtuudet eivät enää ole riittäviä tilanteen hoitamiseksi. Sen tarkoituksena on suojata väestöä sekä turvata sen toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys poikkeusoloissa. (Valmiuslaki 1552/2011, 1§). Poikkeusoloiksi lain 3§ mukaan määritellään:

  • Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
  • Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
  • väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
  • erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä
  • vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Lue loppuun