On pimeä talvi-ilta ja yövuoromme aluillaan. Tarkastamme työparini kanssa ambulanssimme tavaroita ja välineitä, kuten jokaisen työvuoron alussa teemme. Työparini toimi kuskina edellisessä työvuorossamme, joten sovimme roolien vaihdosta päittäin tähän työvuoroon. Eilinen päivävuoromme oli erittäin kiireinen ja mietimmekin millainen vuoro tästä mahtaakaan olla tulossa. Kuin vastauksena pohdintaamme puhelimet piippaavat ja saamme juuri alkaneen yövuoromme ensimmäisen tehtävän. Luen tehtäväkoodin sekä osoitteen Virve-puhelimen näytöltä; hätäpuhelu on edelleen kesken, mutta hätäkeskuspäivystäjä on arvioinut, että kohteessa tarvitaan pikaisesti ensihoitajien apua ja ambulanssi lähetetään hälytysajona matkaan. Osoite ei ole tuttu, joten tarkastan sijainnin isolta seinäkartalta ennen kuin lähdemme tallista.
Koko päivän on satanut runsaasti lunta ja edelleen tuiskuttaa sankasti. Näkyvyys on todella heikko ja tie erittäin liukas, joten ajan hälytysajoa rauhallisesti ja keskittyneesti antaen muulle liikenteelle aikaa reagoida ja väistää turvallisesti. Mietimme ja arvailemme työparini kanssa mitähän meitä odottaa kohteessa, sillä saamamme tehtäväkoodi ei kerro mitään siitä, mikä kohteessa on hätänä. Hetken päästä hätäkeskus antaa meille lisätietoja: keski-ikäinen henkilö nähty menneen elottomaksi asunnossaan ja maallikkoelvytysohjeita annetaan ilmoittajalle puhelimessa parhaillaan. Hätäkeskus liittää vasteeseen kuuluvan lääkäriyksikön lisäavuksi tehtävällemme ja myös ensihoidon kenttäjohtaja liittyy mukaan. Sovimme työparini kanssa työnjaosta sekä taktiikasta ja hetken molemmat ovat hiljaa kertaillen mielessään omaan rooliinsa kuuluvia tehtäviä.
Käännymme tehtäväosoitteen mukaiselle kadulle, joka on talojen pihavaloja lukuun ottamatta pimeä. Koetamme ambulanssin sivuvalojen avulla nähdä talonnumeroita, mutta ne ovat joko piilossa lumen alla tai puutteellisesti merkitty, joten joudumme tosissaan tekemään töitä oikean talon löytämiseksi. Tilanne turhauttaa, sillä apu pitäisi saada mahdollisimman pian paikalle. Onneksi sattumalta paikallaoleva koiranulkoiluttaja neuvoo meidät oikean talon luo, jonka löytämiseen omin avuin olisi kulunut madollisesti useampikin minuutti.
Asunnon ulko-ovi on auki ja näemme omaisen paineluelvyttävän potilasta ahtaassa eteisessä. Omainen on täysin ymmärrettävästi järkyttynyt, peloissaan ja itkuinen, mutta kaikesta huolimatta paineluelvyttää erittäin urheasti ja laadukkaasti. Kehumme hänen suoritustaan ja kerromme jatkavamme hoitoa tästä. Käytämme muutaman sekunnin siihen, että siirrämme potilaan jaloista vetämällä avarampaan tilaan olohuoneeseen, jossa jatkan välittömästi painelua ja työparini kytkee potilaan defibrillaattoriin, jotta saamme tietää sydämessä olevan rytmin. Omaisen nopean reagoinnin ja laadukkaan paineluelvytyksen ansiosta potilaan rytmi on elottomuudesta selviämisen kannalta paras mahdollinen. Ensihoitolääkäri sekä kenttäjohtaja saapuvat pian myös kohteeseen ja kahdeksan minuutin hoitoelvytyksen jälkeen potilaan sydämeen palautuu normaali rytmi ja spontaani verenkierto. Potilas kuljetetaan kiireellisesti sairaalaan, josta hän palautuu tehohoitojakson jälkeen kotiin ja pääsee palaamaan takaisin työelämään.
Sujuuko paineluelvytys? Ensiapu ja -elvytystaitoja kannattaa harjoitella esimerkiksi ensiapukurssilla.
Ennen ammattiavun saapumista annettu laadukas paineluelvytys moninkertaistaa potilaan selviämismahdollisuudet.
Sydämen pysähtyminen aloittaa armottoman taistelun aikaa vastaan. Jo minuuteissa hapenpuute aivoissa aiheuttaa kudostuhoa ja jos paineluelvytystä ei ole aloitettu ollenkaan, potilaalla on noin 10 minuutissa pysyviä kudostuhoja tai jopa peruuttamaton aivovamma, jolloin selviäminen on epätodennäköistä.
Nykyään monet eri tahot järjestävät ensiapu/elvytyskoulutuksia, joihin osallistumista suosittelen lämpimästi kaikille. Jos joudut tilanteeseen, jossa toisen henkilön henki on nopean toiminnan ja avun varassa, uskon jokaisen toivovan osaavansa auttaa parhaan kykynsä mukaan. Ensiapu ja -elvytystaitoja ei voi koskaan kerrata liikaa.
Terveisin, Eeva-Leea