Pöydän ääressä istuu neljä poikaa. Pojat ovat iältään noin 8-10 vuotiaita. Osa pojista koittaa esittää uhmakasta, osa tuijottaa lattiaan hiljaa. Pöydän ääressä istuvat myös poikien vanhemmat. Yhden pojan isä on kiukkuinen, tapaaminen on hänen mielestään turha ja asia on jo loppuun käsitelty. Muuten tunnelma on lähinnä vaivautunut.
Poliisiaseman neuvotteluhuoneessa paikalla on myös poliisin edustaja. Menossa on interventio. Poikien tulitikkuleikeistä lähtenyt tulipalo tuhosi paikkakunnalla autiotalon.
Tulileikeistä saattaa syntyä pahaa jälkeä. Kuva harjoitustilanteesta: Varsinais-Suomen pelastuslaitos
Aloitan tilaisuuden kertomalla mistä on kyse ja näytän palomiesten ottamia kuvia tulipalopaikalta vielä kun liekit lyövät autiotalon yläkerran ikkunoista. Seuraavaksi kerron lyhyen selosteen tulipalon etenemisestä ja kuinka monta pelastuslaitoksen yksikköä on palon takia ollut paikalle hälytettynä. Pojat kertovat itse, ettei tarkoituksena ollut sytyttää taloa tuleen. Näytän ilmakuvaa palopaikasta ja kerron, että jos olisi tuullut toisesta suunnasta, olisi tuli voinut levitä myös viereiseen tehtaaseen. Pojat vakavoituvat kun keskustellaan siitä, miten sokkeloisessa autiotalossa olisi voinut olla tulipalohetkellä myös muita kävijöitä. Keskustellaan myös siitä, että vaikka kyseessä on autiotalo, on palomiesten mentävä tulipalon sisään palavaan rakennukseen tarkastamaan onko joku loukussa.
(Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitos)
Vanhempien ilmeet vakavoituvat viimeistään, kun käydään läpi mahdollisia korvausvaatimuksia. Seuraavaksi katsomme videon, jossa esitellään yllättävän samanlainen tilanne. Videolla pojat leikkivät tulella, jonka seurauksena syttyy metsäpalo. Videon poika kertoo, kuinka pienestä tulipalosta tuli useamman sadan euron korvaukset maksettavaksi. Poliisin sosiaalityöntekijä kertoo lasten sytyttämistä tulipaloista. Yleensä taustalla on lasten mielenkiinto tulta kohtaan. Harvemmin tarkoituksena on sytyttää tulipalo.
Seuraavaksi keskustellaan siitä, miten autiotalon tuhonnut tulipalo sai alkunsa. Tarina on tyypillinen. Pojilla on tylsää ja jollain on mukana sytkäri, joka on löydetty ”jostain”. Pojat ovat kasanneet autiotalon lattialle paperia ja risuja ja sytyttäneet ne tuleen. Jonkin aikaa liekkeihin on lisätty pieniä roskia ja leikitty palavien risujen kanssa. Kun pojat ovat tylsistyneet tähän, he ovat omasta mielestään sammuttaneet nuotion ja suunnanneet pyörien kanssa kohti kylän keskustaa. Noin tunnin päästä paloautot viilettävät autiotalon suuntaan. Tulipalo ei ollutkaan sammunut. Autiotalo paloi kivijalkaan asti.
Maastopalo (Kuva: Riku Koskinen)
Tällä kertaa lapsilla kävi tuuri, omistaja ei vaatinut korvauksia. Toisin olisi voinut käydä, sillä raivaus ja siivouskustannukset olisivat voineet tulla poikien maksettavaksi. Osa pojista yllättyy kun saa kuulla, että myös alle 15-vuotiailla on korvausvastuu aiheuttamistaan vahingoista. Korvaukset voivat myöhemmin elämässä vaikeuttaa muun muassa lainan saantia. 15-vuotias taas on jo rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan.
Intervention loppupuolella vanhemmat saavat esittää kysymyksiä, niitä on yllättävän paljon sekä poliisille, että minulle. Vanhempia kiinnostavat erityisesti seuraamukset, nuoret tuntuvat olevan lähinnä pahoillaan. Intervention loputtua osa vanhemmista kiittää ja sanoo että tilaisuudesta oli hyötyä, koska nuorille valkenivat teon seuraamukset ja vaikutukset paremmin.
Mikä ihmeen Tulipysäkki?
Tulipysäkki on toimintamalli, jossa pyritään puuttumaan nuorten ja lasten luvattomaan tulenkäsittelyyn yhteistyössä kasvatus-, sosiaali-, terveys- ja pelastusalan viranomaisten sekä poliisin kanssa. Käytännössä suurin osa ilmoituksista nuorten luvattomasta tulenkäytöstä tulee kouluilta, joissa on havaittu, että joku nuorista on tuonut tulentekovälineet kouluun ja porukalla sytytellään roskia tai papereita palamaan. Tällöin koulussa pidetään nuorille luento, jossa käydään läpi tulenkäytön seurauksia ja mahdollisia vaaroja nuorille itselleen. Huonommassa tapauksessa kutsu tulipysäkki interventioon tulee tulipalon yhteydessä saaduista yhteistiedoista, jolloin paikalle on tarvittu jo pelastuslaitoksen apua.
Interventioita tehdään Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen alueella noin 20 vuosittain. Lisäksi vuosittain noin tuhat oppilasta osallistuu kouluilla pidetyille tulipysäkki-luennoille, joilla on suuri merkitys nuorten vahingossa sytyttämien palojen ehkäisyssä.
Lisää tietoa tulipysäkki toiminnasta:
www.vspelastus.fi/tulipysakki
www.spek.fi/loader.aspx?id=db0074fe-5a3d-4247-8395-ad366dbc37a7
Osoitteeseen pelastuslaitos.tulipysäkki(at)turku.fi voit tehdä ilmoituksen, mikäli olet havainnut nuorten luvatonta tulenkäsittelyä tai sinulla on kysyttävää aiheesta.
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa palotarkastajamme Jarkko Jääskeläinen.
Terveisin, Jarkko
”Toimin palotarkastajana Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ja täytyy sanoa, että työ on erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Saa tutustua joka päivä uusiin asioihin ja ihmisiin. Ikää mittarissa 37 on vuotta. Joskus puolipakolla pohjoisesta Turkuun siirtynyt savolainen. Harrastuksia olisi enemmän kuin aikaa niitä toteuttaa. Tärkeimpinä mainittakoon rintamamiestalon ikuisuusremontti, VPK-toiminta ja kaikenlainen eräjormailu. Lomalla monesti löytää itsensä jostain metsiköstä joko kahden lapseni kanssa tai itsekseen. Tee-se-itse henkisyys vahvasti läsnä kaikessa tekemisessä. Pihassa onkin monenlaista keskeneräistä projektia ja ”melkein” valmista viritelmää.”
kasvattajatkin suurin,piirtein samanlaisija,äälijöitä kuin lapsukaiset.
Jos mun lapsi joutuu tällaisen pili pali luennon koulussa tai muualla kuuntelemaan siitä syntyy sellainen haloaa että sen rinnalla on tulipalot pientä.
No mitäpä sitä voi odottaa pelastuslaitoksen väeltä joka tunnetusti on laiskaa että tyhmää.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tapaus.
Talon omistaja olisi voinut ehdottaa toisenlaista korvaustapaa. Hän olisi voinut vaatia korvauksia esim. 50.000 euroa ja vaatia ne maksuun heti. Kuitenkin pojat olisivat voineet korvata siten, että he kulkevat kouluissa ympäri suomea kertomassa kyseisestä tapauksesta ja joka kerrasta olisi hyvitetty vahingonkorvausta 200 euroa. Jos homma ei sujuisi tarpeeksi ripeästi, pistäisi talon omistaja korvauksen uloshakuun.
Näin pojat olisivat todellakin tunteneet nahoissaan kyseisen tapauksen ja joka kerta kun pojat avaisivat suunsa, muistuisi todella mieleen, että miten kaikki tapahtui.
Tätä mallia saa käyttää ja ehdottaa muillekin.