Tutkimusmaailmassa aiempi työ usein osoittaa suuntaa, mihin seuraavaksi kannattaisi edetä. Näin kävi viisi vuotta sitten valmistuneen tahallisia paloja käsitelleen tutkimuksen kohdalla: sitä tehdessä virisi keskustelu tuottamuksellisten tulipalojen tutkimisen tarpeesta. Tartuimmekin yhdessä Mari Lehtimäen kanssa aiheeseen, ja aloitimme vuoden 2017 alussa Pelastusopiston Tuottamukselliset tulipalot -hankkeen. Marille aihepiiri oli tuttu poliisin palonsyyntutkijana ja monipuolisten opintojen kautta, minulle se oli tullut vastaan PRONTOn (Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston) selosteita läpikäydessä.
Aiemmat tutkimukset olin tehnyt alan ulkopuolella. Silloin tuskailin olinko tavoittanut alan sisäistä näkökulmaa. Toivoinkin, että Pelastusopiston lisäksi saisin työpisteen myös hankkeeseen mukaan lähteneeltä Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta. En ollut ainut, joka tervehti tätä järjestelyä riemulla: yksi hankkeen ohjausryhmän jäsen totesi, että kyllä se Päivi laitoshoidon tarpeessa jo olikin!
Mitä ovat tuottamukselliset tulipalot?
Tuottamus on konstikas termi; arkikielessä ja palomaailmassa voimme puhua paloista, jotka ovat saaneet alkunsa huolimattomuudesta, piittaamattomuudesta, varomattomuudesta, laiminlyönneistä. Vaikeita kysymyksiä löytyy listaksi asti.
Mitä rikosoikeudellinen termi tuottamus oikein tarkoittaa, ja miten se kussakin tapauksessa oikein määritellään? Miten vedetään rajaa inhimilliseen elämään liittyvien vahinkojen ja huolimattomuuden välille? Mitä huolimattomuus kenellekin on – onko se aina arvioitsijastaan riippuvaista, vai olisiko muodostettavissa jotain yleisiä mittapuita? Miten antaa kättä pidempää PRONTOn täyttäjille ja muille paloja arvioiville, kun tulkinnallisuudesta on vaikea päästä kokonaan eroon eikä lainsäädännöstäkään tahdo mittapuita toivotulla tavalla löytyä? Tuottamuksellisuuden äärellä eivät ymmällään olekaan vain PRONTOn kirjaajat, vaan myös poliisit, syyttäjät ja tuomioistuimetkin. Selkeiden ja yksiselitteisten ”jos on näin niin sitten tulkitaan noin” -tyyppisten ohjeiden tai peukalosääntöjen kaipuuseen ei valitettavasti oikein pystytä vastaamaan, elävän elämän kirjo ja tapauskohtaiset tekijät kun haastavat arvioitsijaa jatkuvasti.
Tyyppitapaukset ovat pelastustoiminnan peruskauraa: maastopalot, valvomattoman ruoanvalmistuksen ja huolimattoman tupakoinnin aiheuttamat palot ovat hyvin edustettuina tuottamuksellisten tapausten joukossa. Kynttilöiden ja ulkotulien polttaminen, saunassa kuivatut pyykit ja huolimattomat tulityöt kuuluvat nekin tyyppitapausvalikoimaan.
Yhteistyön voimaa
Tutkimukselle hyvää vastapainoa on antanut kehittämistyö. Yhteistyöryhmiä Lounais-Suomen poliisilaitoksen kanssa on nyt kaksinkin kappalein: toisessa olemme käsitelleet monipuolisesti yhteisiä kysymyksiä, toisessa vast’ikään käynnistyneessä paneudutaan palontutkintaan. Hiukan yllättäen säännöllisesti toimivat poliisin ja pelastustoimen väliset työryhmät ovat Suomessa harvinaisuus – kansainvälisestikin viranomaisyhteistyöstään kehutussa maassa.
Suurin ponnistus niin yhdessä poliisin kanssa kuin laitoksen sisälläkin on ollut toimivan ilmoitusmenettelyn laatiminen pelastusviranomaiselta poliisille. Pelastuslaki velvoittaa pelastusviranomaisen ilmoittamaan poliisille, jos on aihetta epäillä tulipalon tai muun onnettomuuden aiheutuneen tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta. Järjestelmällistä, jälkeenpäin todennettavaa ja myös myöhempää tutkintaprosessia tukevaa menettelyä ei ole tähän asti ollut missään päin maata, nyt sitä ollaan Varsinais-Suomen alueella pilotoitu. Uuden ja haastavan äärellä ei ongelmilta vältytä; liikkeelle olemme kuitenkin päässeet ja korjausliikkeitä tehdään tarpeen mukaan.
Paloriskiasumiseen liittyvät kysymykset ovat alalla keskeinen haaste ja puheenaihe. Painopisteen siirtyessä laitoksista kotihoitoon, asumisen riskit kasvavat ja ripottautuvat myös keskelle muuta asutusta. Ikäihmisten turvallisuudesta on kannettu paljon huolta – ja hyvä niin. Ongelmia kuitenkin kiertyy myös esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaisten asumiseen. Näitä kysymyksiä olemme ratkoneet yhteistyössä Turun kaupungin kanssa, ja sitä kautta hahmotettua toimintamallia voidaan soveltaa koko pelastuslaitoksen alueella.
Mitä seuraavaksi?
Edellisen ”tulipalotutkimuksen” tavoin tämäkin työ on taas osoittanut suuntaa jatkolle. Niin tuottamuksellisuuden määrittely, ilmoitusmenettely kuin yhteistyöryhmätkin ovat oman eteenpäin tuuppaamisensa arvoisia, jotta tehty työ hyödyttäisi kenttää myös laajemmin.
Matkan varrella ajatukset ovat johtuneet myös pelastusrikkomuksen suuntaan. Sitä sovelletaan todella harvoin: vuosittain pelastusrikkomuksina tutkittuja tapauksia löytyy vain puolensataa koko maasta. Se näyttäisi soveltuvan seuraamukseksi monissa huolimattoman toiminnan aiheuttamissa palovaaratapauksissa, joissa ei vielä puhuta rikoksesta. Myös pelastuslaitosten valvontatoiminnan näkökulmasta pelastusrikkomusten soveltamista kannattaisi perata.
Vielä meneillään oleva työ onkin antanut suuntaviivoja sisältöjen ohella myös hankkeiden käytännön toteuttamiseen. Tuntuu järkevältä miettiä uusia kysymyksiä laitostasoisesta näkökulmasta, ja pohtia sen jälkeen ovatko menettelyt sovellettavissa myös muualla – ja jos niin millaisin muokkauksin. Varsinais-Suomen pelastuslaitos on monessa suhteessa erinomainen ympäristö uusien ajatusten yhdessä kehittelyyn ja koeponnistukseen.
Linkki Mieti ennen kuin sytytät -blogitekstiin
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa Pelastusopiston tutkija Päivi Mäkelä.
Terveisin, Päivi
”Olen kotoisin Hartolan kuningaskunnasta, Turkuun tulin opintojen perässä jo reilut 20 vuotta sitten. Siitä pitäen kaksoisidentiteetti: Turkua kehuttaessa turkulainen, muissa tapauksissa hämäläinen.
Pelastusalan lisäksi ammatillisen kiinnostuksen kohteena ovat olleet myös oikeushistoria ja elämäkertatutkimus; edellinen työ oli ensimmäisen suomalaisen oikeustieteilijänaisen ja rikosoikeuden grand old ladyn Inkeri Anttilan (1916–2013) osaelämäkerta.
Vapaa-ajalla väännän usein rautalangasta tai näprään muuten, tai hosun Nia- tai 5Rhytms-tunnilla.”
