Voi ei, talvi yllätti taas. Sama talvi ja sama yllättyminen kahdentoista kuukauden välein. Pelastuslaitoksen kalusto siirtyy nastarenkaisiin ajoissa syksyllä ja kesärenkaisiin myöhään keväällä. Näin varmistetaan, että ainakaan talvi ei yllätä kalustoa. Yllättyvätkö sitten pelastuslaitoksen kaluston kuskit? Eivät varsinaisesti, mutta toki se vie meiltäkin tovin tottua. Tottuminen tapahtuukin sitten tilannenopeutta vähentämällä ja pitämällä se koko liukkaiden ajan turvallisella tasolla, eli samoin kuin kaikilla muilla liikenteessä olevilla.
Hälytysajoneuvon kuljettajan tulee ajaessaan hälytysajoa noudattaa erityistä varovaisuutta, kelillä kuin kelillä. Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitos / Esko Keski-Oja
Mitä sitten, kun tulee hälytys ja potilaan luokse pitäisi päästä nopeasti? Talla pohjaan ja toivotaan parasta? Ei suinkaan. Hälytysajoneuvon kuljettajan tulee ajaessaan hälytysajoa noudattaa erityistä varovaisuutta jo lainkin puitteissa, saati turvallisuuden. Olemme suhteellisen vakuuttuneita, että potilas haluaa luoksensa ensihoitajat mieluummin puoli minuuttia myöhemmin, kuin ei ollenkaan. Myös ensihoitajat tulevat potilaansa luokse mieluummin loukkaantumattomina, jolloin he suoriutuvat työstäänkin paremmin.
Talvinen keli ja liukkaus vaikuttavat myös hälytysajoneuvon käyttäytymiseen siinä, missä minkä muun tahansa auton ja hälytysajoneuvon kuljettajan onkin hälytysajossa oltava erityisen tarkkana paitsi oman ajamisensa, myös ympäröivän liikenteen suhteen. Liukkaus aikaansaa jarrutusmatkojen pidentymistä, hallitsemattomia ja yllättäviä auton liikkeitä ja lumesta huonosti puhdistetusta autosta näkee myös hälytysajoneuvon siniset vilkut huonommin. Viime viikolla blogissa mainitut talvirenkaat tuleekin tarkastaa ja huolehtia, että niiden kunto on hyvä. Samoin autosta tulee löytyä lumiharja ja jääskrapa ja niitä tulee myös tarvittaessa käyttää.
Pelastuslaitoksen hälytysajoneuvojen kuljettajat ovat tänä vuonna läpikäyneet myös ajokoulutusta, jossa on huomioitu eri ajotilanteita sekä kiinnitetty erityistä huomiota peilien suuntaamiseen oikein, istuimen optimoituun asentoon sekä ajoasentoon. Näin halutaan varmistaa, että kuljettajalla on mahdollisimman hyvä näkyvyys mahdollisimman laajalle. Ja olipa jokainen koulutettava potilaana paareillakin, jotta osaa siinäkin suhteessa asettua potilaan asemaan.
Me hälytysajoneuvojen kuljettajat teemme parhaamme, että ajomme on mahdollisimman ennakoitavaa ja turvallista ja että saavutamme potilaan mahdollisimman pian. Tehkäämme kaikki samoin ja maksimoidaan liikenneturvallisuus myös talvella.
Terveisin, Maarit