Syksyllä on taas aika pienten ja isojen koululaisten lähteä opintielle. Pienet ekaluokkalaiset aloittavat koulutaipaleensa, vanhimmat lähtevät viimeiselle luokalleen ennen jatko-opintoja. Koulunsa aloittavien ja kouluaan vaihtavien kanssa kannattaa aloittaa koulutien ja mahdollisten tienylityspaikkojen opettelu ajoissa. Kokeneidenkin koulunkävijöiden kanssa kannattaa reitti ja säännöt kerrata ansaitun loman lähestyessä loppuaan. Kauniissa kaupungissamme on tärkeää tuntea väistämisvelvollisuudet, oikeudet ja sallitut kulkureitit. Myös tietyömaat tuovat haasteensa liikkumiselle, ja ne jatkuvat pitkälle syksyyn ympäri Varsinais-Suomea.
Aikuinen näyttää esimerkkiä
Pyörätiet, kypärän käyttö, kanssakulkijoiden huomiointi ja puhelimen käyttö koulumatkalla ovat huomioonotettavia seikkoja liikenteessä. Aikuisen kannattaa sitoutua noudattamaan samoja sääntöjä, sillä esimerkin voima on suuri pitkälle aikuisikään saakka.
Kypärän käyttö polkupyörällä, potkulaudalla tai rullaluistimilla liikkuessa tuo turvaa onnettomuuden sattuessa. Nopeudet ovat usein suuret ja isku vartaloon tai päähän törmäyksissä ja kaatumisissa on voimakas. Suurin riski on kuitenkin suojaamaton pää. Ihmisen kovalevyä, aivoja, kun ei voi korvata. Kypärällä ne voi kuitenkin turvata. Tässäkin aikuisen esimerkki kantaa hedelmää.
Puhelimen käyttö ei kuulu liikenteeseen
Puhelimen käytössä kannattaa huomioida, että aikuisellakin puhelin vie huomiota ympäristöltä, mutta lapsi uppoutuu puhelimeen täysin. Lapsen havainnointikyky ei riitä liikenteen ja ympäristön seuraamiseen, mikäli puhelimessa on jotain kiinnostavaa. Aikuisellekin tämä on haasteellista, ellei mahdotonta. Aikuinen tuo turvaa liikenteessä kiinnittämällä huomiota ympäristöönsä ja kanssakulkijoihin ja ehkäisee näin vaaratilanteita kulkutavasta riippumatta. Myös lapsille tulee opettaa liikennevastuullista käyttäytymistä. Puhelimen käyttö ei kuulu liikenteeseen vaan sille on oma, turvallinen aikansa.
Hidasta ennen suojatietä ja huomaa kanssakulkijat
Suojatie tuo turvaa vain, kun sitä käytetään oikein. Tieliikennelain 32. pykälän mukaan suojatietä lähestyttäessä nopeus on sovitettava niin, että tarvittaessa ajoneuvon saa pysäytettyä suojatien eteen. Tämä pätee siitä riippumatta, näkyykö suojatielle kulkijoita välittömässä läheisyydessä vai ei. Käytännössä tämä tarkoittaa nopeuden hidastamista ennen suojatietä, jotta kanssakulkijat ehditään huomata ja tarvittaessa heihin ehditään reagoida. Yhtä tärkeää on riittävä turvaväli edellä kulkevaan, jotta hätäjarrutuksen tekevän ajoneuvon takana oleva ehtii reagoida tapahtuneeseen. Suojatien eteen pysäköityä ajoneuvoa ei saa ohittaa, vaan sen rinnalle on pysähdyttävä. Pysähtyneeseen autoon on syy, yleensä suojatien käyttäjä, joka on ylittämässä tietä. Suojatien käyttäjää ei kuitenkaan näe pysähtyneen auton takaa. Tieliikennelain 30. pykälä velvoittaa ajoneuvon kuljettajan noudattamaan erityistä varovaisuutta kohdatessaan lapsen liikenteessä.
Älä epäröi soittaa apua
Jos kuitenkin varotoimista huolimatta sattuu tapaturma, on tärkeää tarkastaa tilanne ja tarvittaessa soittaa 112. Tilanne saattaa jännittää auttajaa. Tärkeintä on muistaa, että autettava on arvokas ihminen, joka ansaitsee avun. Hätäensiavun pystyy hätäkeskuksen ohjein antamaan kuka tahansa ja ammattiavun saaminen paikalle edellyttää hätäpuhelun soittamista. Soittaessa tilanteesta ei tarvitse tietää kaikkea, sillä päivystäjä kysyy tarvittavat tiedot hälytyksen antamista varten. Liikenteessä on hyvä olla edes jonkinlaiset tiedot paikasta ja maamerkeistä, vaikka puheluita pystytään nykyään tarvittaessa paikantamaankin. Hyvä apu tähän on myös 112-mobiilisovellus, jota on helppo kaikenikäisten käyttää. Tämä nopeuttaa avun saantia. Tärkeä tieto on myös se, mitä on tapahtunut. Koko tapahtumaketjua ei tarvitse hahmottaa, sillä ihmisen vammat tai hänen valittamansa oireet ovat jo hyvä lähtökohta soitolle. Mikäli paikalla on riittävästi ihmisiä, on lisäksi tärkeää järjestää auttajille opastus tilannepaikalle.
Lasten suusta kuultuna : ”Ei ambulanssi ketään pelasta, vaan hätäpuhelun soittaja.”
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa ensihoidossa kesätyöntekijänä toimiva Ida Pennanen.
Terveisin, Ida
”Olen hitusen alle 30-vuotias turkulainen ensihoitaja, äiti pienelle koululaiselle ja päiväkotilaiselle sekä kahden kissavanhuksen palvelija. Valmistuin 2009 lähihoitajaksi suuntautuen ensihoitoon ja nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, astuin ensihoitaja AMK:n (kesällä yllättävänkin lämpöisiin) saappaisiin. Kenttätyön ja ihmisten kohtaamisen lisäksi työn kipinä on ensihoidon kehittäminen. Vapaa-aika kuluu luonnossa, kirjojen parissa ja palapelejä tehden”.
