Usein kysytyt kysymykset ensihoitajan työstä, osa 2

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle blogitekstilleni. Olen kerännyt yleisimpiä kysymyksiä, joihin me ensihoitajat vastaamme, ja koonnut ensihoitajien vastauksia niihin. Tässä toisessa osassa pääsette lukemaan ensihoitajien ajatuksia muun muassa siitä, miltä kuoleman kohtaaminen tuntuu ja mitä ensihoitajat itse arvostavat työssään.

Lue aiempi teksti tästä: Usein kysytyt kysymykset ensihoitajan työstä, osa 1

Miltä kuoleman kohtaaminen työssä tuntuu?

  • Kuoleman kohtaaminen on tähän saakka tuntunut melko luonnolliselta. Kohdalleni ei ole osunut erityisen nuorten ihmisten menehtymisiä tai muutoin dramaattisempia kuolemantapauksia vaan kuolema on yleensä ollut enemmänkin odotettu vieras. Omaisten suru on totta kai aina haastavaa kohdata, muttei senkään kohtaamista opi kirjasta lukemalla.
  • Kuolema on luonnollinen asia, vaikka se ei aina tunnukaan reilulta tai oikealta. Ensihoitajan työssä näkee hyvin erilaisia kuolemia, mutta niihin on suhtauduttava ammattimaisesti, jotta jaksaa.
  • Kuoleman kohtaaminen ei ole mielestäni paha asia, koska kuolema on luonnollinen asia. Vaikeat, äkilliset ja odottamattomat kuolemat kuten traumat ja murhat koen ikävämpinä asioina vrt. luonnollinen kuolema.
  • Kuolema on luonnollinen asia, jota tulee kunnioittaa. Hetki, jolloin kerrot omaisille/läheisille on aina koskettava, eikä siihen totu.
  • Omaisten kohtaaminen on raskaampaa. Kuoleman kohtaaminen ei niinkään, paitsi nuorempien.
  • Kuolema on osa elämää, siksi ei niin pahalta.
  • Traumasta johtuva kuolema tai lapsen kuolema koskettaa. Olen elvyttänyt lasta, joka myöhemmin menehtyi sairaalassa vammoihinsa. Se keikka jäi joksikin aikaa mieleen.
  • Kuoleman kohtaaminen on ikävin osa työtä. Se ei missään tapauksessa tunnu mukavalta eikä siihen koskaan totu, mutta kuuluu osaksi ensihoitajan työtä kohdata kuolemaa. Äkilliset/traumaattiset/lapsien kuolemat vaativat enemmän käsittelyä ja jälkipurkua.
  • Totta kai kuolema herättää tunteita, mutta sitä on oppinut käsittelemään ammatillisesti.
  • Traumaattiset kuolemat pysäyttävät ja omaisten tuska on käsinkosketeltavaa, mutta se muistuttaa, kuinka tulee arvostaa jokaista hetkeä ja olla läsnä kaikissa tilanteissa omassa elämässä.

Mitä itse arvostat työssäsi?

  • Työkavereita ja heidän jäätävän rautaista ammattitaitoaan! Kokeneen tyypin työparina oppii aina niin paljon uutta. Lisäksi tilannehuumori on yksi parhaimmista asioista – etenkin ne hetket, kun yhdessä potilaan kanssa tilannetta saadaan kevennettyä naurun avulla!
  • Arvostan eniten ammattitaitoisia kollegoitani ja tiimityötä, mielestäni ilman niitä tätä työtä ei voi tehdä.
  • Arvostan eniten työkavereitani ja me-henkeä. Raskas työ tekee myös työyhteisöstä tärkeän tuen. Arvostan myös sitä, että moni ihminen luottaa ensihoitoon ja hädän tullen antaa henkensä auttajien käsiin.
  • Työyhteisöäni, jonka jäsenet pääpiirteittäin ovat alalla samasta syystä, samalla viivalla auttamassa ihmisiä. Arvostan myös sitä kunnioitusta, mitä alaa kohtaan edelleen on.
  • Fiksuja työkavereita, joihin voi tukeutua.
  • Sujuvaa tiimityöskentelyä.
  • Toisten auttaminen on tärkeää työtä. Ensihoito tuo kansalaisille turvallisuuden tunnetta, että ”apu on lähellä”.
  • Ammatillisuus ja sen myötä hetket, jolloin kokee tehneensä jotain hyödyllistä.
  • Arvostan työkavereita ja kollegoita. Sen takia töihin on mukava mennä joka kerta.

Mistä saat työssäsi onnistumisen tunteen?

  • Siitä, kun keikka on hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla potilaan kannalta! Kun jää tunne siitä, että potilas kohdattiin ja hoidettiin oikein – aina tämän ei siis tarvitse olla kuljetus sairaalaan vaan esimerkiksi voinnin tarkistaminen kotona ja hyvien kotihoito-ohjeiden kanssa kotiin jättäminen on usein juuri oikea ratkaisu. Myös sen havaitseminen, että omat taidot ja tiedot ovat kehittyneet, on kyllä ihan mahtavaa! Lisäksi mieltä lämmittää joka kerta erityisen paljon keskeytymätön ruokailu.
  • Kun tehtävä on hoidettu onnistuneesti, oli tehtävä minkälainen tahansa.
  • Tehtävät, joissa on oppinut jotain uutta. Kiitos, jota harvoin kuulee.
  • Onnistumisen tunne työtehtävillä. Oma oivallus siitä, mikä potilaalla on, ja näin potilaan hyvinvoinnin ja tehtävän suorittamisen edesauttaminen.
  • Ne hetket, kun saa toisen hymyilemään ja oppii itse uuden asian.
  • Keikat, joista potilas kiittää vilpittömästi.
  • Haastava tehtävä, jossa kokee pärjäävänsä ja jossa kokee, että oma tietotaito on vahva.
  • Kun potilas on hoidettu hyvin ja kokonaisvaltaisesti ja hän kiittää hyvästä hoidosta.
  • Kiireisen työvuoron jälkeen, kun koet, että tehtävät ovat sujuneet hyvin ja olet nähnyt potilaiden ja omaisten tyytyväisyyden ja kiitollisuuden hoitoa kohtaan.

Kuinka haastavaksi työsi koet asteikolla 1–5? Perustelut.

  • Riippuu päivästä. Välillä on päiviä, jolloin kaikki on haasteellisuudessaan viitosen luokkaa eikä oikein mikään tunnu olevan selkeää ja yksinkertaista, kun taas toisina päivinä hommat hoituvat kuin vettä vaan!
  • 5, eteen voi tulla mitä tahansa ja jokaisesta tehtävästä on suoriuduttava potilaan parhaaksi pitäen itsensä toiminta- ja työkykyisenä.
  • Koen työni haastavuudeksi 3. Ala on moninainen, ja sen vuoksi jatkuvasti täytyy kouluttautua ja pysyä ajan hermoilla.
  • 5, tähän työhön ei kukaan ole koskaan valmis koulutuksenkaan jälkeen. Työ opettaa sekä kasvattaa useilla eri osa-alueilla ensihoitajan työssä, mutta se myös ottaa ja kuormittaa.
  • 3,5. Vaikea antaa vastausta, koska työ vaihtelee. Välillä työ on todella haastavaa ja joutuu ottamaan kaiken ajattelun ja fyysisen voiman käyttöön, jotta selviää. Välillä tehtävät eivät ole niinkään haastavia ja sujuvat kuin vettä vaan. Kuitenkin on tärkeää tiedostaa, että minuutin päästä voi olla tilanne, jossa on pakko tietää ja pystyä toimimaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että on pakko opiskella ja pitää ammattitaitoaan jatkuvasti yllä.
  • Sanotaan 4. Ala kehittyy ja tehtävämäärät ja tehtävien kirjo kasvavat.
  • Työssä vaaditaan monia sellaisia asioita ja ymmärrystä, joita ei tule opeteltua koulussa. Tulee usein tilanteita, joihin ei ole vastausta eikä toimintamallia.
  • Vaikea sanoa tarkkaa lukua tehtävien vaihtelevuuden vuoksi. Tehtävästä riippuen se voi olla mitä vain. Työssä on kuitenkin monia kuormittavia asioita (lääkehoito, kirjaaminen, valvominen, fyysisyys, vastuu potilaan terveydestä). Hyvä keskiarvo voisi olla 3.
  • 4. Tehtävien moninaisuus vaatii osaamista todella useista erikoisaloista ja potilaat vaihtelevat vastasyntyneestä yli 100-vuotiaisiin. Potilaat myös kohdataan hyvin vajavaisin tiedoin, eikä aikaa pohtia parasta vaihtoehtoa hoidon tai tilanteen selvittämisen kannalta ole paljoa.

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa ensihoidossa työskentelevä Janina Etu-Anttila.

Terveisin, Janina

”Olen 23-vuotias turkulaistunut perustason ensihoitaja. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella olen työskennellyt kohta 3 vuotta. Lähihoitajaksi/perustason ensihoitajaksi olen valmistunut v. 2016. Olen työskennellyt vanhusten parissa useammassa työpaikassa, kehitysvammaisista on kertynyt työkokemusta ennen ensihoitajan työtä ja muutama kesä on aikanaan mennyt hautausurakoitsijan työtä tehdessä. Nämä kaikki työt koin erittäin mieluisina. Jokin kuitenkin veti ensihoitoon, missä kohtaan haasteita ja työssä täytyy kehittyä koko ajan. Tähän mennessä ei ole ollut kahta samanlaista päivää. Lisäksi olen pelastuslaitoksen someryhmässä, joten joidenkin kuvien/videoiden takaa löytyy allekirjoittanut. Vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lenkkeillen, kavereiden kanssa ja koiraa ulkoiluttaessa. Kesäisin minut voi bongata melko varmasti pyöräilemästä, rannalta tai puolimaratonia juoksemasta.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.