Valmistuvan lääkärin tunnelmia ensihoitoyksikön matkassa

Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoidon palveluyksikkö ovat tehneet jo usean vuoden ajan yhteistyötä mahdollistamalla lääketieteen opiskelijoiden tutustumisen ambulanssin toimintaan osana anestesiologian ja tehohoidon valinnaisopintoja. Kurssilla osallistutaan ensihoitoyksikön toimintaan yhteensä 20 tunnin ajan. Muistan kuulleeni tästä mahdollisuudesta neljännen opiskeluvuoteni alussa ja olleeni jo tuolloin asiasta todella innoissani. Käytännön kokemus potilastyöstä oli kuitenkin vielä melko rajallinen ja muut kurssit veivät mennessään, joten asia jäi ajatuksiin muhimaan. Mahdollisuus tuli uudelleen mieleeni valmistumisen jo lähestyessä, ja päätin selvittää, olisiko kurssi vielä mahdollista suorittaa. Tutustumispäivät saatiinkin pian sovittua, ja jäin mielenkiinnolla sekä pienellä jännityksellä odottamaan, mitä päivät toisivat tullessaan.

Saavuin ensimmäisen päivän aamuna klo 8 pelastuslaitokselle, jossa minua oltiin jo vastassa. Sain nopeasti työvaatteet ylleni sekä kypärän ja suojaliivin käsiini. Sen jälkeen löysin itseni hallista, jossa päivävuoroon tulleet ensihoidon ammattilaiset kulkivat jo ambulanssirivistön seassa tarkistaen jokaisen laatikon ja repun sisällön sekä tietokoneen ja monitorin toiminnan, jotta kaikki olisi valmista ja kunnossa päivän töitä varten. Puheensorina oli iloista ja leppoisaa, huumori herkässä ja yhteishenki selvästi hyvä. Löysin oman yksikköni ja tervehdin kokenutta ensihoitajatyöparia, jotka toimisivat ohjaajinani. Totesin pian, että pari päivää tässä porukassa tulisivat olemaan varmasti todella antoisat ja mukavat.

Kuva: Esko Keski-Oja

Ensihoitajan työ on vaihtelevaa

Aamun ensimmäinen tehtävä tuli vähän yhdeksän jälkeen. Lähdimme B-luokan kiireellisyydellä vatsakipuisen potilaan luo. Lähempänä selvisi, että paikalla olikin jo toinen yksikkö ja apuamme tarvittiin lähinnä lääkehoidon osalta. Tipanlaittotaidot saivat heti harjoitusta ja potilas sai asianmukaisen kivunhoidon ennen kuljetusta sairaalaan. Seuraavaksi kiiruhdimme suoraan tehtävältä toiselle akuutin aivoverenkiertohäiriöpotilaan luo. Ihailin sitä, kuinka ripeä AVH-potilaan hoitoketju voi olla kotoa sairaalan kuvantamisyksikköön ja edelleen mahdolliseen liuotushoitoon. Näissä tilanteissa tärkeintä onkin saada potilas mahdollisimman pian oireiden alusta sairaalaan eikä kotona pidä jäädä ihmettelemään tilannetta sen enempää.

Tehtäviä tuli päivän mittaan lisää tasaiseen tahtiin. Niiden välissä täydennettiin tehtävillä kuluneita lääke- ja hoitovälinevarastoja ja ehdittiinpä melko hyvin syömäänkin. Opin nopeasti, että ensihoitajan työssä kannattaa syödä lähes aina kun siihen on mahdollisuus. Tehtävien välisiä taukoja on mahdotonta ennustaa ja nälkä voi päästä helposti yllättämään. Jos edellisestä syömisestä on kulunut jo useita tunteja, ajatus kulkee selvästi huonommin ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Jokaisen auttajan onkin tärkeää pitää omasta hyvinvoinnista huolta, jotta potilas saisi aina parhaan mahdollisen hoidon. Tämä pätee yhtä lailla myös sairaalassa ja terveyskeskuksessa työskenteleviin.

Tehtävät vaihtelivat kiireellisyysluokaltaan B:n, C:n ja D:n välillä eli välitöntä peruselintoimintojen häiriötä tarkoittavia A-luokan hälytyksiä ei sattunut omalle vuorolleni. Tehtävät olivat hyvin erilaisia. Sain jo ensimmäisen päivän aikana hyvän kuvan siitä, kuinka vaihtelevaa työtä ensihoitajat tekevät. Välillä haetaan potilasta terveyskeskuksen vastaanotolta ja viedään sairaalaan jatkoarvioon ja -hoitoon. Välillä ajetaan kohti onnettomuuspaikkaa ja valmistaudutaan täysin erilaiseen tilanteeseen. Lisäksi käydään potilaan kotona ja selvitellään, onko välittömälle hoidolle ja sairaalaan kuljetukselle tarvetta. Avuntarpeen syyt, kiireellisyys, tapahtumatilanteet, potilaiden määrä ja työskentely-ympäristö muuttuvat jatkuvasti tehtävältä toiselle.

Lääkärin näkökulmasta ensihoitajien tekemä hoidontarpeen arvio on hyvin tärkeä. Lääkäriä voidaan joutua konsultoimaan kentältä potilaan akuuttihoitoon ja mahdolliseen sairaalahoidon tarpeeseen liittyen. Tällöin lääkärin tulisi pystyä antamaan oma suosituksensa potilaan hoidosta ainoastaan puhelimen välityksellä potilasta näkemättä. Vaihtoehtoisesti lääkäri voi olla myös sairaalassa vastaanottamassa potilasta ja antaa ensimmäisiä määräyksiä ensihoidon kertomien tietojen perusteella. Kommunikaation on siis toimittava ja olennaisen tiedon välityttävä ammattilaiselta toiselle. Molempien on myös voitava luottaa toisen ammattitaitoon.

Kuva: Esko Keski-Oja

Säännöllinen harjoittelu ylläpitää ammattitaitoa

Toisena päivänä vastassa oli uusi tehokas ensihoitajakaksikko ja päivä lähti käyntiin rivakasti rannemurtuman arviolla. Tuntui mukavalta päästä hyödyntämään omaa kokemusta murtumien arvioinnista ja hoidosta sekä antaa tarvittavat jatko-ohjeet, vaikkei ensihoidollisille toimenpiteille ollutkaan varsinaisesti tarvetta. Tehtävän jälkeen yksikkömme osallistui triage- eli potilaiden kiireellisyysluokituskoulutukseen. Eräs pelastuslaitoksen halleista toimi onnettomuuspaikkana, jossa ensihoitajatyöparien täytyi tehdä 16 potilaan triageluokitus suuronnettomuustilanteessa. Tiimi suoriutui tehtävästä erinomaisesti, ja itse sain oppia monipotilastilanteen selvittämisestä paljon uutta. Oli hienoa päästä näkemään ja kokemaan, miten ensihoitoyksiköt harjoittelevat ja simuloivat säännöllisesti erilaisia potilastilanteita. Näin käytännön taidot pysyvät hallussa ja aidossa potilastilanteessa pystytään tekemään mahdollisimman paljon oikein ja tehokkaasti.

Toinen työvuoro ensihoitoyksikön mukana oli paljon edellistä kiireisempi. Tehtäviä tuli jatkuvaan tahtiin eikä energian tankkaukselle tahtonut jäädä aikaa ollenkaan. Tehtävät olivat kuitenkin jälleen monipuolisia ja opettavaisia. Koin ehkä eniten olevani hyödyksi päästessäni käyttämään omia tietojani ja taitojani arvioidessani epäselvempiä kipu- tai yleistilan laskua aiheuttaneita ongelmia. Pystyimme mielestäni tukemaan ensihoitajien kanssa hyvin toisiamme tehdessämme arviota potilaan tilanteesta. Ehkäpä onnistuimme myös säästämään potilaan muutamalta tarpeettomalta tunnilta päivystyksessä. Toisaalta oli hyödyllistä olla mukana myös akuuteimmissa tilanteissa, joissa ensisijaisesti seurasin ensihoitajien nopeaa ja ammattitaitoista toimintaa sekä olin auttavina käsinä silloin, kun niitä tarvittiin.

Sujuva yhteistyö ja ripeä toiminta mahdollistavat parhaan avun

Kaiken kaikkiaan nämä pari päivää ambulanssin mukana olivat todella antoisia ja silmiä avaavia. Arvostukseni ensihoitajien työtä ja ammattitaitoa kohtaan kasvoi entisestään. Uskon myös, että työskentely päivystyksessä sujuu jatkossa mukavammin, kun tietää, mitä kaikkea ensihoidon työkenttä voi pitää sisällään. Mietin päivien aikana paljon ensihoidon työn luonnetta verrattuna omiin työkokemuksiini. Totesin niissä olevan monia yhtäläisyyksiä mutta myös selviä eroavaisuuksia. Huomasin jo pelkästään kehossani, että ensihoitajan työ tuntui rutkasti fyysisemmältä kuin se, mihin olin itse tottunut. Toki molemmissa ammateissa sekä fyysisen että psyykkisen kunnon ylläpito on erittäin tärkeää. Lisäksi ensihoitoyksikön työ on hyvin liikkuvaa ja työolosuhteet vaihtelevia. Saman työn tekeminen ulkona pimeällä pellolla lumisateessa, heiluvassa liikkuvassa ambulanssissa tai rauhallisessa sairaalaympäristössä on hyvin erilaista. Tilanteet vaativat erilaista suunnittelua, välineistöä ja käytännön taitoja. Erityisen mukavalta tuntui ensihoitajien työskentely työparina, sillä lääkärin työ voi olla välillä melko yksinäistä.

Ensihoidon ja lääkärin työn fokus on myös osittain erilainen. Ensihoidossa pyritään selvittämään potilaan avuntarve ja tilanteen vakavuus sekä arvioimaan karkeasti tilanteen aiheuttaja ja hoitamaan akuutit oireet. On myös olennaista selvittää potilaan jatkohoidon tarve ja järjestää tarvittaessa kuljetus jatkohoitopaikkaan. Olin erityisen vaikuttunut siitä, miten nopeasti ensihoitajat saavat olennaiset tiedot selville, tärkeät mittaukset tehtyä ja oireenmukaisen hoidon aloitettua ennen kuljetusta sairaalaan. Hoitoketjun seuraavassa vaiheessa lääkärin tehtävänä on sitten miettiä, mitkä kaikki mahdolliset tekijät voivat olla potilaan tilanteen taustalla, miten oikea syyllinen selvitetään ja miten se hoidetaan. Vaikka näkökulma on hieman erilainen, tavoite on molemmilla sama antaa potilaalle paras mahdollinen apu ja hoito. Sujuvalla yhteistyöllä vältytään tarpeettomilta tutkimuksilta ja osataan aloittaa oikeat hoitotoimenpiteet mahdollisimman nopeasti. Hienoa, että saadaan tehdä tätä työtä yhdessä!

Lopuksi tahdon kiittää lämpimästi kaikkia asianosaisia loistavasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan ensihoitoyksiköiden toimintaan! Erityiskiitokset myös mahtaville, ammattitaitoisille ohjaajilleni. Voin luottavaisin mielin todeta, että akuutin avuntarpeen yllättäessä olemme erittäin hyvissä käsissä. 🙂

Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa lääkäriksi valmistuva Paula Prittinen.

Terveisin, Paula

”Pohjois-Pohjanmaalta mutkien kautta Turkuun päätynyt tuleva lääkäri, josta alun perin piti tulla tienrakentaja. Monipuolinen ihmisläheinen työ, jossa yhdistyvät erilaisten ihmisten kohtaaminen sekä tieteellinen haastava ongelmanratkaisu, sai kuitenkin elämän uusille urille. Luonto ja musiikki ovat myös erityisen lähellä sydäntä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*