Mediassa on kautta aikojen pohdittu mahdollisuutta tehostaa ensihoitajien työaikaa esimerkiksi niin, että ensihoitajat osallistuisivat kotihoidon toteutukseen. Tämä ei kuitenkaan ole potilasturvallisuuden kannalta mahdollista, sillä kyyti voi tulla koska tahansa ja sinne lähdetään välittömästi. Osassa toimipaikoista osallistumme jo nyt esimerkiksi terveyskeskusten toimintaan avustamalla hoitajia heidän työssään, jolloin potilas on avustamme huolimatta jonkun muun vastuulla eikä potilasturvallisuus vaarannu. Hiljaisemmilla syrjäkylillä tämä on tehokasta ja perusteltua, mikäli varsinaista ylimääräistä valmiusaikaakin on.
Miksi valmiutta ylläpidetään?
Valmiusaikana teemme niin sanotusti taustatyötä. Paperityöt ja asemapalvelus vievät aikansa. Tämän ulkoistaminen toisi lisäkuluja tänä säästöpaineiden aikana. Usein aika hädin tuskin edes riittää kyseisten toimintojen suorittamiseen, jolloin seuraava vuoro jatkaa siitä, mihin edellinen on jäänyt. Oravanpyöräksikin kutsuttu toiminto.
Mitä asemapalvelus on?
Ensihoitajalla on velvoite ylläpitää omaa ammattitaitoaan. Vuoron aikana pidettäviin koulutuksiin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi alati muuttuviin ohjeisiin perehtyminen ja niiden omaksuminen vie aikansa. Teoriatiedon ja kädentaitojen hallinnan lisäksi on ylläpidettävä omaa työkykyään fyysisesti. Käytännössä tätä ei koskaan ehdi työpäivän aikana tehdä, vaan se jää siviilielämän pyörteisiin aikataulutettavaksi.
Asemalla olo mahdollistaa myös työhyvinvoinnin ja kehittämisen sekä kehittymisen, sillä
useampi pää on aina parempi sekä puimaan että purkamaan asioita ja tapahtumia. Lisäksi saumaton tiimityö vaatii työparin tuntemista. Työparin kanssa tutustuessa sujuu myös niin pyykkien pesu kuin valmiustilojen siivouskin. Esimerkkinä annettakoon omasta päivästä tyypillinen hetki.
Keikalta asemalle saavuttaessa täydennämme työparin kanssa auton varusteet. Samalla vien paperit kirjattavien pinoon, joka on huima. Laitan pyykkikoneen päälle ja lähden lämmittämään eväitä. Keskustelemme uusista ohjeistuksista, niiden soveltamisesta käytäntöön ja päivän kyydeistä työparini kanssa syödessämme. Asemalle saapuu toinen yksikkö, joiden kanssa keskustelemme tulevista muutoksista ja ratkaisuehdotuksista. Sovimme myös, että toinen yksikkö kirjaa ehdotukset.
Ruokailu keskeytyy kyydin tullessa. Kyydin jälkeen ehdimme asemalle ennen seuraavaa kyytiä ja auton täydennyksen jälkeen lämmitän eväät uudelleen sekä kiitän mielessäni asemalla aiemmin ruokaillutta kollegaparia kahvin keittämisestä. Nopean hengähdyksen jälkeen tyhjennän pyykkikoneen ja istun toimistoon kirjaamaan keikkoja laskutukseen. Pino muistuttaa jo vähemmän Pisan kaltevaa tornia seuraavan keikan alkaessa. Samalla puhelimeen pärähtää viesti pian alkavasta vuorokoulutuksesta. Laitan kouluttajalle viestiä kyydistä ja pyrkimyksestä osallistua koulutukseen kyydin jälkeen. Pyrkimys on kova, mutta loppuvuoro menee autossa eikä asemalle päästä ennen vuoronvaihtoa. Sovimme yrittävämme koulutukseen osallistumista seuraavassa vuorossa. Vuoronvaihdossa siistimme auton ja täydennämme käyttämämme tavarat. Käymme auton ja ohjelmiston toiminnan ja päivän aikana olleet mahdolliset poikkeamat seuraavan vuoron kanssa lävitse samalla kun luovutamme avaimet ja viestintävälineet.
Seuraava vuoro jatkaa asemapalvelusta, valmiuden ja ammattitaidon ylläpitoa ja ihmisistä huolehtimista seuraavat 12 tuntia, minkä jälkeen on jälleen vuoroni astua työpaikalle ja jatkaa siitä, mihin edellinen vuoro on jäänyt.
Blogissamme vilahtelee vierailevia blogikirjoittajia, joista tällä kertaa on vuorossa ensihoidossa työskentelevä Ida Pennanen.
Terveisin, Ida
”Olen hitusen alle 30-vuotias turkulainen ensihoitaja, äiti pienelle koululaiselle ja päiväkotilaiselle sekä kahden kissavanhuksen palvelija. Valmistuin 2009 lähihoitajaksi suuntautuen ensihoitoon ja nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, astuin ensihoitaja AMK:n (kesällä yllättävänkin lämpöisiin) saappaisiin. Kenttätyön ja ihmisten kohtaamisen lisäksi työn kipinä on ensihoidon kehittäminen. Vapaa-aika kuluu luonnossa, kirjojen parissa ja palapelejä tehden”.