Ensihoidossa työskennellessä olen oppinut suomalaisesta yhteiskunnasta paljon. Erityisen paljon olen oppinut siitä, kuinka hyvin verovaroilla on kustannettu palveluja ihmisen parhaaksi. Pelkästään soittamalla numeroon 112 voi käynnistää hyvin laajamittaisen viranomaisyhteistyöverkoston. Verkoston, jossa kaikilla on vain yksi tavoite: tavoite palvella ihmistä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.

Ajatellaan esimerkiksi, että potilas saa sydänpysähdyksen Naantalin Rymättylässä ja omainen soittaa numeroon 112. Tässä kohtaa astuu kuvaan jo ensimmäinen verovaroin kustannettu palvelu ja puhelimen toisessa päässä vastaa vain muutaman piippauksen jälkeen Hätäkeskus. Hätäkeskuspäivystäjä haastattelee ilmoittajaa ja muutaman avainsanan kuultuaan hän tunnistaa sydänpysähdyksen, ja suorittaa hälytyksen.

Näin heti puhelun ensi sekunneilla hälytys välittyy hätäkeskuksesta monen eri toimijan kännyköihin ja Virve-puhelimiin. Muutamalla hiirenklikkauksella hälytys lähtee Naantalin paloasemalla päivystävälle ambulanssille, Turussa päivystävälle ensihoidon kenttäjohtajalle ja FinnHems 20:n lääkäriyksikölle. Näiden välittömässä valmiudessa olevien toimijoiden lisäksi ympäri Rymättylää soivat useiden vapaaehtoisten auttajien matkapuhelimet merkkinä hälytyksestä.

Kun hälytys on suoritettu, hätäkeskus jatkaa elvytysohjeiden antamista ja pyrkii selvittämään lisätietoja kohteessa vallitsevasta tilanteesta.

Hätäpuhelun jatkuessa ensihoitajat kävelevät ripeästi kalustohalliin ja hyppäävät ambulanssiin. Kun ambulanssi on juuri lähtenyt matkaan, samaan aikaan Turun lentoasemalla helikopteria otetaan ulos hangaarista ja ohjaamossa alkaa tarkastuslistojen luku. Lentoon lähdettyä lentäjä ohjaa konetta kohteeseen, HEMS-pelastaja avustaa ja navigoi nopeinta reittiä potilaan luo. Samalla lääkäri selvittää lisätietoja kohteesta ja miettii hoitolinjoja.

Kopterin ollessa juuri ilmassa, saapuvat ensimmäiset vapaaehtoiset auttajat paloasemalle, vaihtavat vaatteensa ja miehittävät ensivasteyksikkönä toimivan miehistönkuljetusauton ja lähtevät hälytysajona kohteeseen.

Kohteessa omainen on tehnyt kaikki mihin voimat riittävät ja tuntee suurta helpotusta, kun kuulee ensivasteyksikön pillien soivan. Ja ei aikaakaan, kun vapaaehtoisista koostunut ensivasteryhmä on saapunut potilaan luo. He varmistavat potilaan elottomuuden, kytkevät defibrillaattorin ja jatkavat elvytystoimia. Samaan aikaan muut yksiköt lähestyvät kohdetta ja ensivasteryhmänjohtaja antaa heille lisätietoja Virve puhelimella.

Järjestelmän oikean toiminnan vuoksi ensimmäinen koulutettu apu saapui tällä mallilla kohteeseen noin 10 minuutissa puhelun alusta. Siitä noin kymmenen minuutin kuluttua kohteessa kuuluu taas sireenien sointia ja helikopterin roottoreiden pärinää. Ensihoitajat saapuvat kohteeseen ja jatkavat elvytystoimia yhteistyössä ensiauttajien kanssa. Ilmatiet varmistetaan, suoniyhteys avataan ja potilaalle annetaan elvytyslääkkeitä.

Kun juuri elvytyslääkkeiden antamisen jälkeen kohteeseen saapuu ensihoitolääkäri, potilaan oma verenkierto on palautunut. Potilas on kuitenkin vielä hyvin epävakaa, jolloin ensihoitoyksikkö aloittaa yhdessä lääkärin kanssa potilaan elvytyksen jälkeisen hoidon. Potilas nukutetaan jo kohteessa, aloitetaan verenpainetta tukeva lääkehoito ja hoidetaan elottomuuden mahdollista syytä. Samaan aikaan ensivaste on valmistellut potilaan siirtoa ja kun lääkäri antaa luvan, siirretään potilas ambulanssiin. Ambulanssissa monitorit kiinnitettään huolellisesti ja potilasta lähdetään kuljettamaan hälytysajona kohti sairaalaa. Lääkäri saattaa potilaan sairaalaan, soittaa ennakkoilmoituksen ja toteuttaa matkalla vaativaa lääkehoitoa.

Samaan aikaan lääkärihelikopteri lentää sairaalan suuntaan hakemaan lääkäriä ja ensivasteyksikön miehet palaavat takaisin arkisiin askareisiin.

Ja ajattele: kaikki tämä maksaa Suomessa ainoastaan yhden sairaankuljetuksen omavastuuosuuden eli 25 euroa. Kaiken muun maksaa yhteiskunta.

Kyllä saa olla kiitollinen, että saa asua Suomessa ja olla osa näin hienoa järjestelmää.

Terveisin, Harri

Tutustu Harriin!