Vappu on kerran vuodessa. Onko se sitten hyvä vai huono asia, siitä lienee monta mielipidettä. Useimmat meistä kuitenkin juhlistavat vappua ainakin jollain tavalla.
Suomalaisia vappuperinteitä on useita. Vappu aloitetaan pukeutumalla fiinisti ja jääkaappiin ostetaan arkiruokaa astetta parempia herkkuja. Tapaamme nauttia vappuaattona nakkeja ja perunasalaattia, kyytipoikana toimivat sima ja/tai kuohuviini. Monien päästä tapaa valkoisen tai vuosien ja vappujen saatossa vähemmän valkoiseksi muuttuneen lakin. Vapun edetessä saatamme tavata valtavirrasta poikkeavia vappuihmisiä, joiden päätä koristaa muovikassi ja jotka ovat muutenkin sonnustautuneet hyvin maanläheisiin väreihin ja materiaaleihin. Vaatetus saattaa koostua koirankakasta, mudasta ja ehkäpä pikantista lisästä oksennusta. Siitä kuitenkin myöhemmin.
Kuva: Turun kaupunki/Arto Takala
Kultivoitunut vappuammattilainen ryhtyy valmistelemaan kevään kohutuinta juhlaa ajoissa. Hän polttaa näppinsä tippaleipiä paistaessaan ja taistelee raivopäisenä kaupassa viimeisestä Forssan perunasalaatista. Serpentiinein koristeltu koti saa loppusilauksen ilmapalloista ja vasta pesulasta tulleista kevätverhoista. Skumppa ja sima odottavat nekin malttamattomina jääkaapissa päästäkseen kostuttamaan työväen kuivaa kurkkua. Kun vieraat saapuvat, ammattilaisvalmistelija on rättiväsynyt ja ärtynyt. No, mitä aika jättää korjaamatta, siihen on kuohuviini.
Juhlijat syövät, rupattelevat, lähtevät sitten oman kaupunkinsa perinteiselle lakituspaikalle ja pienessä nousuhumalassa laulavat ja julistavat räntäsateessa olevansa kovinkin onnellisia. Juhla jatkuu ja viini virtaa. Juhlamekkoon tullut viinitahra naurattaa ja velat muuttuvat saataviksi. Rakkaus voittaa kaiken. Amor vincit omnia. Jahka ilta etenee lisää, juhlijat uskaltavat vihdoin avautua toisilleen siitä, mistä selvin päin on niin kovin vaikea sanoa. Ensin nauretaan, sitten itketään ja sitten kaadutaan yhdessä kompostiin. Ei haittaa.
Kun kello tulee kolme yöllä, skumpat on juotu ja perunasalaatit syöty. Naapurille on soitettu ja sanottu suorat sanat alituisesta ruohonleikkurin lainaamisesta ja mekossa ollut viinitahra on pientä verrattuna kaikkeen muuhun sontaan, mitä mekosta löytyy. Tai siitä, mitä mekosta on jäljellä.
Pro-vappulainen herää vapunpäivän aamuna, puistelee päätään henkisen ja fyysisen kuormituksen seurauksena ja hoippuu kylmään suihkuun. Sen jälkeen hän ottaa mukillisen simaa, pari Mynthonia ja lähtee brunssille. Taivaalta tulee pienen auton kokoisia rättejä ja lämpötila on hädin tuskin plussalla, mutta onpahan jotain, mitä yhdessä noitua. Brunssin loppusuoralla ammattilainen toivoo arjen jo alkavan ja alkaa suunnitella juhannusta.
Sellaisia me. Suomalaiset. Kun meillä on juhlan aihetta, me juhlimme, vaikka mikä olisi. Ruokatili huutaa tyhjyyttään, mutta ruokaa tulee silti ostaa paljon, mielellään vähän liikaa, samoin juomaa. Tähän loppuun voisi todeta jotain maltillisesta kuluttamisesta ja kohtuujuomisesta, mutta minä tuskin kykenen siihen, mihin ei kukaan eikä mikään ole kyennyt aikaisemmin.
Juhlikaa, ihmiset, ja juhliessanne pitäkää huoli lähimmäisestänne. Aina. Jos tilanne eskaloituu ja tarvitaan viranomaisen apua, soittakaa hätänumeroon. Kuoharipäissään saattaa unohtua, milloin 112 on oikea numero taksin numeron sijaan. Vinkkiä löytyy täältä.
Hauskaa vappua!
P.S. Kun olette kadottaneet ylioppilaslakkinne, kaverinne, kännykkänne ja itsekurinne, älkää soittako hätänumeroon 112. Soittakaa taksi, menkää kotiin ja nielkää tappionne. Vappu on taas ihan kohta.
Terveisin, Maarit
